Kultturellimpaa keskustelua seuranneille on tuttua kysymyksenasettelu, -ja istunnot- joissa yhteen ääneen paheksutaan eräitä filosofeja ja taiteilijoita, jotka viime vuosisadalla liittyivät ”fascismin” tai ”kansallissosialismin” ylistyskuoroon. Tarkastelemme -ja analysoimme- tätä näkökulmaa.
(Kuvaan on käytetty mm. UFA:n ja Sosialistisen opiskelijaliiton aineistoa.)
Johan Wolfgang von Goethe toi kirjallisuuteen erään tohtori Faustin, jolla lienee reaalimaailman esikuvakin. Faust halusi tieteellistä, yhteiskunnallista -ja lihallistakin- menestystä, ja teki sopimuksen erään Mefiston kanssa. Ei olisi kannattanut.
Goethen tarinan pysyvä suosio osoittaa hänen osuneen johonkin meille merkitykselliseen.
1900-luvun loppupuolella faustinen sopimus pahan kanssa yhdistettiin yleensä niihin kulttuurihenkilöihin ja tiedemiehiin, jotka integroituivat Saksassa v.1933-45 vallassa olleeseen suuntaukseen. Monen kohdalla -luultavasti- oltiin oikeilla jäljillä, kun tarkasteltiin henkilön toimintaa opportunismina: Myötäilemällä jostakin syystä hegemonisessa asemassa olevaa (poliittista) aatesuuntaa, vauhditettiin omaa virkauraa, arvostelumenestystä, työtilaisuuksia, apurahoja, ja kaikkea muuta kivaa,
Tämä ilmiöhän on suomalaisille harvinaisen tuttu, myöhemmistäkin historianvaiheista.
No, faustisen sopparin tehneet toki altistuivat (myöhemmin) arvostelulle, jopa disponibiliteetille. Saksan ’kolmannelle valtakunnalle’ huikeita elokuviaprojekteja tehneestä Leni Riefensthalista jopa tehtiin jonkinlaista ’pahan ikonia’.
Siitä huolimatta, että Leni ei koskaan päästänyt sänkyynsä kulttuuriministeri Josef Goeppelsia, -vaikkei tältä (ukkomieheltä!) pyrkyä puuttunut- eikä Leni viihtynyt yksinäisyydessä. Sen sijaan ’edistykselliselle’ kulttuuriväelle rakas Frida Kahlo oli nimitellyt Leo Trotskia ”pikku pukikseen”. (Emme ole tirkistelyjulkaisu, -mielikuvat ja päätelmät jäävät lukijalle.)
’Faustinen sopimus’ Suomen kulttuurin ja hallinnon muotoilijana
Otsikkokuvassa Mefiston kynsien alle on kuvakäsitelty erään hyvin mielenkiintoisen ja moneen asiaan sekaantuneen järjestön jonkinlaisen liittokokouksen puhemiehistö, -paraatiposeerauksessaan. -Nyt kysyn, miksi tämä poseeraus?
Nämä nuoret sankarit olivat näytillä: Heidät oli kelpuutettu johonkin valittujen ryhmään, ja heidät esiteltiin ’tärkeinä henkilöinä’.
Kuvan hetkenä heidän taustajärjestönsä oli voimansa tunnossa, ja oli valmis ottamaan Suomessa vallan, -kunhan ”opiskelijoiden ja työväenluokan liitto” onnistuu kevättalven 1971 lakkoliikkeessä (toteutui vain Metallin osalta, loppu jäi suunnitelmaksi) -jota opiskelijamellakat vauhdittaisivat (ei toteutunut)- ja Ahti Karjalaisen hallitus saadaan nurin (ei toteutunut) SKP:n jyrkän vähemmistön kiukuttelulla. (Katso: #Beljajkovin vallankumous.)
Näille Faustin seuraajille oli luvattu komissaarien, satraappien ja ’porvareissa’ pelkoa herättävien tsekistien rooli, -kunhan ”oikeus voittaa”.
Eikö olekin faustista? .Mitä?
