Kun valtiovarainministeri kertoo tyrmäävän tiedon lisä-leikkauksien tarpeesta, -ja silti yhä askartelee asumistukien ja eläkeläisten parissa, valtakunnan päälehti nostaa esiin verokertymästä palkkansa nostavien huiman lukumäärän, -ja kasvavan trendin. Tarkastelemme.
Jokin on Suomessa muuttunut, kun saamme ”valtamediasta” lukea sellaista, minkä mainitseminen ei vielä aivan äskettäin ollut suvaittua edes kriittisinä ja oikeistolaisina profiloituvilla alustoilla: Suomalainen puoli-sosialismi on jo sukupolven ajan syönyt enemmän kun tienannut: Kansantalous ei kestä julkista sektoria, joka paisuu, paisuu ja paisuu.
Tehtävää vaikeuttaa julkisen sektorin työntekijöiden lisääntyminen, joka on kestänyt jo pitkään, mutta voimistunut viime vuosina. Vuonna 2020 julkisella sektorilla työskenteli 648 900 henkeä, mutta viime vuonna jo 703 800 henkeä. Määrä on kasvanut liki 55 000:lla. -Kirjoitti HS torstaina 08.08. 2024.
Vielä kaaneammalta luvut näyttävät, kun katsotaan vuoteen 1980: 460 000 julkiselle sektorille työllistynyttä. Kerrataanpa:
- 1980: 460 000,
- 2020: 648 000,
- 2023: 703 800,
Käsittämätön väkimäärän kasvattaminen, kun suomalaisia ei ole vastaavasti enempää, ja monia palveluja, kuten kyläkirjastoja, on lopetettu, ja mm. poliisien virkoja jätetään täyttämättä. Pikkukunnatkin ovat kadonneet kartalta, mutta niiden virkakunta ilmeisesti ei? -Mitä tämä uusi väki tekee?
SOTE-himmelit sietämätön ylilyönti?
Pitkään väännetty SOTE-”uudistus” noudatti perinteistä käytäntöä: Vanhassa markka– ja YYA-Suomessa oli näitä ’maan tapoja’, joista yksi oli (on) virkojen järkkääminen kavereille. Taksikuskien tietotoimistoa (Yleä luotettavampi!) välitti pohjoissuomalaisesta sairaanhoitopiirin eläköityvän johtajalääkärin avautumisen:
”Kun aloitin (PIIP)-sairaanhoitopiirin johdossa, minulla oli viisi (5) alaista, -ja kaikki tarpeellinen saatiin tehtyä. Kun lopetin, minulla oli neljäsataa (400) alaista…” -”No, mitä he tekivät?”, kysyi kuski. ”Haittasivat kaikkea”, vastasi entinen johtaja. ”Niin ketä ne oli?” ”Jonkun vaimoja ja tyttäriä, jonkun puoluekavereita, jonkun muuten-vaan-tuttuja.”
Niinpä ansioitunut virkalääkäri jätti surullisin mielin seuraajalleen viraston, joka oli joskus toiminut hienosti, -pienemmällä porukalla. Ehkä virkamässäily ylitti jonkin sietokynnyksen jätti-kalliin SOTE:n myötä?
Niin mikä Suomessa mättää?
Meillä on paljon puolueita, -ja kaikilla niillä on kavereita. Tiivistän:
- Sosialidemokratia tarkoittaa sitä, että kansalta kerätään rahat pois, ja jaetaan takaisin jäsenkirjan mukaan.
- Maalaisliitto-Keskusta on toista maata: Kansalta kerätään rahat pois, ja jaetaan takaisin manttaalin mukaan.
- Kuis RKP? -Kansalta kerätään rahat pois, ja jaetaan takaisin äidinkielen mukaan.
- Vihreet?! -Kansalta kerätään rahat pois, ja annetaan… (PIIP PIIP Yhteisönormihälytys!),
- Kokoomus ei ole tässä kauhu-sosialismissa mukana?? -Niinhä sää luulet: Kansalta kerätään rahat pois, ja annetaan pörssiyhtiöille tai kaverien firmoille.
Jotain on Suomessa muuttunut, kun valtalehti kertoo virkakunnan pääluvun. Vankkuri on vierähtänyt liikkeelle, -ja vauhti kiihtyy?
Mutta milloin hallintohimmelit ja virkaläänitykset pääsevät valtionvarainministerin leikkuulaudalle? -Asumistuet ja eläkkeet ovat jo siellä. 
