Meillä on vakiintunut käsitys siitä, mitä asioita vasemmisto haluaa edistää, -ja joita oikeisto vastustaa kiivaasti, jos ei muusta syystä, niin periaatteesta. Onko käsityksemme todenmukainen?
Vasemmisto katsoo oman politiikkansa ansioksi, että Suomessa on hyvinvointipalvelut, -mm. kaikille avoin koulutus. Porvarit katsovat, että he ovat keränneet rahat tähän kaikkeen, ja että kaikki hyvinvointiin käytetyt varat ovat oikeastaan väärässä paikassa: Rahat kuulisivat niille, jotka ovat ne alunperin keränneet.
Taloudellisesti tiukkoina aikoina katseet kohdistuvat verotukseen: Vasemmisto haluaa rasittaa lisää reaalitaloutta -siis yksityistä sektoria- porvarien raahatessa julkisia palveluja ja tulonsiirtoja kohti budjetti-giljotiinia. Tämä skisma näyttää ikuisuustaistelulta, jossa osapuolet eivät koskaan kohtaa, eikä mistään ole yhteistä näkemystä. -Tai sitten on?
Toinen kentän oikean laidan favoriitti on palkansaajien aseman huonontaminen. -Tähän nähden kannattaa muistaa, että työmarkkinariitojen ratkaiseminen keskusjärjestöjen välisisä neuvotteluissa otettiin käyttöön vasta tammikuussa 1940, -”tammikuun kihlauksessa”.
Tätä kirjoitettaessa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kokeilee Iranin suhteen ’paikallista sopimista’, -tavalla jonka jokainen suomalainen autoilija on jo huomannut bensapumpulla. ”Keskusjärjestöneuvotteluja” kokeiltiin Genevessä vielä 48h ennen helmikuun viimeisenä lauantaina (28.02.) aloitettua pommituskampanjaa, joka ei mennyt ihan ”hole in one”.
Näin 2000-luvulla on yleistynyt tapa ajatella, että palkansaajat eivät tarvitse järjestäytynyttä edustaa työehdoista sopimiseen. Toki, ei TES-sopimusten vuosikymmenet olleet nekään onnen aikaa: Kerran vuodessa nostettiin palkkoja liittojen kesken sopimalla, -mikä ansionnousu vietiin vuoden loppuun mennessä inflaatiolla. -Hyödyn otti verottaja, ja valuutan (markan) huonontuessa vientiteollisuus.
Kolmanneksi pyöräksi TES-rattaisiin tuli sitten valtiovalta
Sitä onnen aikaa: Politiikka ja talous lomittuivat, kaikille piti antaa kivaa, jotta pysyvät mukana yhteisessä spektaakkelissa.
Poliittisesti orientoituneen ay-liikkeen, hallitusten, puolueiden, valtakunnansovittelijoiden ja työnantajajärjestöjen dance macabre jatkui hallituin askelin ja vakiintunein kuvioin, -ja lähensi toimijoita toisiinsa. -Ja politisoituminen syveni.
”Tuo sulle, tuo mulle …”
Kun palkkaratkaisut olivat -useimmiten- hallinnassa ja kontrollissa, ja palkansaajat sidottuina asuntolainoihinsa, Suomen suljettu talous eli ja porskutti. Vaurastuminen keräsi nurkkiin kaikkea kivaa: ’isännätöntä rahaa’, -otettavaa.
Vasemmisto-apparaatti paisui kuin pullataikina: Politiikka veti puoleensa toimijoita, joista osalle -yhä useammalle- pälkähti päähän, että ’tästähän voisi tehdä elinkeinoin?’ -Mutta politrukkeja oli jo, -yli oman tarpeenkin!
Työmarkkinoiden sujuvuus -ja palkankorotukset & inflaatio -oravanpyörä– olivat talouselämälle mieluisia, eikä mahdollisia pettyneitä politrukin-alkuja haluttu ’markkinahäiriköiksi’. HEUREKA! -Tungetaan heidät julkiseen hallintoon, kyldyyriin ja muuhun tyhjäntoimittamiseen!
Näin vasemmisto pysyy tyytyväisenä, -jopa kiitollisuudenvelassa!
”Ikiliikkuja” oli keksitty!
Annetaan vasurien mölöpojille ja kultturellahtaville tyttösille virka! -Valtiolla, kunnalla tai ”kolmannessa sektorissa”, -ihan sama! Vasemmisto on ostettu ja kytketty. Ei enää mitään yllätyksiä: Kaikki on jo diilattu.
Porvarit ottivat ’epäpyhän allianssin’ sopparista oman siivunsa riihikuivana rahana kaverien firmoille, vasemmisto laajensi virkaläänitystään julkisessa sektorissa, jonka väkimäärä tuplaantui muutamassa vuodessa (1983 – 1990). Samaan aikaan toisaalla poliittisesti verkostoituneet yksityiset firmat pääsivät kunnallisten hankintojen piiriin ilman kilpailutusta. (Jokainen tietää, mitä se tarkoittaa?)
Win-win! -paitsi veronmaksaja
Onko valtion/kuntien budjeteissa löysää! -Tämä on se kysymys, jota ei esitetä. Giljotiiniin tai leikkuulaudalle otetaan vain palveluja ja tulonsiirtoja. Joku-muu-mikä saa lihoa ja levitä kaikessa rauhassa.
Näin se käy, mutta ”virtuaalisesta kansalaissodasta” ammattiyhdistysliikettä ja palkansaajia vastaan porvarileiri ei ennä tuumaakaan periksi.
En ota kantaa siihen, miten työelämää pitää uudistaa. -Aihetta päivityksiin ja ”byrokratian purkuun” lienee, mutta 2000-lukua ei ymmärretä sadan vuoden takaisilla parametreillä.
Pointtini on se, että jossain on ’leikattavaa’, johon koskeminen ei vaaranna suomalaisten vielä korkeaa poliittista koheesiota, ei aiheuta akuuttia kriisiä, eikä vaaranna hyvinvointipalveluja, joiden ansiosta meillä on korkeasti koulutettua väkeä tarttumaan innovaatioihin ja tuottamaan niitä, suhteellisen hyvä työnarkkinarauha ja poikkeuksellinen matala ’maariski’ sijoittajille.
-Ainoa hankaluus Suomessa onkin ylimielinen ja kaikkea säätävä byrokratia. -Kerroinkin juuri, miksi sen on ja mistä se tänne putkahti.
Pekka Kemppainen
Aiempia uutisia:
27.03. 2024:
19.04. 2024:
14.03. 2026:
500 enkeliä nuppineulan päässä… -vaiko Espoon virastotalo-kolosseissa
18.01. 2026:
Palvelut heikkenevät, tulonsiirrot pienevät, mutta ”Julkinen sektori paisuu yhä”
04.11. 2025:
04.05. 2024:
08.08. 2024:
24.02. 2026:
[…] Ammattiyhdistysliikkeen hankkimat ’saavutetut edut’ aina tappolistalla, virkasosialistie… […]