Iran haluaa pitää kiinni ydinsulkusopimuksen mukaisesta oikeudestaan uraanin rikastamiseen rauhanomaiseen käyttöön, selviää Iranin ulkoministerin lausunnosta tänään.
Iranin varaulkoministeri Kazem Gharibabadi ilmoitti tänään torstaina, -päivää ennen tapaamista eurooppalaisten E3.valtojen kanssa Istanbulissa- että Iran on valmis jatkamaan ydinneuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa.
Varaulkoministeri sanoi, että neuvottelut (Yhdysvaltain kanssa) voivat jatkua, kunhan Iranin oikeudet ydinsulkusopimuksen nojalla tunnustetaan.
Irakin korkeimman johtajan Ali Khamenein neuvonantaja Ali Velayati sanoi viime viikolla, ettei uusia ydinneuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa käydä, jos niiden ehdoksi asetetaan Teheranin luopuminen em. uraanin rikastustoiminnasta ydinsulkusopimuksen allekirjoittajana.
Ydinsulkusopimuksessa (jonka mm. Suomi on allekirjoittanut) valtio sitoutuu luopumaan ydinvoiman sotilaallisesta käytöstä. Sopimus jättää allekirjoittajamaalle oikeuden ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön, ja mm. voimalapolttoaineeksi tarkoitetun uraanin (max 3,67%) rikastamiseen. -Tämä inkin ollut kiistakysymys Iranin ja Yhdysvaltain neuvotteluissa.
Neuvottelu E3-maiden kanssa perjantaina
Iranin seuraava neuvottelukierros eurooppalaisten suurvaltojen –Britannian, Ranskan ja Saksan (ns. E3)- kanssa pidetään perjantaina (25.07.) Istanbulissa. E3-kolmikko varoitti, että Iranille voidaan asettaa uudelleen pakotteita, jos se ei palaa neuvottelupöytään ydinohjelmastaan.
Edelliset E3-Iran -tapaamiset olivat Genevessä 21. kesäkuuta, päivää ennen Yhdysvaltain iskua Iraniin 22. kesäkuuta. Israel oli iskenyt 13.07.
”Vastauksena Euroopan maiden pyyntöön Iran on suostunut uuteen neuvottelukierrokseen”, sanoi Iranin ulkoministeriön tiedottaja Esmail Baghai maanantaina (21.07.). E3-maat painottavat, etteivät ne tule hyväksymään Iranille ydinaseen rakentamista.
”Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta jatkavat intensiivistä työskentelyä E3-formaatissa löytääkseen kestävän ja todennettavissa olevan diplomaattisen ratkaisun Iranin ydinohjelmaan”, saksalainen diplomaattilähde kertoi.
E3-valtiot, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseniä, olivat v.2015 -yhdessä Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän kanssa- sopimassa ns. ”Iran nuclear Deal:ia” (Iranin ydinsopimusta, JCPOA), jossa Iran luopui ydinaseen tavoittelusta, -pakotteiden lopettamista vastaan.
Ensimmäiselle kaudellaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump irtisanoi maansa JCPOA:sta v.2018, -ja aloitti pakotteet uudelleen. Vuoden viiveellä tästä Iranin silloinen uskonnollis-konservatiivinen hallitus aloitti uraanin rikastamisen yli JCPOA:n salliman 3,67%:n pitoisuuden, -ensin 30%:iin ja sitten 60%:iin.
On esitetty käsitys, ettei iranilaisten käyttämällä tekniikalla päästä sen rikkaampaan. Pommikelpoisen uraanin on oltava 90%:sta. Iran on kiistänyt johdonmukaisesti tavoittelevansa ydinasetta.
JCPOA määritteli ns. Snapback-mekanismin, jolla tarkoitetaan pakotteiden nopeaa käynnistämistä Irania kohtaan, jos se rikkoo sopimusta. Puhelunsa E3 -ulkoministerien kanssa jälkeen viime viikon perjantaina (18.07.) Iranin ulkoministeri Abbas Araghchi kiisti, että E3-mailla olisi ”mitään moraalista (tai) oikeudellista perustetta” palauttaa käyttöön pakotteita.
”E3 on luopunut roolistaan JCPOA:n ’osallistujina tekojensa ja lausuntojensa kautta, mukaan lukien poliittisen ja aineellisen tuen antaminen Israelin hallinnon ja Yhdysvaltojen viimeaikaiselle provosoimattomalle ja laittomalle sotilaalliselle hyökkäykselle… ’”,
Araghchi siis kiisti E3-valtioiden oikeuden moittia Irania. E3:t pitävät kuitenkin Snapback-menettelyä mahdollisena, jos Iranin kanssa ei kesän aikana päästä sopimukseen.
Kremlin kortti
Jo ennen Israelin aloittamaa ’12 päivän sotaa’ Irania vastaan, Iran ja Yhdysvallat olivat käyneet useita ydinsopimusneuvottelukierroksia Omanin emiirikunnan toimiessa sovittelijana. Näissä keskusteluissa avoimeksi jäänyt kiistakysymys oli Iranin uraanin rikastaminen siviilikäyttöön, -3,67%:iin.
