’Etsii, etsii, eikä toivo löytävänsä’ -Valtion velkaantumisen syy hallituksilta kateissa

Julkista velkaa on kerätty huolellisesti sukupolven ajan, ja ihan hallitusten kokoonpanosta riippumatta. Ketään ei voi syyttää, vaan kaikkia pitää syyttää: Suomen poliittinen meininki on nyt vaan sellaista, ettei julkisia kuluja voida pysyvästi alentaa: Kyse on jakamisesta, -”on sovittu..”.

Suomessa totuteltiin markka-aikana vakaaseen valtion tulovirtaan, ja Suomen Pankin setelipainon pyörittämiseen, jos tulot eivät vastanneet odotuksia. Sitten vientiteollisuus sai toivomansa: Taloudellisen integraation tärkeimpien kauppakumppanien kanssa: EEC-vapaakauppasopimusta -jolle Urho Kekkonen hankki luvan vastahakoisesta Kremlistä- seurasi EU-jäsenyys.

Nyt kaiken piti luistaa. Tullit eivät haitanneet vientiä, ainoastaan Suomen sijainti ”Euroopan saarena” laivakuljetusten takana. Kas, markasta luopuminen -mihin EU ei painostanut- tehtiin Paavo Lipposen kiirehtimänä, -hänen kilpensä kiillottamiseksi: Markan setelikantakin poltettiin lämpölaitoksen uunissa. Vientiteollisuudella ei sitten ollutkaan enää ”D-vitamiinia”, devalvaatiota, jossa kotimainen kulutus (=palkansaajat) laitettiin kustantamaan viennin kilpailukykyä.

En nyt puutu pankkisektorin ”vapauttamiseen”, -ja mitä siitä seurasi. Tämä temppu seurauksineen (1991 lama) oli se liipasin, jota painettiin, -ja velanoton 100 metrin juoksu alkoi. -Eikä se ole vieläkään päättynyt.

Sanna Marinin ja Antti Rinteen hallitukset ottivat hirmuisesti velkaa, mutta eivät ole poikkeus linjasta. Silloiselle vaalikaudelle sattui kaksikin meistä riippumatonta ylimääräistä vastoinkäymistä –kiinalaisten virus ja Putinin sota- mutteivat ne riitä selittämään velkaantumisen jatkamista, -eikä hallituksen vaihtokaan sitä hidastanut.

Palataankin aikaan ennen EU:ta yms., joita jokin papukaijojen kuoro tänään syyttää kaikesta. Silloin velkaantuminen pysyi kontrollissa, toki, -mutta silloista tilannetta ei voi samaistaa nykyiseen:

• Suomen Pankki (SP) oli vielä ihan aikuisten-oikeesti valtiollinen keskuspankki, -ja siellä oli painokone.
• Kun vientiteollisuus sai jotain Suomessa suomalaisella työllä tehtyä myydyksi maailmalle, SP tuli ja sieppasi valuutat.
• SP:n kivipaino pyörähti, ja kas: Sama summa (kurssin mukaan) olikin kasassa, -painotuoreina seteleinä.
• SP kahmaisi ne valuutat, ja zuppari toi yritykselle po. summan juuri printattuina oravannahkoina (markkoina). Näin se kävi.

Jos valtio tarvitsi rahaa itse, Smolnasta (missä hallitus istuu) oli kävelymatka Katajanokan sillanpieleen, missä Rahapaja yhä asustaa,  vaikkakin toimettomana. -VVM ehti polttaa yhden röökin kävellessään kertomaan painomestarille tilauksensa, ja homma toimi.

Jotain puolet valtionvelasta olikin siihen aikaan velkaa omalle rakkaalle Suomen Pankille.

Euroopassa kaikki on toisin

EU-jäsenyyden myötä tulikin kielto jäsenvaltioille rahoittaa itse itseään, siirtämällä rahaa toisesta taskusta toiseen, siis em. painokonetta pyörittämällä ja itselleen lainaamalla. Lainaraha piti hakea oikeilta rahamarkkinoilta, -ei kyökin puolelta omasta talosta.

Olisihan tähän osattu sopeutua, -mutta ne budjetin vapaamatkustajat! Helppoina vuosikymmeninä oli Suomen poliittinen sisäpiiri sallinut itselleen vähän sillai vapauksia: Kun kaikki oli näin helppoa, niin autetaan kavereita, vaikkapa kivoihin virkoihin, –puolueiden virkaläänityksiin.

Otetaan valtionyhtiöistä yksi esimerkki

Sattuipa kerran, ettei RKP ollutkaan hallituksessa, -ja katso: Finnairissa lakkautettiin kaikki ne keskiasteen johtajavirat, joilla ei ollut yhtään alaista. Lukija kysyy, miksi nämä virat ylipäätään oli joskus perustettu? That’s the question!

Oli sitä muuallakin, kuin valtionyhtiöissä: Se oli kaikkialla. Ei paljonpuhuttu Sote ole mikään uutuus, vaan maan tapa! Jo Esson baarissa tiedettiin viime vuosituhannella, että ”valtiolla/kunnalla on konttorin puolella enemmän väkeä kuin verstaalla”.

Siinä sen kuulitte. -Ja kuulitte, miksi julkisen sektorin kuluja ei voitu sopeuttaa markan (ja clearing-kaupan) jälkeisen aikakauden (=eurooppalaisen markkinatalouden) todellisuuteen: Valtion tulojen pienentyminen piti kroonisesti paikata velalla, joka piti ottaa markkinoilta, tai verojen korotuksilla, tai julkisen omaisuuden myynnillä.

Kyllähän ne toki leikkauskohteita etsii. -Nyt tapetaan terveyskeskukset, jotta Sote-hallinnosta ei tarvitse leikata. Joku-muu-mikä säilyy koskemattomana.

Esson baarissa, kansankyynikkojen -taksikuskien ja talonmiesten- pöydässä se tiedetään, mistä pitää leikata, mutta ei leikata.  Jos hallitus ei tätä tietoa löydä, essonbaarilaiset jättävät menemättä vaaliuurnille. -Ja senhän kaikki tietää, kenen vaalituloksesta se on pois.

Jotain luettavaa:

• Uusi Suomi, puheenvuoro 09.03. 2012: Henkilöstösäästöt johtajien palkkoihin,

• Iltalehti selvitti, 19.10. 2023: Hyvinvointialueilla on yli 600 johtajaa – Katso jättilista oman alueesi johtajien palkoista,

• Uusi Suomi, puheenvuoro 04.02. 2015: Ylisuuri julkishallinto, tie itsenäisyydestä velkaorjuuteen,

• Uusi Suomi, puheenvuoro 25.11. 2020: Suomen julkinen hallinto ja talous mitoitettu 8 miljoonan väestölle,
• Uusi Suomi, puheenvuoro 10.12. 2020: Kaikki yhtäaikaa: ylisuuri julkinen talous ja  nopea velkaantusmisvauhti   sekä päälle kireä verotus,
• Iltalehti 27.12. 2016: Ylen raskas organisaatio: ”Päälliköitä ja esimiehiä naurettavuuksiin asti”,

Kun hallinto tuplaantui, -niin ketkä sinne asettuivat?