Monet historiaa muokkaavat prosessit alkavat toisistaan riippumatta, -omista syistään- mutta ne vaikuttavat toisiinsa, lomittuvat, sotkeutuvat ja tuottavat arvaamattomia lopputuloksia. Tarkastelemme erästä kehitystrendien kompleksia.

Kesällä 1963 Joan Baez laulatti Washingtonin monumentaalisessa keskustassa, –Yhdysvaltain kaikkein pyhimmässä-  yli 100 000:lla kaikenvärisellä amerikkalaisella ”We shall overcome”. Kansalaisoikeusliike näytti voimansa, -ja aikeensa korjata läntisen maailman johtavan valtion kasvoilta sen näkyvimmän kauneusvirheen: Rotusyrjinnän.

Yhdysvaltojen suvereenisti johtama ’vapaa maailma’ oli siihen mennessä saavuttanut täydellisen moraalisen voiton totalitaarisesta kommunismista, joka oli paljastunut joukoksi brutaaleja poliisivaltioita, -vaikka vielä 1947 amerikkalaistenkin enemmistö oli uskonut ystävälliseen ”Joe-setäStaliniin, ja että ”Neuvostoliitossa on vain erilainen hallintomalli, -kyllä he ajan kanssa muuttuvat demokraateiksi!”.

Viimeistään 1950-luvulla käyty Korean sota, ja Itä-Euroopan kommunistinen pakkovalta olivat avanneet tapansa  mukaan hyväuskoisten jenkkien silmät, -rähmätkin olivat rapisseet- ja 30-lukulainen ”New Deal” –liberalismi sinnitteli vain eräissä Yhdysvaltain korkeissa virastoissa, -ellei Joseph McGarthy ollut sitä sieltä siivonnut.

En vielä puutuu siihen, että ”Deal” on tullut takaisin, -ainakin Oval Officeen.

Yhdysvallat oli 1960-luvulle tultaessa maailman johtava taloudellinen, sotilaallinen ja moraalinen valta. Kaikki sen viholliset ovat köyhempiä, heikompia ja kompromenttoineet ihan itse oman maineensa öykkäreinä, valehtelijoina ja roistovaltioina.

Imperialisista maailmankommunismia ei voitu ehostaa salonkikelpoiseksi: Siis etsimään ”lännen” virheitä?

Jos näin ajateltiin kommunisti-leirissä, niin joku ehti ensin: Yhdysvaltain räikeimpään epäkohtaan, rotusyrjintään, kiinnitettiin huomio sekä maan korkeassa hallinnossa, että radikaalissa kansalaismielipiteessä.

Varapresidentti Lyndon Baines Johnson -myöhempi presidentti- oli suopea kansalaisoikeusliikkeelle, jonka lähtökohdat eivät olleet ideologisia vaan moraalisia. Kansalaisoikeusliike, jonka näkyvin hahmo oli pastori Martin Luther King, tukeutui Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen periaatteisiin, ja uskoi tavoitteidensa toteutuvan demokraattisesti, rauhanomaisesti ja amerikkalaisella tavalla.

Viittasin jo vuoden 1963 kansalaisoikeusmarssiin, Barac Obama oli ehkä tuolloin yleisön mukana Lincolnin monumentin edustalla, -ellei, niin seuraavalla kerralla. Jälkitarkastelussa näemme, että tuolloin alkoi se vaihe, joka päättyi Joe Bidenin mukana: Yhdysvaltain pyrkimys hyvään, -ja lapsenusko, että muutkin pyrkii.

WOKE:n ja DEI:n ylilyönnit vaativat oman tarkastelunsa, -ja niiden korrelaatio myöhempiin tapahtumiin.

Suomalainenjälkistalinistinen (mitään katumaton)- historiantulkinta jakaa ns. nuorisoradikalisminkehitysvaiheisiin”, -olettaen kategorisena imperatiivina, että ’kehityksen’ luonnollinen ja itsestään selvä päämäärä oli heidän marxilainen fundamentalisminsa, ns. ”tieteellinen maailmankatsomus”. (Voitteko kuvitella!)