Neuvottelut katkesivat Trumpin liityttyä 22.07. Israelin 12.07. aloittamaan hyökkäykseen Iranin ydinlaitoksia vastaan. -E3-maat olivat siis tavanneet viimeksi Iranin edustajat Genevessä 21. kesäkuuta – vain päivää ennen Yhdysvaltojen iskuja.
Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasi sunnuntaina (20.07.) yllättäen Kremlissä Iranin korkeimman johtajan ydinaseneuvonantajan Ali Larijanin. Kremlin tiedottajan Dmitri Peskovin mukaan Larijani ”välitti arvioita Lähi-idän ja Iranin ydinohjelman kärjistyneestä tilanteesta”.
Trumpin kiirehtiminen pommeineen 22. 06. ei siis nopeuttanut Iranin kiistan ratkaisua, vaan toi Putinin pöydän ääreen. Venäjä on jo lupaillut Iranille valmiita ydinpommeja, jos omista sentrifuugeista ei irtoa tarpeeksi pommi-ainesta. 
Moskovalla on lämpimät suhteet Iranin kirkolliseen johtoon ja se tarjoaa Teheranille ratkaisevan tärkeää tukea, mutta se ei tukenut voimakkaasti kumppaniaan edes Yhdysvaltojen liityttyä Israelin pommituskampanjaan.
Luettavaa:
- al-Arabiya 24.07. 2025,
- al-Arabiya 21.07. 2025,
- al-Arabiya 24.07. 2025,
’E3’-ryhmän ulkoministerit tapasivat tänään Iranin UM:n Genevessä
Medvedev sanoo: Trumpin isku Iraniin tuotti päinvastaisen tuloksen, kuin mitä Trump odotti
Ranska kokoaa Eurooppaa lopettamaan Israelin-Iranin eskalaatiota
Seppo Huhta
Uutispeilistä:
”Trumpin kiirehtiminen pommeineen 22. 06. ei siis nopeuttanut Iranin kiistan ratkaisua, vaan toi Putinin pöydän ääreen. Venäjä on jo lupaillut Iranille _valmiita ydinpommeja_ jos omista sentrifuugeista ei irtoa tarpeeksi pommi-ainesta.”
Verkkouutisista:
”Huolena on, etteivät nykyiset asejärjestelmät pysty tarjoamaan riittävää suojaa esimerkiksi Venäjää, Kiinaa tai Pohjois-Koreaa vastaan. Suuri määrä halpoja ballistisia ohjuksia voisi nopeasti kuluttaa torjuntakyvyn loppuun.
– Olemme vihdoin havahtumassa siihen, että puolustuksellisia aseita pitää hankkia massiivisia määriä, CSIS-tutkimuslaitoksen johtaja Tom Karako sanoo WSJ:lle.”
Toisaalta:
Tämä huoli on hyvin perusteltu ja kuvastaa laajempaa muutosta modernin sodankäynnin luonteessa. Yhdysvaltojen (ja muiden länsimaiden) pitkään jatkunut painotus laatuun, määrän sijaan on nyt törmäyskurssilla sen todellisuuden kanssa, että Venäjä, Kiina ja Pohjois-Korea rakentavat suurivolyymisia, usein halpoja ja yksinkertaisia ohjus- ja droonijärjestelmiä, jotka voivat kuluttaa länsimaiden kalliit ja rajalliset torjuntajärjestelmät loppuun nopeasti.
Tässä muutamia keskeisiä näkökulmia tilanteeseen:
1. Massan paluu
Karakon viittaus ”massiivisiin määriin” heijastaa sodankäynnin paluuta massan logiikkaan. Esimerkiksi Ukrainassa Venäjä käyttää kymmeniä tai satoja Shahed-dronia tai S-300-ohjuksia, joilla on enemmän tarkoitus kuormittaa kuin osua tarkasti. Niitä vastaan länsimaat joutuvat ampumaan huomattavasti kalliimpia torjuntaohjuksia – usein hintaerolla 1:10 tai jopa 1:100.
2. Asymmetrian riski
Jos torjuntakyky perustuu kalliisiin järjestelmiin (kuten Patriot tai THAAD), ja hyökkäys perustuu halpaan volyymiin, syntyy strateginen epätasapaino. Pienemmilläkin mailla voi olla keinot uuvuttaa isompia, mikä tekee ydinpelotteen alla käytävästä ”harmaan vyöhykkeen” sodasta entistä vaarallisempaa.
3. Teollinen kapasiteetti pullonkaulana
Yhdysvalloissa ja Euroopassa on herätty siihen, että aseita ei voida tuottaa sodan vaatimalla tahdilla. Länsi purki (naiviuttaan) kylmän sodan jälkeen suuren osan teollisesta puolustustuotannostaan. Venäjä ja Kiina sen sijaan ovat säilyttäneet tai jopa lisänneet tuotantoaan.
