Planeettojen asemat huhtikuun 2027 eduskuntavaalien aikaan näyttävät ennustavan demareille hulppeaa menestystä. -Hulppeaa se on ’britti-demareillakin’, mutta ’menestys’ ei ole se sana. Tarkastelemme: Miten Antti aikoo pärjätä?
(Kuvan aineisto eri lähteistä, -mm. The Times.)
Suuria poliittisia mullistuksia muhii Euroopassa: Äärioikeistopopulistit nousevat callupeissa, ja paljastuu uusia hätkähdyttäviä asiakokonaisuuksia, joiden vaikutukset vahvistavat ’populismi-tsunamia’.
Otsikkokuvan taustalle on pomittu Ison-Britannian ’grooming-skandaali’: Mahdollisesti historian suurin seksuaalisen väkivallan rikosvyyhti, -sitten WW2:n jälkeisen joukkoraiskaus-kampanjan Venäjän miehittämässä osassa Keski– ja Itä-Eurooppaa.
Brittiläisessä keskustelussa mainitaan viranomaisten toimimattomuus ja rikosten peittely. -Jopa varoittajien vaientamisesta on ollut puhetta.
Brittipääministeri Keir Starmerilla ei ole positiivisia näkymiä edessään. -Mutta nämä vaiheet on kerrottu jo laajalti mediassa (-niin onhan?), joten keskitymme yleisempään analyysiin.
Sosialidemokraatit ovat olleet jo noin sadan vuoden ajan sopivimpia ’valtionhoitajapuolueita’ kehittyneissä teollisuusmaissa, joissa on suhteellisen valistunut äänestäjäkunta. Demarit eivät ole hirttäneet itseään mihinkään doktriiniin, ja ovat -toisin kuin ns. ’porvaripuolueet’- kyenneet edustamaan kokonaisuutta -pitkäjännitteisesti- joidenkin muiden takertuessa lobbareiden ja ’talouselämän’ usein ahtaiden ja lyhytnäköisten intressien myötäilyyn.
-Mutta joskus tulee mieleen, että jokin niissä demareissa mättää?
Kesän ensimmäinen uutisköyhyyden poistaja, –tapaus Rydman– toi framille monien (ei aivan ihan kaikkien?) puolueiden sidokset julkistalouden rönsyihin: Verokertymästä elävään yhdistysten tms. alamaailmaan, jossa rahoitusta juoksee kassaan säännöllisesti, -ja poliitikot istuvat johtokunnissa keräten kokouspalkkioita.
Tähän poliitikkopesään sohaiseminen nosti hirvittävän älämölön, kesälukijoiden iloksi! -Kiitos Wille Rydman!
Mutta sosialidemokratianhan piti olla vapaa marxismin kiemuroista ja bisneksen päivänkohtaisten etujen suosimisesta? -Onko heillä siis ’yhdistyksissä’ omat hautomot ja täysinpalvelleiden poliitikkojen loppusijoituspaikat, -ns. hillotolpat.
Näitä julkistalouden rönsyjä puolustaessaan vasemmisto -molemmat puolueet?- putoaa samalle levellille, kuin ”porvarit” kinutessaan rahanarvoisia etuja ’sidosryhmilleen’. -Uutiset kuntien ’Inhouse-yhtiöistä’ kertovat, että porvareillakin on ”pahkansa”. (Tämä ja tämä).
”Tuo sulle, tuo mulle …”
-Juuri näinhän tähän tilanteeseen on päädytty: ’Porvarit’ ovat ottaneet ’20 hopearahaansa’ riihikuivana rahana tai rahanarvoisina etuina ’sidosryhmilleen’ (=kaverien firmoille), -mistä kuntien kilpailuttamattomat hankinnat ’Inhouse-yhtiöltä’ on räikeä esimerkki. Tähän istuva hallitus onkin jo puuttunut.
Vasemmistopuolueet ovat ottaneet omat siivunsa (verokertymä)kakusta sitten virkoina, apurahoina ja muuna kivakivana sakealle joukolle tiedostavaa -joskus kultturellahtavaa– väkeään, jota yksityisen sektorin työvoimantarve harvemmin kohtaa.