Anglosaksiseen liberaaliseen perinteeseen tukeutuvan amerikkalaisen kansalaisoikeusliikkeen vaikute herätti em. kategorisoinnin mukaisen ”ensimmäisen vaiheen”, -myös Suomessa.

Joku muukin heräsi?

Nuoriso- tai opiskelijaradikalismi oli jotain aivan uutta. -Sen ymmärtämiseen ei ollut työkaluja, ei idässä eikä lännessä. Idässä -kommunistisessa maailmassa- se koettiin heti eksistentiaaliseksi uhkaksi:

Kommunistinen doktriini oli hyvin suojattu kaikelta oikeistokonservatiiviselta arvostelulta: Oikeisto oli kokonaisuudessa demonisoitu Kreml-formaatin kommunismin uskovaisten keskuudessa. -Mutta aidot vasemmistoliberaalit tai vasemmistoradikaalit varastivat ”Moskovan kruununkalleudet”, -heidän ideologiansa olemassaolon oikeuden.

-Siispä agenttien, piilovaikuttajien, ja ”hyödyllisten idioottien” laumat ottamaan haltuun radikalismia. Suomessa tämä työ oli saatettu päämääräänsä kesällä 1970, -jolloin Suomessa oli doktriinin mukaan ”vallankumouksen objektiiviset edellytykset”. (Tästä enemmän toisessa yhteydessä.)

”Kommunististen ja työväenpuolueiden Karlovy Varyn konferenssi 24.-26.04. 1967

Silloisessa Tsekkoslovakian Sosialistisessa Tasavallassa, Karlovy Varyn kaupungissa –poissa pääkaupungin diplomaattisesta hälinästä- oltiin tekemässä historiaa. -Tai ainakin niin luultiin.

Venäjällä marraskuussa 1917 tapahtuneessa vallankaappauksessa valtion ohjaksiin pujahtanut klikki, -joukko ammattihäirikköjä, kahvilaradikaaleja ja terroristeja- oli kokenut jo kaksi epäonnistumista aikeessaan levittää omaa formaattiaan –byrokraattista diktatuuria– muille kansoille:

  1. 1920-luvulla neuvostokommunismi joutui myöntämään itselleen, ettei ”vallankumousta” onnistuta ulottamaan Eurooppaan maiden sisäisten kapinointien avulla. -Tämän kannan esitti eräs O.W.Kuusinen Kominternille. OWK ehdotti puna-armeijan tavanomaisiin sotilaallisiin hyökkäyksiin turvautumista.
  2. Neuvostoliiton tarkoitus oli päästä maailmansodan avulla ainakin Englannin kanaalin rannoille asti.  Tämäkin epäonnistui -jenkkien hyväuskoisuuden rapistessa- v.1945, jolloin saaliiksi jäi vain itäinen Eurooppa.

Puolet Euroopasta ei Stalinille riittänyt, koska rinnakkaiselo ”kapitalismin” kanssa ymmärrettiin jo 40-luvulla tuhoisaksi kommunismille: Kurjuuden ja orjuuden valtakunnat -kommunistimaat- eivät kestä kilpailua ja rinnastusta vapaan markkinatalouden ja moniarvoisen demokratianavointen yhteiskuntien– kanssa, vaan rinnakkaisuus johtaa väistämättä kommunismin täystuhoon. (Kuten sitten tapahtuikin.)

Kremliin pesiytyneen ’ankean aatteen’ maailmanvalloitus uhkasi siirtyä tulevaisuuteen -ilman päivämäärää- ja Rooseveltin ”New Dealin” ja toisen maailmasodan antama tilaisuus oli hukattu. -Mutta fanaatikko ei ole fanaatikko, jos hän antaa periksi tosiasioiden edessä! -Siispä. eikun uutta yritystä putkeen!