4. Monikerroksinen puolustus ja hajauttaminen
Yksi vastaus uhkaan voisi olla torjuntajärjestelmien hajauttaminen ja monikerroksisuus: huippuluokan ohjukset (Patriot) vain kaikkein tärkeimpiin kohteisiin, ja rinnalle halvemmat, lyhyen kantaman järjestelmät (NASAMS, SkyHunter, droonintorjuntatykit, laserit, jammauslaitteet) hoitamaan volyymiuhkia.
5. Poliittinen herääminen
Karakon kommentti heijastaa myös Yhdysvaltain ja (Lännen) sisäistä poliittista muutosta. Pitkään puolustuspolitiikka perustui oletukseen, ettei Yhdysvaltoja kukaan uhkaa vakavasti. Nyt yhä useampi amerikkalainen päättäjä ja ajatushautomo (kuten CSIS) näkee, että jos konflikti Kiinan tai Venäjän kanssa syttyisi, nykyinen varustetaso ei riittäisi kuin viikoiksi – ei kuukausiksi tai vuosiksi.
Yhteenveto:
Karakon huoli ei ole liioiteltu, vaan heijastaa realistista näkemystä tulevaisuuden sodankäynnistä. Laatu ei enää yksin riitä – länsimaiden on opittava uudelleen tuottamaan määrää, ja nopeasti.
Tämä on erittäin olennainen kysymys – ja samalla osuma suoraan siihen strategiseen kipupisteeseen, jota länsi on pitkään vältellyt: voiman eskalaatioporrasta, jossa ei vain torjuta, vaan myös uhataan uskottavasti takaisin – ei vain ydinasein, vaan myös konventionaalisilla ”massavasteilla”.
”Hehtaari-ohjuksilla” vastaaminen: miksi ei tehdä niin?
Länsimailla ei ole teknisiä esteitä rakentaa omia halpoja, yksinkertaisia ballistisia ohjuksia, risteilyohjuksia tai droniparvia – päinvastoin, teknologia on hallussa ja laaja teollinen perusta löytyy. Esteet ovat olleet pitkälti:
Strategisia ja …poliittisia💔
Länsi on ollut huolissaan eskalaatiosta. Oman ”halpa-volyymiarsenaalin” rakentaminen nähtiin provokaationa ja ristiriidassa asevalvontapyrkimysten kanssa.😭
Ajatuksena on ollut, että laadukas ja rajattu torjuntakyky riittää, kun ydinpelote on taustalla.
Strategia:
NATO ja Yhdysvallat ovat pitkään painottaneet ”nopeaa, tarkkaa ja rajattua iskukykyä” – ei matalateknologista volyymisotaa.
Huom! Vanha strateginen doktriini perustui oletukseen, että konflikti on lyhyt ja teknologisesti hallittu.
– Puolustusbudjeteissa on priorisoitu kalliita ja harvinaisia järjestelmiä (esim. F-35, Patriot, ohjuspuolustus), ei suurivolyymistä tuotantoa?
– Massatuotannon vaatima skaalautuva kapasiteetti on ajettu alas kylmän sodan jälkeen?
Mutta nyt: miksi potut pottuina -logiikka alkaa voittaa alaa?
Nyt näemme paradigman muutoksen, jonka Ukraina on pakottanut näkyviin:
Venäjän ja Iranin käyttämät halpaohjukset ja dronit osoittavat, että ”nakki nuotiolla” voi uuvuttaa lännen järjestelmät.
Tämä herättää kysymyksen: miksei länsi tee samaa? Miksei tuoteta satojatuhansia yksinkertaisia, puoliälykkäitä drooneja, pommeja, tai raketteja?
Vastaus voi olla: kyllä, ja hyvin pian -ja ihan aiheellisesti eksistentialistisesta syystä.
– Yhdysvalloissa ja Britanniassa on nyt noussut useita ohjelmia, jotka tähtäävät nimenomaan massavasteeseen:
– Replicator-aloite (USA): massatuotantoisia, autonomisia asejärjestelmiä ”laumassa käytettäväksi”.
– Droonilaivastot (UK/USA): ei enää yksittäisiä ylisuorittavia järjestelmiä, vaan laumoja.
– Ballististen (hyökkäys)ohjusten/rakettien halpisversiot: nyt kehityksessä useissa yksityisissä firmoissa (SpaceX, Anduril, jne.).
Mikä tässä pelottaa vihollisia?
Jos Venäjä & Co. tietävät, että sen 500-ohjuksen saturaatiota odottaa vastavaste, jossa 2000 länsimaista risteilyohjusta tai 10 000 halpadroonia iskeytyy sen tukikohtiin, tutkiin ja huoltoon – silloin pelote toimii. Tämä on juuri se logiikka, jota ”eskalaatiota hallitsemalla” haetaan.
Yhteenveto:
> Potut pottuina –ajattelu on palaamassa. Länsi on pitkään ollut strategisesti puolustava ja teknologisesti ylimielinen. Nyt se on pakotettu myöntämään, että massan voima, uhkauksen uskottavuus ja volyymin deterrenssi, eli _ennaltaehkäisy uhan avulla_ ovat taas relevantteja.