Mitä SAK:n keskeinen politrukki esitelmöi joukkojensa sisäpiirille vain viitisenkymmentä vuotta sitten, se ei ole täysin vailla ulottuvuutta kevään-24 tilanteisiin.
SAK:n sihteeri Simo Olavi Elomaa esitelmöi 03.10. 1970 Rakennusliiton kurssikeskuksessa Siikarannassa valikoidulle yleisölle. Lue ja hämmästy:
”Kun riittävän suuret joukot osallistuvat yhtenäisiin lakkoliikkeisiin, muodostuu siitä voima, joka tekee hallitsevalle luokalle erittäin vaikeaksi säilyttää yhteiskunnan normaali toiminta, jopa voi uhata koko järjestelmää, ja fyysisesti ketään vahingoittamatta pakottaa valtaapitävät poliittisiin uudistuksiin. Työväenliikkeen ei mielestäni ole mitään syytä yhtyä porvariston tekohurskaisiin puheisiin, että olisi pitäydyttävä vain ns. parlamentaarisiin keinoihin ja hylättävä joukkovoiman käyttö.” (Simo Elomaan seminaaripuheenvuoro 3.10. 1970, VLK:23, TA; siteerattu Kimmo Rentolan mukaan, s.293, ’Vallankumouksen aave’.)
Elomaan skenaariossa ”joukkovoiman käytöllä” on selvät valtapoliittiset ja kumoukselliset tavoitteet. Niin miksi ”hallitsevalle luokalle” pitää tehdä erittäin vaikeaksi säilyttää yhteiskunnan normaali toiminta? -Kumouksestahan silloin on kyse?
Silloin oli toiset ajat, joita ne eläneet muistelevat kukin tavallaan, -mutta ovatko ne tulleet takaisin? Lakko on keksitty työntekijöiden painostusvälineeksi, -ja se on tehnyt tehtävänsä yhteiskunnan konsensuksen taustalla sukupolvien ajan. Lakko-ase ei-ammatillisessa käytössä, poliittisena painostuskeinona, herättää ristiriitaisia ajatuksia.
Jos ne poliittiset tavoitteet, joita lakkoilulla vauhditetaan, menevätkin liian pitkälle, tai ovat liian suppean joukon valtapolitiikkaa, miten sitten suu pannaan?
Saahan sitä kysyä. 
Vielä loppukevennys:
[…] Kumous mielessä kummittelee!? […]