Joskus viime vuosituhannella tämän kirjoittaja seurasi keskustelua, jossa vasemmistopuolueen nuori aktiivi tilitti kokemustaan:
Paikallisessa puoluetoimistossa (palkattomana) apuna toiminut henkilö oli -tehdessään vuosia käytännön työtä puolueessaan- muodostunut ikäänkuin toimiston kalustoon kuuluvaksi: Hänen aikanaan voitiin keskustella asioista. -Tuli puheeksi erään kunnanviran avautuminen haettavaksi.
- ”Sehän on meidän puolueen virka!”, sanoi piirisihteeri.
- Nuori puolueaktiivi oli ihmeissään (hiljaa mielessään): ”Miten joku puolue voi omistaa julkisen viran?”
Sikäli kun kertomuksen puolueaktiivi on yhä puolueaktiivi, näin ei huudellut ääneen mietteistään. -Mutta meille hän kertoi jotain oleellista:
Puolueilla on virka-apparaatissa, julkisessa mediassa, kulttuurissa -ja vähän kaikessa ’läänityksensä’.
Feodalismin jäänne tasavaltaisessa Suomessa?!
Läänitetään virkoja ja yhteiskunnallisia asemia, -kuin kuninkaat suosikeilleen keskiaikana. (RKP ei näy kuvassa: Se on kokonaisuudessaan feodalismin jäänne.)
Työhypoteesimme oikeaanosumista todistaa Wille Rydmanin järjestöavustus-kriteerien päivittämisen taloustilanteen mukaiseksi saama myrskyisä vastaus. -Mutta miten tämä SDP:hen ja Vasemmistoon liittyy? -Ja järjestöihin, joista par’aikaa pidetään niin suurta meteliä?
Emme ole tirkistelyjulkaisu, joten en siteeraa tänne nimilistoja entisistä ja nykyisistä poliitikoista, jotka istuvat johtokunnissa, neuvottelukunnissa yms. nostamassa kokouspalkkiotaan. (Kaikki ovat siellä!)
Poliittisesti palkituista painolasti?
Vasemmistopuolueita tarkasteltaessa, huomaamme että heillä on ollut vähemmän ”kaverien firmoja”, joten poliittinen pajatso on jakanut heidän osuutensa virkoina yms. vihreinä oksina.
Koska siisteissä sisätöissä pysytään terveempinä ja eletään pitkään, puoluerälssi on kasaantunut: Vasemmistopuolueilla lienee joitain satojatuhansia hallintoon, kulttuuriin, mediaan, ’tapahtuma-alalle’ (-jonka edellinen hallitus pelasti hämmästyttävällä innolla korona-sulkeutumisesta) ja järjestöihin piilotettua -jo kerran puolueuskollisuudestaan palkittua- väkeä.
Tämän päivän tilanteessa, -kun budjettikuri uhkaa jo mökin mummoakin- virka/järjestösyöttiläiden leegio voi upottaa koko puolueen.
SDP:n ja Vasemmistoliiton eteen on usea sukupolvi tehnyt töitä, ja asettanut toiveensa. -Näinkö kaikki menee roskikseen vain siksi, että on otettu vastaan ’diilejä’, joissa poliittista suopeutta johonkin on vaihdettu verorahoitteisiin työpaikkoihin omille?
Neuvoa en osaa antaa.
”Keir Starmerin viitoittamaa tietä eteenpäin”
Tarmokas brittipääministeri Keir Starmer saattaa kaatua jo usean britti-hallituksen aikana noudatettuun maahanmuuttopolitiikkaan. -Sen seuraukset eivät rajoitu enää taloudelliseen rasitteeseen: Myös turvallisuus on mennyttä, -ja maahanmuuttajamiesten harrastama seksuaalinen väkivalta on kasannut ’poliittista dynamiittia’ enemmän kuin yhden hallituksenvaihdon tarpeiksi.
