Hallituksen budjettisäästöistä on mediassa, somessa -ja täälläkin- keskusteltu kriittisesti. -Siispä minäkin:
”Hyvinvointivaltio”, -siis perustoimeentuloedellytysten, eräiden palvelujen ja mm. koulutuksen takaaminen kaikille yhteisin varoin- on itseasiassa kustannusten kannalta edullisin tapa suhtautua yhteiskunnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen, ja sisäisten ristiriitojen hallintaan.
Toki, muutakin on ehdotettu ja kokeiltu. Jos vilkaisemme maailmankarttaan, ja etsimme taloudellisesti kehnoimpia valtioita, huomaamme että välinpitämättömimmin kansalaisten hyvinvointiin suhtautuvat ja epätasa-arvoisimmat valtiot ovat siinä joukossa; Työn tuottavuus ei optimoidu jos huomio kiinnitetään palkkojen minimoiseen. Tuottavuus, kuten paljonpuhuttu kilpailukyky tulee kattavasta koulutuksesta -kukin niin pitkälle kuin pää kestää- ja kattavasta terveydenhoidosta, jossa ei tarkisteta luottotietoja jo ennen kuin senkka mitataan.
Suomen kilpailuvaltteja ovat olleet osaava ja koulutettu työvoima, vakaa yhteiskuntarauha, ja suhteellisen rauhalliset työmarkkinat. -Kotimainen kulutuskysyntä on myös plussaa.
Luetteloon tulee lisätä myös perhe-instituution vahvuus: Täyspäisiä tulevia kansalaisia kasvaa hyvinvoivissa perheissä. Sari Näre kirjoitti tänään somessa:
”Haittahallitus on jo lisäämällään lapsiperheköyhyydellä aiheuttanut peruuttamatonta tuhoa stressittämällä vähävaraisten perheiden vanhempia. Vanhempien kokema stressi on heidän lapsilleen aivoterveyshaitta, mikä heikentää lasten hyvinvointia ja on heille suuri terveysriski loppuelämän. Terveyskustannukset helposti ohittavat nyt tehdyt ”säästöt”.”
Niin mistä saadaan tulevaisuuden osaajat, jos heidät traumatisoidaan jo lapsina? Sopeutetaan yhteiskuntaan, jossa menestyjät on valittu jo etukäteen, eikä muiden kannata yrittää, nähdä vaivaa. -Jossa huono-osaisuus periytyy, yhteiskunta polarisoituu, eriarvoisuus kasvaa, -ja sitä mukaa yhteiskuntarauha taantuu kehitysmaiden tasolle?
Jätämmekö huono-onniset yksilöt taaksemme, kriisiytymään ja kenties urautumaan epäsosiaaliseen elämäntapaan? -Ja syyttämään siitä kaikesta meitä.
Kuten edellä jo kirjoitin, kollektiivinen hyvinvointivastuu -valtion kautta toteutettuna- on se kustannusedullisin tapa. Lyhytnäköinen ”säästäminen” tuo kumulatiivisia kustannuksia tulevaisuudessa, -ehkä jo seuraavan kulman takana.
Pekka Kemppainen
Orpo ei suostunut kyselytunnilla kertomaan, mistä hallitus seuraavaksi leikkaa
Hallitus sysää tuhansia uusia lapsia köyhyyteen, -sanoo kansanedustaja Timo Furuholm
Julkinen rahoituspohja vanhusten hoidolle murenee, -hyvinvointivaltion loppu lähenee?
Näkeekö Vasemmisto hyvinvointivaltion olevan vaarassa, -vai jatkaako vanha jakopolitiikkaansa
Hyvinvointivaltio todellisessa vaarassa, -hallinto pöhöttyy, hoidoista leikataan
Hyvää pohdintaa. Sillä jos nyt etenemme nykyisellä ”amerikan maksumallilla” ei köyhimmillä ole kohta terveydenhuoltoa eikä oppilaitoksia joista voisi päästä eteenpäin. Yleisin ongelma on aihealueiden suppeus ja asiakokonaisuuksia jätetään pois ”kun ei ole aikaa”. KVG ja nettiluennot ovat tätä päivää. Mutta oppiiko niissä?
Koulutuksesta olen ollut huolissani jo pitkään. Nykyajan insinööreille saa tällainen tavallinen ”sähköasentaja” kertoa hyvinkin paljon sellaista ammattitietoa joita ne katsovat silmät pyöreinä. Kaavoja osataan pyöritellä mutta niiden sijoittaminen realimaailmaan ontuu. Ei nähdä yhtenäisyyksiä.
Kaikenlainen taulukko-ajattelu on se joka tappaa ajattelukyvyn sekä passivoi laskutaidon. Näin se jo -90 luvulla Saksassa joka oli erilaisten valmiiden taulukkojen luvattu maa. Aina katsottiin taulukosta, ei osattu laskea eikä ajatella onko edes suuruusluokka oikein.
Yksi asia on myös nykyopiskelijoiden laiskuus… En sano että kaikki ovat, mutta suurin osa opiskelun sijasta ”elää”. Tekee töitä että voi kustantaa elintason ja sitten ihmetellään kun opiskelut venyvät eikä intoa riitä. Itse suoritin ammattikoulun jälkeen kaikki jatko-opinnot kolmessa vuodessa. Kaikki. Sen jälkeen armeijaan ja olin valmis työelämään. Lainaa ei tarvinnut kuin kolmen vuoden ajalta ja palkka alkoi juoksemaan. Saattoi aloittaa oman elämänsä.
Nykyäänkin tukeudun vain kunnallisiin terveydenhuolto-palveluihin. Hammashuolto on se joka eniten aiheuttaa kitkaa, mutta kun keskussaairaalasta tuli noottia että hampaat pitää laittaa kuntoon, niin nyt sitten tekevät vuoden verran hommia kalustooni. Kaikki laitetaan viimeisen päälle kuntoon. Siitä on maksettu veroja kuten lääkäreistäkin.
Ihmisten pitäisi käyttää enemmän julkisia terveyspalveluita. Silloin niitä ei voitaisi lopettaa. Suunta on ikävä kyllä lopettamisen tiellä.