Suvi-Anne Siimes kohtasi politiikassa jotain, mitä kaikki eivät koskaan huomaa, -vaikka osuisi kohdalle

Tämän kirjoittaja -muiden mukana- yllättyi keväällä 2006, kun Vasemmistoliiton suosittu ja harkintakykyinen puheenjohtaja, -Suvi-Anne Siimes- ilmoitti jättävänsä puolueensa, ja politiikan. Hän oli ehkä löytänyt jotakin, mikä meidän kaikkien pitäisi tietää? Meidän yhteisistä asioistammehan päätetään politiikassa.

Vasemmistoliitolla oli puoluetta perustettaessa muutakin kannettavanaan, kuin umpikujaan päätyneen SKDL/SKP:n taakka -vai sanommeko kiltisti ’perinteet’?- ja suomalaisen politiikan vasenta laitaa rasittavat mielikuvat. Vasemmistopuolue Suomessa, ilman 70-luvulla kammottavaksi yltynyttä poliittisen oikeaoppisuuden paranoidista vahtimista, keskinäistä kyräilyä ja ’toverituomioistuimia, -ja ulkomaisen suurvalta-intressin etujen vahtimista. -sitä oli jo yritetty.

Vuoteen 1966 ajoittuu sekä kommunistipuolueen, SKP:n, puoluekokous, jossa ’vanha valta’ jäi paitsioon, jättäen pelikentän pragmaattisille uudistajille. Muistan SKP:n uusitun puolueohjelman, kovakantisen pienen vihkon, jota jaettiin kiinnostuneille, -lupauksella että lehti on kääntynyt. Valitettavasi lupaus ei toteutunut.

Politiikantutkijat tulevat vielä ihmettelemään, miksi (silloiseen) nykyaikaan itseään päivittävä –kansandemokraattinen liike -SKDL/SKP- ei pystynyt nousemaan 60-luvulla ilmaantuneen yleis(länsi)maailmallisen vasemmistobuumin aallonharjalle, vaan suistui sekä sisäiseen hajaannukseen, että dogmaatikkojen puhdasoppisuutta vahtivan järjestögansterismin alustaksi.

Tämä ei olisi ollut ainoa mahdollinen kehitystrendi Suomessakaan. -Sen todistavat kaikkien muiden länsimaiden esimerkit. Stalinismiinsa jämähtäneet kommunistipuolueet -oikeastaan niiden fraktiot- olivat kaikkialla maailmassa  eristäytyneet omiin ”ideologisiin paaluvaristuksiinsa” vartioimaan dogmejaan, eikä niillä ollut osaa käytännönpolitiikassa. Neuvostoliittoon välimatkaa ottaneet -kuten Ranskan ja Italian puolueet- olivat sen sijaan mukana vaikuttamassa maidensa politiikkaan.

Suomalaiset stalinismin ’bitter-einderit’ sihisivät vihaansa noita ”eurokommunisteja” vastaan, syventäen kumarrustaan Kremlin suuntaan.

-Eihän tämän änkyröinnin pitänyt olla voittajan nuotit? -Ja puolueen sääntöjen tuntemat päätöksenteko-alustat stalinismin perinneosasto oli menettänyt jo 66-puoluekokouksessa!?

’Mutta jotakin jäi…’ (Kuten ’Jurassic Park’:ssa)

”Kun siis aloin vuoden 2003 jälkeen erottaa Jaakko Laakson eri suuntiin kutomia verkkoja, ymmärsin ettei evolutiivista kehitystä tapahtunut vain luonnossa. …Suojavärejä voitiin vaihtaa toisiksi myös politiikassa … Siksi idän etuvartijana olo ei ilmeisesti ollut katoava -eikä etenkään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen täysin arvottomaksi käynyt luonnonvara myöskään Vasemmistoliitossa.” Suvi-Anne Siimes vuonna 2007 julkaistussa kirjassaan Politiikan julkisivu (s.190, Otava).