Starmerin päänmenoksi näyttää koituvan -muita syntejä enemmän- laittomien kehitysmaataustaisten maahanmuuttajien väkivaltaisuus brittejä kohtaan, ja ”ryhmäpohjainen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ’grooming-jengien’ toimesta”, -kuten alemmas linkitetty brittiläinen viranomaisraporrti asian määrittelee.
Erityisestä pakistanilaisiin maahanmuuttajamiehiin liitetty ’grooming’-rikollisuus kätkettiin, ja siihen puuttumista viranomaistoimin viivyteltiin tavalla, joka todella on mieltä kuohuttavaa, -ja kannuste maahanmuutto-ongelmilla ratsastaville populisteille.
Suomalaisessa poliittisessa kehyksessä vastaavankaltaisen ongelman paljastuminen ei voisi olla yhtään vähemmän ’dynamiittia’. Grooming-rikollisuuden yhteydessä mm. Oulu on jo tullut mainituksi.
Starmer on siis menossa ’bussin alle’ maahanmuuttopolitiikalla
Miten tämä on mahdollista? Tanskan sosialidemokraattien maahanmuuttopolitiikkaa mainitaan joskus ’persujakin persummaksi’, -huonostikäyttäytyvien karkotuskynnys on mastala, etc.- ja Saksan ’Die Linke:n’ vahvojen hahmojen, Sahra Wagenknechtin ja Oscar Lafontainen poliittinen aloite 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä osoitti jo, että myös vasemmistossa voidaan olla ’maahanmuuttopoliittisia realisteja’.
Keir Starmer on valitettavasti ”hirttämässä itseään” poliittiseen sokeuteensa: Laittoman maahanmuuton haittaseurauksien nostattama suuttumus ajaa brittejä Nigel Faragen (oikeistopopulistin) taakse.
Farage hyödyntää vuosikymmenien aikana kerättyä poliittista ammusvarastoa.
Starmer ja Farage hoitelevat juttunsa ilman meidän hyvää apuammekin, joten takaisin Suomeen: Mistä Antille ’arsenaali’ kevääksi 2027?
Ikävästi näyttää siltä, että Antti on enemmän vastaanottavalla puolella
- Mihin piilottaa hallintohimmeleihin, virkaläänityksiin ja järjestöihin vuosikymmenien aikana asettuneet ’hyvät toverit’?
- Miten välttää vastuu vuosikymmenien hyväuskoisuudesta maahanmuuttajien aikomusten suhteen.
Näihin kysymyksiin lienee olemassa vastaukset? -Joten voimme vastata otsikon kysymykseen:
Sosialidemokraattien vaalimenestyksen huhtikuussa 2027 voivat parhaiten estää sosialidemokraatit itse. -Siihen ei välttämättä muita tarvita. 
Luettavaa:
- National Audit on Group-based Child Sexual Exploitation and Abuse (accessible): Updated 15 January 2026,
Muita uutisia:
04.05. 2024:
27.05. 2026:
Eduskunnan talousvaliokunta tuo kilpailun julkisiin hankintoihin
19.04. 2024:
18.01. 2026:
Palvelut heikkenevät, tulonsiirrot pienevät, mutta ”Julkinen sektori paisuu yhä”
28.04. 2026:
Juustohöylävinkki: ”Meillä on hallintoa 20 miljoonalle ihmiselle, vaikka meitä on 5 miljoonaa”
09.01. 2026:
09.09. 2025:
08.08. 2025:
15.04. 2024:
Samat vapaamatkustajat vaalikaudesta toiseen: Riihessä ei puida virkarälssiä
11.06. 2026:
Suomalainen sosialismi elää ja voi hyvin: 20 päällikköä lisää jättivirastoon
Mikko Paunio
”Farage hyödyntää vuosikymmenien aikana kerättyä poliittista ammusvarastoa.”
Trump- ja Farage-ilmiöiden ”maahantuonti”
Nigel Farage ja Donald Trump osoittivat, että demokraattisen järjestelmän voi halvaannuttaa sisältäpäin pelkällä puhtaalla polarisaatiolla. Kreml ei (kenties) luonut Faragea tai Trumpia, mutta ainakin se heitti heidän liekkeihinsä lisää bensaa.