Kun Aleksei Stepanovitsh Beljakovin, NKP:n kansainvälisen osaston päällikön 1. varamiehen, ja hänen lähimmän suoranaisen esimiehensäs Boris Nikolajevitsh Ponomarjovin projekti siirtää Suomi ”sosialismiin” (=Venäjän vallan alle) keväällä 1971 epäonnistui geopoliittisen tilanteen äkisti muututtua, –Nixonin saadessa kutsun Pekingiin- Neuvostoliiton ykkösmies Leonid Iljiitsh Breznev puhalsi pilliin, eikä kumousta Suomessa tehty. (Tarkemmin linkeissä.)
Nyt kommunistiselle ”Mefistolle” jäi käsiin tuhansia saatanallisen sopimuksen allekirjoittaneita suomalaisia poikia ja tyttöjä. Mitä niille tehään? -Onhan luvattu …?
Ratkaisuksi jäi Suomen julkisen hallinnon (vähintään) kaksinkertaistaminen 80-luvun alusta 90-luvulle mennessä: alle 300 000:sta päälle 700 000:een.
Kun nuoret vallankumoukselliset (ironiavaroitus!) eivät päässeet -punatähti-lippis päässään ja Nagantti kädessään- koputtelemaan öisin porvarien kotien ovia, heille järjestyi pääsy Helsingin kaupungin liikennesuunnitteluviraston (-joka oli ensimmäinen ’luokkakantaisten’ kokonaan valtaama virasto) johtajaksi -ilman ajokorttia- tai johtamaan nurmijärveläisten (mätky-)verotusta, -siis kiusaamaan porvaria- vaikka vallankumous oli siirtynyt tulevaisuuteen ilman päivämäärää.
Erään vankilan hallintorakennuksen edustan parkkiruudussa -johtajalle nimetyssä- seisoi kuulemma aina punainen lada vielä 90-luvulla. (Mahdollista vain Suomessa!) Vankila ei kuitenkaan saanut asiakkaikseen Suomen talouselämän johtoa -mitä nyt muutaman talousrikollisen sittemmin- mutta ”Mefiston” lupaus piti:
”Kun annat sielusi Minulle, saat hyvän viran!”
”Jos Sinulla on vääriä ajatuksia, et pääse sosialismiin”, varoitettiin nuorvasemmistolaisia 70-luvulla. -Mutta jos ajattelusi täsmää numeroitujen puoluekokousten paragrafeihin, pääset kapitalistisen valtion hallintohimmeleihin iänkaikkisesta iänkaikkiseen. -Tämänkin lupauksen ”Mefisto” on pitänyt uskollisilleen.
Eräs ajan henkeä –saksalaista diktatuurivaltiota ihailleen demari-presidentin aikana- seurannut, ja ajankohdan vaatimat älylliset ja moraaliset piruetit hallinneen vaikuttajan lause sopiikin tämän tarkastelun lopuksi:
”Suomen tärkein vientituote on moraali.” (Lue: Muiden tekojen moralisointi.)
Mulla on vielä yx hyvä:
”Julkinen sektori on Suomen talouden veturi!”
Jos joku epäili, niin molemmat lauseet on todella sanottu, -ja ilman ironiavaroitusta.
Hyvää kesää kaikille!
Kekkosen syntymästä tasavuodet: Mies, elämäntyö ja saamatta jääneet kiitokset
Venäjän post-kommunistiset ystävät lännessä eivät ole konservatiiveja
Mikko Paunio
Ei tarvitse katsoa kuin EU-mep:ejä ja virkamiehiä niin johan alkaa valkenemaan… Eikä Suomen eduskunnassakaan istuvat ihmiset ole kaukana.
Valta ja raha. Kansalle leipää ja sirkushuveja.
Nämä 70-lukulaiset ovat/olivat viroissaan ihan siellä sinun rakkaassa kotikunnassasi. EU-parlamentissa voi olla heidän jälkeisiään, -jos niin huonoon hommaan tyytyvät.
Suomen ongelmat eivät ole Brysselistä: -Ihan kotikutoisia, -ellei Kreml ole avittanut.