Vanhat kommunistit, joilla oli sekä elämän että politiikan kokemusta, kertoivat tämän kirjoittajalle (reaaliajassa), missä mätti: Vanhan ’stallarit’ olivat v.1944 edeltäneen ’maanalaisuuden kauden’ veteraaneja, jotka eivät koskaan henkisesti nousseet käpykaartin-korsuistaan:

Minkäänlaisesta puoluedemokratiasta ei heillä ollut havaintojakaan, -eikä Moskovassa sota-ajan lusmuilleilla yhtään sen enempää. Voi olla, että jopa vähemmän: Valta kuului heidän mielestään sille, joka tuo kokoukseen Moskovan ohjeet.

Siimes kohtasi siis -puolueensa puheenjohtajana- ne samat toimijat, jotka olivat sabotoineet SKP:n nostamisen nykyaikaan (silloiseen) jo yhden kerran: 60-luvulla puolueen, ja vuosikymmentä myöhemmin pakottaneet kaavoihinsa koko nuorvasemmiston, -tappaen sen poliittisen dynamiikan, ja eristäen sen kansainvälisesti -lukuunottamatta  yhtä hegemonistista toimijaa: Kremliä.

Ne ilmiöt, jotka saivat Suvi-Anne Siimeksen jättämään Vasemmistoliiton, kerrotaan hänen kirjassaan. Ne ovat 1:1 edellä kuvatun kanssa:

”Tajusin, että tässä puolueessa politiikka ei ollut ainakaan avointa keskustelua. Meno muistutti paljon enemmän minulle siihen asti vain kirjojen sivuilta tuttua 70-luvun järjestögansterismia, ja teiniliittomeiningiä.” (Siimes, sivu 103.)

Sanat eivät ole purnausta, vaan terävää analyysia. Siimes jatkaa:

”Demokraattisesti valitut toimijat olivat usein vain politiikan julkisivuja. Todellista päätösvaltaa käyttivät jotkut muut, joko salaisen kuiskaajan paikalta, mölyä pitämällä, tai sitten kulissien takana kähmimällä. (Siimes, sivu 101.)

’Varjo-puoluekoneisto’ rulettaa

Pääsimmekin lopulta siihen, minkä otsikossa avasin: Vasemmistoliitossa -jäsenten äänestämällä valitsemat- päätöksentekoelimet, -puoluekokous, puoluevaltuusto, jne.- päättivät avoimesti ja demokraattisesti, mutta kun päätöksiä piti kentällä ja puolueen työssä toteuttaa, olikin jostain näkymättömästä paikasta ilmaantunut jotain aivan muuta ohjeistusta, -ja sen mukaan sitten mentiin.

Siimeksen kohueroa puolueesta ei voi moittia, -ellei sitten päätöksen viivyttelystä

Suvi-Anne Siimes kertoi turhautumisensa, ja ilmeisesti raskaan ero-päätöksensä syyt, reaaliajassa, ei politiikan tutkijoille kymmenen vuoden viiveellä, -käyttämättä jotain hassua sanontaa. (Pisteet!)

Onneksemme voimme kertoa (linkki alempana), että Vasemmistoliitto on sittemmin tiedostanut (sic!) ongelman, ja ilmeisesti tekee sille jotain.

Mutta miten menee muissa puolueissa?

That’s question! -Mutta se ei kuulu tähän tarkasteluun.  Olen kuullut –Esson baarissa– kerrottavan, että kun Neuvostoliitto hajosi, ja kommunismi romahti- vuonna 1991- tietty joukko salatoimijoita ja ’verkostoitujia’ jätti entisen poliittisen kotikenttänsä, ja hajaantuivat kaikkiin puolueisiin, -ihan laidasta laitaan.

Jos huomaat toimintaympäristössäsi niitä ilmiöitä, joihin Suvi-Annekin törmäsi, niin ehkä olet havainnut ’niitä’.

Pekka Kemppainen

Luettavaa:

• Verkkouutiset 21.09. 2025,
• Suvi-Anne Siimes: ’Politiikan julkisivu’. Otava 2007,

Aiheen vierestä aiemmin:

Unohtumaton vuosi 1948: ”Towerit, ottakaa kiväärit”

Sopimus Paholaisen kanssa: Myy sielusi, sitten menestyt!

Nuorisoradikalismin historia 60-luvulta 2000-luvulle

Kun hallinto tuplaantui, -niin ketkä sinne asettuivat?

Li huomautti: Äärioikeisto on Venäjän puolella

Muissa julkaisuissa:

Vasemmistoliitto irtisanoutuu Jaakko Laaksosta