Kun tämä sama henki tuotiin Suomeen, se sekoitti pelikentän täysin:
Se pakotti puolueet asemoitumaan ”woke- ja anti-woke” -akseleille reaalipoliittisten ja taloudellisten realiteettien sijaan.
Kun sisäpolitiikka pelkistyy kulttuurisodaksi, mikään puolue ei kykene tekemään pragmaattisia päätöksiä ilman, että toinen puoli syyttää heitä maanpetturuudesta tai ideologisesta luopumuksesta.
Järjestelmän totaalinen lamaannus: Esimerkkinä KD ja Rydman
Miten tämä heijastuu suoraan lainsäädäntöön ja eduskuntaan? Se johtaa juuri Kemppaisen kuvailemaan tilanteeseen, jossa hallituspuolueet alkavat syödä toisiaan ja toimia omia julkilausuttuja periaatteitaan vastaan.
Poliittinen kenttä on ajettu tilaan, jossa jokainen peliliike hyödyttää jotain vastustajaa: Järjestelmä on niin solmussa, että edes konservatiivinen, kristillinen puolue ei voi toteuttaa arvojensa mukaista politiikkaa ilman, että se samalla rahoittaa omien periaatteidensa vastakohtia. Tämä on juuri sitä ”kauhufarmia”, jota jossain on kutsuttu luopumukseksi.
Kun Kokoomus suojelee kotouttamis -yms. bisneksiään, SDP vanhaa rälssiään, KD järjestötukiaan ja Perussuomalaiset taistelevat sisäisiä radikaaliryhmiään vastaan, kukaan ei ehdi katsoa, mitä itärajalla tai valtiontaloudessa todella tapahtuu. Peli on sekaisin, koska nappulat taistelevat keskenään ja laudan omistaja istuu Moskovassa katsomassa näytelmää.
Ja juuri tässä piilee tämän modernin hybridisodankäynnin ja polarisaation pirullisin ydin. Lait oikealla ja vasemmalla eivät ole toisilleen vastavoimia, vaan ne ovat yhdet ja samat sakset, jotka leikkaavat yhteiskunnan yhtenäisyyden palasiksi.
Kremlin näkökulmasta ei ole olemassa ”hyvää” tai ”pahaa” osapuolta, on vain hyödyllisiä idiootteja molemmilla laidoilla.
Toinen laita hoitaa instituutioiden, perinteiden, rajojen ja luottamuksen murentamisen repivällä nationalismilla, EU-vastaisuudella ja Trump-henkisellä kaaoksella.
Toinen laita hoitaa yhteiskunnan halvaannuttamisen ajamalla sen moraaliseen sokeuteen, ylikorostettuun identiteettipolitiikkaan ja kyvyttömyyteen kohdata todellisia turvallisuusuhkia (kuten ne grooming-skandaalit), koska pelätään vääriä leimoja.
Molemmat ovat Kremlille tasan yhtä hyödyllisiä, koska ne ruokkivat toinen toistaan. Ilman woke-ylilyöntejä laitaoikeistolla ei olisi polttoainetta populistiseen raivoonsa. Ja ilman laitaoikeiston pelottavaa örvellystä liberaali eliitti ei voisi perustella omaa sokeuttaan ja suojatyöpaikkojaan ”demokratian puolustamisella”.
Se on täydellinen, ikiliikkujana toimiva poliittinen kauhufarmi. Molemmat puolet tekevät tilauksesta juuri sen, mitä vastapuoli tarvitsee olemassaolonsa oikeuttamiseen, ja Moskovassa vain myhäillään, kun suomalaiset poliitikot KD:stä SDP:hen ja Kokoomuksesta Persuihin juoksevat tässä kehässä nenät toistensa hännissä kiinni.
Ikiliikkujakin voi liikkua kahteen mahdolliseen suuntaan. -Calluppien näyttämä tulemvaisuus on demareille ikäänkuin luvattu, -osataan vesi kielellä odottaa- mutta onko se ansioista? –Mielestäni nykyhallituksen tilanne, jossa kuluja on pakko karsia, -tuntui se kivalta vai ei- on ”satanut Antin laariin”. Ei pidä luulla sitä omaksi ansioksi, eikä unohtaa, että seuraavakin hallitus joutuu jatkamaan kulujen kiristystä, -halusi tai ei.