Luettavaa:
- Helsingin Sanomat 08.08. 2024: Tutkijat huolestuivat: Julkinen sektori on paisunut Suomessa vauhdilla; Kansantalous: Työntekijöiden määrä julkisella sektorilla on kasvanut pitkään, mutta erityisen paljon viime vuosina,
’Etsii, etsii, eikä toivo löytävänsä’ -Valtion velkaantumisen syy hallituksilta kateissa
Samat vapaamatkustajat vaalikaudesta toiseen: Riihessä ei puida virkarälssiä
Maahanmuutosta aiheutuvat Helsingin SOTE-kustannukset ovat tähtitieteelliset
Seppo Huhta
[…] Julkisen sektorin väkimäärä ylitti viime vuonna -ensimmäistä kertaa historiassa- 700 000:n hen… […]
[…] Julkisen sektorin väkimäärä ylitti viime vuonna -ensimmäistä kertaa historiassa- 700 000:n hen… […]
[…] Julkisen sektorin väkimäärä ylitti viime vuonna -ensimmäistä kertaa historiassa- 700 000:n hen… […]
[…] Julkisen sektorin väkimäärä ylitti viime vuonna -ensimmäistä kertaa historiassa- 700 000:n hen… […]
[…] Julkisen sektorin väkimäärä ylitti viime vuonna -ensimmäistä kertaa historiassa- 700 000:n hen… […]
Annetaanpa oikea esimerkki YYA peruja vaalivan hallintopöhön aidosta aivopierusta!
Suomalaisen liikenteen huoltovarmuus ja kuljetusyrittäjien selkäranka natisevat liitoksissaan pakkaslukemien paukkuessa, mutta byrokratian rattaat pyörivät entisellä, säälimättömällä varmuudellaan. AdBlue-järjestelmä on täydellinen esimerkki modernista hallinnollisesta kuristusotteesta, jossa ympäristönormit on ajettu käytännön järjen ja pohjoisen selviytymiskyvyn edelle. Kun urealiuos hyytyy jo -11 asteessa, ollaan tilanteessa, jossa teknologia sotii luonnonlakeja vastaan. Raskaan kaluston yrittäjälle tämä tarkoittaa pahimmillaan yli 10 000 euron kertakorjauksia, kun jäätyvä neste rikkoo herkän ja kalliin laitteiston. Velkavetoiselle pienyrittäjälle jokainen arktinen pakkasyö on taloudellinen venäläinen ruletti, jossa panoksena on koko elinkeino. Tässä kohdin paljastuu YYA-ajan perintönä säilynyt viranomaiskulttuurin irvokkain piirre: säännöt on tehty valvontaa, ei ihmistä varten. On suorastaan hävytöntä, että valtio tunnustaa järjestelmän epäluotettavuuden sallimalla poliisille, pelastustoimelle ja armeijalle AdBlue-ohjelmiston ohittamisen, mutta samalla se uhkaa tavallista yrittäjää ja kansalaista tuhansien eurojen sakoilla samasta teosta.
Tämä kaksoisstandardi on suoraa jatkumoa sille vanhalle vallankäytölle, jossa virkamieskoneisto suojelee itseään ja valtaansa samalla, kun se kyykyttää yhteiskunnan ydintoimintoja ylläpitäviä tahoja ”ankarimman mukaan”. Jos hallinto ja eduskunta olisivat tehtäviensä tasalla, ne laittaisivat nämä vallasta juopuneet byrokraatit kuriin ja ilmoittaisivat Brysseliin, että Suomen talvessa ei pelata etelän säännöillä. On absurdia odottaa, että EU:n direktiivit huomioisivat -40 asteen pakkaset, ellei Suomi itse uskalla pitää puoliaan. Meillä pitäisi olla rohkeutta antaa jokaiselle dieselautoilijalle samat oikeudet varmistaa kalustonsa liikkuvuus kuin viranomaisilla on. Jos eurooppalaiset autonvalmistajat eivät pysty toimittamaan takuun piiriin kuuluvaa liuosta, joka kestää pohjoisen vaatimukset, on neuvoteltava suoraan pohjoismaisten kumppanien, kuten Volvon ja Scanian, kanssa. Nykyinen linja ei ole ympäristönsuojelua, vaan se on kansallista sabotaasia, joka pelaa suoraan niiden pussiin, jotka haluavat nähdä Suomen talouden ja huoltovarmuuden horjuvan. Byrokratian on lakattava olemasta itsetarkoitus ja alettava palvella yhteiskunnan resilienssiä – varsinkin silloin, kun pakkanen koettelee maamme sietokyvyn rajoja.