Faustinen pirunnyrkki suojelee byrokratiaa
”Puolet suomalaisista mieltää kuuluvansa poliittiseen oikeistoon.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) tuore Arvo- ja asennetutkimus osoittaa, että 49 prosenttia suomalaisista asettaa itsensä poliittisesti oikealle, kun vajaa kolmannes asettaa itsensä poliittisesti vasemmalle. Viidesosa jää keskelle.
Oikeistolaiseksi itsensä luokittelevien osuus on kasvanut tasaisesti vuodesta 2014, jolloin tutkimus toteutettiin samoilla kysymyksillä. Sama tutkimus tehtiin myös vuonna 2021.
Tulokset viittaavat oikeistolaistumiseen, joka on ollut nähtävissä myös muissa länsimaissa.”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4095218d-b99b-470f-94b3-130079979ea1
Tämä tutkimustulos on todella ajankohtainen ja liittyy suoraan siihen ristiriitaan, joka usein näkyy suomalaisessa (ja laajemminkin eurooppalaisessa) oikeistopopulismissa: äänestäjät kaipaavat muutosta arkeensa – erityisesti oikeudenmukaisuutta, ostovoimaa ja sosiaalista turvaa, mutta saavatkin – ainakin Suomessa – tilalle ideologista suomi-konservatismia, jonka keskeinen tavoite on 1970-lukulaisten stalinistien masinoiman hallinnointi-taakan, eli ”pirunnyrkin” tiukan kuristusotteen säilyttäminen suomalaisten kurkuilla – mistään uudistamisesta ei edes haluta keskustella vakavasti – koska hyvinvointivaltio?
Evan tutkimuksen tulos, että 49%:a suomalaisista kannattaa oikeistoa, ei varsinaisesti tarkoita, että he kaikki olisivat tiukasti ideologisia markkinaliberaaleja tai arvoliberaaleja oikeistolaisia. Usein tällaiset kyselyt mittaavat ihmisten fiilistä ja suuntaa, eivätkä mitään sen syvällisempää poliittista teoriaa. ”Oikeisto” tässä voi merkitä kaikkea kokoomuslaisesta veronalennustoiveesta persujen ”antieliitilliseen” protestiin. Mutta käytännössä moni äänestäjä – etenkin persuja äänestänyt – kaipasi arkeen turvaa ja oikeudenmukaisuutta: kohtuuhintaista ruokaa, halvempaa sähköä, reilua palkkaa -ja halpaa polttoainetta, sekä vähemmän byrokratiaa.
Sen sijaan he saivat ”Riikka-rouvan”, jonka linja on ennen kaikkea säilyttävän pysäyttävä, eikä uudistava: vastustetaan ”vihervasemmiston” muutoksia, vaalitaan perinteisiä arvoja, pelätään kaikkea mikä uhkaa ”meidän tapaa elää”. Tämä ei tuo mitään uutta ja konkreettista palkankorotuksiin, eikä asumis ja polttoainekustannuksiin tai terveyspalveluihin. Pikemminkin se ylläpitää sitkeästi vanhaa (stalinistista) 1970-lukulaista järjestystä, vaikka juuri sen samaisen järjestyksen takia ostovoima ja oikeudentunto ovat rapautuneet.
Moni persuja äänestänyt huomaa nyt pettyneensä. Tulos on konservatiivinen, jopa hieman elitistinen hallitus, jossa talouspolitiikka palvelee enemmän hyväosaisia kuin niitä, jotka toivoivat muutosta. Tämä on klassinen populistisen oikeiston ansa: puhe köyhän puolesta, mutta käytännössä sama vanha politiikka pysyy tanakasti muuttumattomana ja tietenkin suurten ja vahvojen ehdoilla.
[…] Sopimus Paholaisen kanssa: Myy sielusi, sitten menestyt! […]
[…] Sopimus Paholaisen kanssa: Myy sielusi, sitten menestyt! […]
[…] Sopimus Paholaisen kanssa: Myy sielusi, sitten menestyt! […]