Starmerin edessä ovat vuosikymmenien aikana kerätyt laiminlyönnit, joihin hänen oma puolueensa ei ole syytön. -Ja Starmerin kohtalon näemme piakkoin, -koko kurjuudessaan. Onko Suomessa pakko seurata esimerkkiä? -Kun -toistaiseksi- callupit ovat myönteisiä.
Starmer on käytännössä jo tuomittu. Vain maahanmuuttopolitiikan raju kiristäminen olisi voinut pelastaa hänet. -Sama asetelma koskee myös Suomen 2027 jälkeistä hallitusta.
Kreml on onnistunut proxyjensä (myös suomalaisten) avustuksella luomaan Suomeen tilanteen, jossa jokainen siirto laudalla johtaa ”shakkimattiin” jollain rintamalla. Jos hallitus purkaa Inhouse-yhtiöt ja kotouttamisbisnekset, se suututtaa Kokoomuksen kuntakentän ja rahoittajat. Jos se leikkaa järjestöiltä, se kaataa KD:n ja vasemmiston tukirakenteet. Jos se sulkee silmänsä, populismitsunami pyyhkii sen yli.
Tämä on se ikiliikkujan suunta, jonka vain harva osaa hahmottaa oikein: lue, peliä ei pelata enää Suomen säännöillä!
Seuraava hallitus (2027–) istuu valmiiksi viritetyn pommin päällä. Oli pääministerinä Antti tai joku muu, he joutuvat jatkamaan kurjistamista tilanteessa, jossa yhteiskunnan poliittis-henkinen selkäranka on jo valmiiksi taivutettu murtumispisteeseen kulttuurisodilla, itäisellä trollauksella ja keskinäisellä epäluottamuksella.
Kemppaisen huomio siitä, että Starmer on jo tuomittu ja Suomi seuraa perässä, on oikea. Mutta tärkein huomio siitä, miksi ja miten tähän umpikujaan päädyttiin – eli kuinka meidät on ajettu Kremlin syöttämään ansaan, jossa kristillinen puolue rahoittaa sateenkaariliikettä ja oikeisto suojelee valtion sosiaalihimmeliä oman etunsa vuoksi – paljastaa sen, että diagnoosi on paljon pelkkää ”huonoa maahanmuuttopolitiikkaa” syvempi. Se on systeeminen romahdus.
P.S. Se, miksi tätä umpisolmua voi kutsua jopa raamatullisessa mielessä luopumukseksi, se johtuu sen takana olevasta itäisestä (hybridi)suursuunnitelmasta. Idässä tajuttiin, että Lännen moraali ja poliittinen kyky murenevat parhaiten pakottamalla meidät valintoihin, joissa joudumme itse pettämään omat arvomme rahan ja rakenteiden vuoksi. Kun järjestelmästä on tehty näin ristisiittoinen ja kallis, me hoidamme oman itsetuhomme aivan itse, näillä näkymin ”Idässä” tarvitsee vain katsoa vierestä – ravistaa puuta, ja poimia maasta kypsät hedelmät. Toivottavasti edes suomalaiset proxyt ovat nyt tyytyväisiä myyräntyöstään?
’Jos hallitus purkaa Inhouse-yhtiöt ja kotouttamisbisnekset, se suututtaa Kokoomuksen kuntakentän ja rahoittajat.’
Inhouse-yhtiöiden kuntaomistuksen osuuteen tuli joku pikku korotus, mutta ongelma -kilpailun ohittaminen kuntalaisten vahingoksi- ei ole poistunut.
Vokki-bisneksessä ovat ilmeisesti kaikki puolueet jollakin tavalla hyötyjinä. (-Onpa siorastaan saatanallinen suunnitelma!)
’Jos se leikkaa järjestöiltä, se kaataa KD:n ja vasemmiston tukirakenteet. Jos se sulkee silmänsä, populismitsunami pyyhkii sen yli.