Pohjoismaiden vertailu AdBlue-ongelman tiimoilta paljastaa mielenkiintoisen ja osin turhauttavan eron Suomen ja muun Pohjolan välillä. Erityisesti Norja näyttäytyy tässä asiassa ”terveen järjen saarekkeena”, kun taas Ruotsi ja Tanska kamppailevat samanlaisen sääntelyuskovaisuuden ja valvontapaineen alla kuin Suomikin. Tässä kooste siitä, miten naapurimme ovat asian ratkaisseet:
Norja: Markkinaehtoinen poikkeusratkaisuNorja ei ole EU-jäsen, vaikka kuuluu ETA-alueeseen, ja tämä antaa sille tiettyä liikkumavaraa. Norjassa on saatavilla suomalaisen Kemiran kehittämää Denoxium-liuosta. Se on muurahaispohjainen aine, joka kestää jopa -30 °C pakkasia ilman jäätymistä.Status: Denoxiumia voi ostaa Norjassa tavallisista autotarvikeliikkeistä (kuten BilXtra).
Este EU:ssa: EU:n säädökset (ISO-standardi 22241) vaativat nimenomaan urea-pohjaista liuosta. Koska Denoxium ei ole ureaa, autonvalmistajat eivät anna sille takuuta, ja sen käyttö EU-maiden teillä on virallisesti kiellettyä päästönormien vastaisena.
Norjan ero: Norjassa viranomaiset ja kuljetusala ovat katsoneet läpi sormien tätä ”arktista välttämättömyyttä”, jotta logistiikka ei pysähdy pakkasilla.
Ruotsi: Valvontaa ja ”hakkereita”Ruotsissa tilanne on hyvin samanlainen kuin Suomessa, mutta ongelman laajuus on tunnustettu paremmin. Ruotsalaiset kuljetusyrittäjät ovat olleet otsikoissa ”AdBlue-huijausten” vuoksi: AdBlue-emulatorit: Ruotsissa arvioidaan, että jopa 2–10 % raskaasta kalustosta käyttää laittomia ohitusohjelmia tai fyysisiä emulaattoreita välttääkseen kalliit remontit.
Viranomaisten vastaus: Ruotsin poliisi ja Trafikverket ovat tiukentaneet valvontaa ja tienvarsitarkastuksia. Ruotsissa ”AdBlue-tappaja” rinnastetaan ajopiirturin peukalointiin, eli rangaistukset ovat ankaria.Paine kasvaa: Ruotsin kuljetusyrittäjät (Sveriges Åkeriföretag) vaativat hallitukselta toimia, mutta toistaiseksi Ruotsi on seurannut EU-linjaa uskollisesti.
EU-taso: Komissio myöntää ongelman, mutta ei toimi. Euroopan parlamentissa on tehty syksyllä 2025 ja alkuvuodesta 2026 kirjallisia kysymyksiä juuri tästä aiheesta. Komissio on vastauksissaan myöntänyt, että nykyinen urealiuos on arktisissa olosuhteissa ongelmallinen.
Ehdotus: Komissio on ehdottanut ”teollisuuden itsensä johtamaa standardia” pakkasenkeston parantamiseksi.
Todellisuus: Mitään konkreettista ei ole tapahtunut, ja vastuu on jätetty kuljetusyrittäjien ja autonvalmistajien väliseksi kiistaksi.
Pohjoismaiden vertailu: Maa Ratkaisu Huomioita NorjaDenoxium (Pakkasenkesto -30°C)Toimii käytännössä, mutta teknisesti EU-normien ulkopuolella. Ruotsi -Tiukka valvonta & EmulaattoritYrittäjät ottavat riskejä kalliiden sakkojen uhalla välttääkseen remontit.
Tanska: Erittäin kovat sakot jopa 7 000 euron sakot yrityksille ohituksista; ei ymmärrystä poikkeusoloille. Suomi Viranomaispoikkeus (Armeija/Poliisi) Vain valtio saa ohittaa säännöt; yrittäjät kantaa taloudellisen riskin.
Ehdotus hallitukselle
Pohdintaa siitä, että hallitus voisi sopia asiasta suoraan Volvon ja Scanian kanssa, olisi looginen: molemmat valmistajat ovat ruotsalaisia ja tuntevat pohjoisen olosuhteet. Toistaiseksi poliittinen tahto ”haastaa Bryssel” puuttuu, ja Suomi tyytyy olemaan se mallioppilas, joka antaa omien yrittäjiensä selkärangan katketa pakkasessa.
Tämä AdBlue-tapaus on konkreettinen esimerkki siitä, miten hallinnollinen jäykkyys (tahallinen kiusanteko) voi muuttua taloudelliseksi ja huoltovarmuudelliseksi taakaksi ankarimman mukaan.