Demokratia, -siis asioiden päättäminen ja hallinnoiminen yhdessä- on ihmiselle suorastaan lajityypillistä: Elleivät mitkään ’johtajapaaviaanit’, so. muille ihmisille öykkäilystä itselleen kiksejä, -siis horjuvan itsetunnon tukea- hamuilevat persoonallisuusvammaiset pääse häiritsemään, olemme yleensä eläneet enemmän tai vähemmän ’demokraattisesti’.
Demokratian -siis kansanvaltaisuuden- alkuperää pyritään usein hämärtämään: Emme mukamas ole pystyneet hoitamaan yhteisiä asioitamme ilman että ’vahvat miehet’, -so. jotkut ’Hirveät Hospodarit’ tms. ’Big Bugi-Man’ hahmot ole olleet ”järjestelemässä”.
Tämä käsitys on jopa vallassa tieteessä, -vaikkei sille ole mitään tukea empiirisessä tiedossa tai loogisessa päättelyssä. -Toisin kuin me maallikot luulemme, tieteessä ei niinkään tukeuduta em. asioihin, vaan sielläkin vallitsee ympäristö, jossa kulunuyt fraasi ”nokkimajärjestys” on tosiasia.
Historia on aihepiiri, joka ei välty poliittiselta korrektiudelta, samanmielisten jengiytymiseltä, eikä mielipidemuodostuksen suhdanteilta. Onhan sanottu, että ”kuka hallitsee historiaa (=ihmismassojen historiankäsitystä), hän hallitsee tulevaisuutta”.
Näinpä meidän kuvaamme siitä, mitä täällä on tehty, ja miten eletty, -sitä vahditaan ja valvotaan. -Eikä ole poissuljettua, että joku eteenpäinpyrkivä kunnianhimoinen tutrkija-juniori sovittaa tieteelliset(?) löytönsä siihen, mitä häneltä odotetaan. -Onhan sanonta -alunperin kasvitieteestä- ”kalkinsuosijat”:
Kasvillisuudessa kalkin suosija etsii kalkkipitoistamaaperää kasvaakseen, Tieteessä tutkija tuottaa hierakiassa asemansa vahvistaneiden auktoriteettien ajatuksia, -kertoo mitä he hakuavat kuulla. -Se kalkki on siis meritokraattien aivojen verisuoniston seinämillä.
Ymmärrämme helposti, kuin em. ilmiö heikentää tuloksia, ja sitä kautta suuren yleisön käsitystö historiastamme. -Ilmiön voi löytää mm. kielitieteen tutkimuksista.
Eräs vakiintunut, paikalleenjämähtänyt, tiedoksi väitetty uskomus on demokratian l. kansanvaltaisen päätöksenteon myöhäinen ilmaantuminen.
Oppikirjoissa -alakansakoulusta yliopistoihin- uskotellaan, että demokratian keksivät muinaiset kreikkalaiset. -Tässä dogmissa pitäytyminen kiistää lähes kaiken saatavilla olevan tiedon esivaltiollisen aikakauden hallinnoista.
Ikäänkuin vain jotkin klaaniyhteisöt kelpaisivat esimerkeiksi siitä, mitä oli ennen valtioita.
Klaanit, suvut ja sukulaisuus hierarkian perustana ovat kovin rakkaita historiankuvan maalaajille, -mutta nehän ovat varsin myöhäinen ilmiö.
Ikäänkuin meidän haluttaisiin luulevan, ettei mitään organisoitunutta elämää voisi olla ilman epätasa-arvoa ja valtarakenteita. -Mutta nämä asiathan ovat läsnä nykyisessäkin demokratiassa!
Kysymys onkin siitä, kuuluuko niiden olla siellä.
Tämänpäivän keskusteluissa demokratian kanssa ristiriidassa olevat ilmiöt ovat säännöllisesti esillä. -Viimeksi outo hässäkkä erään tapahtuma-areenan ympärillä: Jokin hyvä-veli-verkosto oli päättänyt asiasta jo ennen asian käsittelyä julkisessa päätösprosessissa.
Onko tässä se ’Des Puudelns Kern’, jonka ikuistamiseksi menneisyyden alkuperäinen demokratia on piiloitettu nykysukupolvelta? Että ”demokratiassakin” vallitsee nokkimajärjestys, -se on hyväksyttävämpää, jos se onnistutaan ikuistamaan.
Näin saimmekin tarkasteluun kansanvaltaisuutta uhkaavat tämänpäivän ilmiöt. Hyväveli.verkostot tuklivatkin jo mainituiksi.
Niin mikä demokratiaa heikentää:
- ’Lehmänkaupat’.
- puoluekuri.
- lobbareiden kuunteleminen.
- blokkipolitiikka,
- ”varjo-puoluekoneistot” l. päätöstenteko puolueiden sääntöjen tuntemien päätöksenteko-elinten ulkopuolella,
- politiikan ja yksityisten taloudellisten intressien lomittuminen, -mm. Suomelle ominaiset poliittiset rakennusliikkeet, kartellitalous,
- vaalirahoitus,
- poliittiset virkaläänitykset julkisella sektorilla,
Demokratialle ei ole vaihtoehtoa
Kansanvaltaisuus, edustuksellinen päätöksenteko ja hallinnoimisen mandaatin hakeminen hallittavilta on tullut haastetuksi historian aikana moneen kertaan, -ja erilaiset despotiat kattavatkin suurimman osan kirjoitetusta historiasta. mikään näistä ’demokratian vaihtoehdoista’ ei ole johtanut muuhun, kuin suurempaan surkeuteen.
Miksi ei-demokraattisuudella sitten on niin suuri vetovoima? -Tänäänkin löytää somesta -pienellä etsinnällä- viestejä, joissa kuulutetaan ”vahvaa johtajaa”, tai ylistetään maailman ainoiksi toivoiksi erinäisiä tunnettuja luonnevammaisia suuruudenhulluja, joiden tähänastisten aikaanssaannoksien åitäisi jo varoittaa.
Ehkä ihmisten pitäisi vielä vähän henkisesti kasvaa, -Tai saada parempaa tietoa menneisyydestä, ja itsestään.
Pekka Kemppainen
International Day of Democracy
YK:n yleiskokous julisti vuonna 2007 syyskuun 15. päivän kansainväliseksi demokratiapäiväksi. Päivän tarkoitus on muistuttaa päättäjiä ja jokaista yksittäistä ihmistä demokratian tärkeydestä.
Mikko Paunio