-Ja RKP kiljuu raivosta!
’Oli pääministerinä Antti tai joku muu, he joutuvat jatkamaan kurjistamista…’
Antin pitäis ymmärtää, että hallitusvastuu tarkoittaa sitä, että ottaa sakset kauniisti käteen, ja alkaa leikta suomalaisten hyvinvoinnista. -Nykyinen hallitus ei missään tapauksessa onnidtu keventämään julkisia kuluja tarpeeksi. -Seuraajalle jää tehtävää.
Demareille ja Vasemmistolle se on tuhon paikka, mutta Kokoomus pystyy aina selittämään äänestäjilleen, että ”köyhiltä otettiin ”. Sinipunaa muuten näyttää pukkaavan? 😮
Antin ainoa mahdollisuus välttää poliittinen tuho on nostaa jo ennen vaaleja esiin turhasta hallinnosta leikkaaminen ja ’kuormastasyöjien’ karsiminen. -Pystyykö Antti tähän? -Mutta kun siellä julkistalouden rönsyissä on myös tovereita!!??
Ei käy Anttia kateeksi. 🙁
Suomen julkistalouden nykyinen ajautuminen umpikujaan ei johdu vain huonosta suhdanteesta tai pelkästä tehottomuudesta, vaan kyseessä on historiallinen valuvirhe, jonka juuret ulottuvat 1970- ja 80-lukujen taitteeseen.
Kun tuon ajan ideologiset radikaalit integroitiin ja ”piilotettiin” osaksi paisuvaa julkista hallintoa, luotiin samalla parlamentaarisen tason alapuolelle syvä, itseään suojeleva yliopistotason tukirakenne. Tänä päivänä tämä piilohallinto – inhouse-yhtiöineen, järjestöverkostoineen ja mediakytkyineen – toimii kuin immuunijärjestelmä, joka aktivoituu välittömästi medialynkkauksin ja poliittisin kriisein, jos joku ministeri todella yrittää koskea sen olemassaoloon. Vrt. Rydman.
Siksi pääministerien säälittely ja saksien kanssa budjettiriihessä tuskaileminen on pelkkää oireen hoitoa ja antautumista sille hiljaiselle itätuulelle, joka laskelmoi meidän hoitavan oman taloudellisen itsetuhomme aivan itse.
Ainoa todellinen, uusi ja pelin säännöt muuttava poliittinen perspektiivi olisi rohkea, NATO-aikakauden selkänojaan tukeutuva lustraatio.
Tämän piilossa olevan rakenteen ja sen historian täydellinen tuominen päivänvaloon toimisi kuin historian pölyt puhdistava kesäinen rankkasade: se veisi pohjan salaliittoteorioilta, purkaisi tehottomuuden juurisyyt ja vapauttaisi poliittisen päätöksenteon sen omasta menneisyyden panttivankeudesta.
P.S. Onkin historian hienovaraista ja synkkää ironiaa, että niin sanotut leikkaussakset ovat muuttuneet pelkäksi rituaaliseksi teatteriksi, jolla peitetään todellinen antautuminen. Kun valtiolaivan vuotoa yritetään tyrehdyttää pintarakenteita kosmeettisesti raapimalla, ei ole puututtu yhteenkään käytäntöihin vaikuttavaan oleellisuuteen.
Sen sijaan tuo parlamentaarisen tason alapuolinen ”rakenne” – se alkujaan faustisella sopimuksella istutettu piilohallinto – on vain kaivettu entistä syvemmälle valtiokoneiston ytimeen, suojaan päivänvalolta ja puhdistavalta lusraatiolta
Ja niin me jatkamme itsemme näivyttämistä, säälimme vuorollaan kutakin pääministeriä ja hoidamme oman taloudellisen ja moraalisen itsetuhomme täsmälleen sen itäisen käsikirjoituksen mukaan. Sillä politiikassa mikään ei ole niin pysyvää kuin se valhe, jota kukaan ei uskalla lausua ääneen.
[…] ”Keir Starmerin viitoittamaa tietä eteenpäin” -vaiko vaalivoittoon 2027 […]