Karlovy Varyssa laadittiin uudet nuotit Kremlin maailmanvalloitukselle

”Karlovy Varyssä kansainvälinen kommunistinen liike sai kommunismin edistymiseen liittyvän taistelutehtävän, ja se näkyi erityisesti Suomessa. Nuorisoradikalismin kytkeminen kommunistien suunnitelmiin tapahtui Karlovy Varyssa. (Seppinen, sivu 287.)

Kokouksen  vaikutukset näkyivätkin Suomessa pienellä viiveellä: Helsingissä, Kulttuuritalolla, 1.-2. helmikuuta 1969 järjestettiin Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) seminaari ”Vallankumous ja kapinoivat nuoret”. Tätä siellä paasattiin:

”…opiskelijat ovat tuhatpäisenä joukkona löytäneet, ja yhä useammat ovat löytämässä tieteellisen  sosialismin yleiset perusteet.” (Seppinen, s. 288.)

-Tämä oli jo jotain aivan muuta, kuin Pete Seeger ja Bruce Springsteen laulattamassa  ”This land is my land, this land is Your land, -from California, to the New York island, -this land is made for You and me”. (Video avautuu uuteen välilehteen.) Ristiriita näyttäytyy huikeampana, kun muistaa mihin voimiin Kreml tänään tukeutuu mm. Yhdysvalloissa.

Säästän lukijan siltä vertauksella, että rinnastaisi ’sukupolvikapinan’ heräämisen laulut paljonpuhutun suomalaisen poliittisen laululiikkeen repertuaariin, jossa älyllinen liikkuvuus on minimoitu (nollattu), ja sanoituksissa ylistetään mm. saksalaista diktatuurivaltiota (”DDR:ää”)

Kirkolliset mukaan!

Karlovy Varyn konferenssin julkilausuma, jonka SKP:n keskuskomitea jälkeenpäin automaattisesti hyväksyi, osoitti vallankumouksen (oik: vallankaappauksen) tien -ns. ”kansanrintamien” kautta- ja patisti etsimään uusiakin liittolaisia:

’Karlovy Varyn kokouksen julkilausuma korosti kristillisten piirien toiminnan merkitystä. (Seppinen, s. 287.)

Kas, valtio jossa papit on hirtetty, -ja kirkot muutettu hevostalleiksi, -jos eivät baareiksi kelvanneet- julisti käyttävänsä kristittyjä ”rauhanvoimana” (=lyhytaikaisesti käytettävänä liittolaisena). -Tämäkin formaatti rantautui Suomeen aikaa hukkaamatta:

Siihen asti Taivallahden seurakunnan ylläpitämä nuorison kristillisten kesäleirien tapahtumapaikka, Mustasaari Seurasaarenselällä Helsingissä, oli suljettuna kesän 1968, ja heräsi seuraavaksi sesongiksi ’uusien lippujen alla’. Virret eivät olleet vaihtuneet jenkkaan, mutta ’kalliolle-kukkulalle’ oli saanut uudet nuotit, ja ’Agit prop’ oli laulajien seuraavaa elämänvaihetta, ja kristillisyyteen haettiin ”sosiaalisen omantunnon näkökulmaa”. -Karlovy Varyn toimintaohjelma oli täällä.

Kerroin edellä, että Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike avasi polun, mukaan tuppasivat ensin vasemmistoradikaalit, ja lopulta koko potin kaappasi diktatuurivaltioiden tiedustelupalvelujen auttamat marxilaiset fundamentalistit, joille suvaitsevaisuus, moniarvoisuus ja jopa toisten ihmisten mielipiteiden kunnioittaminen olivat anateema heidän ihanteilleen.

Mihin voimme viimeksi mainittuja parhaiten verrata? Dogmaatikkoina he eivät voineet olla radikaaleja, ja suvaitsevaisuus oli mahdollisimman kaukana heidän poliittisen oikeaoppisuuden vaatimuksestaan. Ehkä yksi verrokkiryhmä löytyy, -2020-luvulta:

Kremlin nykyiset ystävät

Koettuaan em. kaksi takaiskua, Kremliin pesiytynyt vallanhimoinen klikki on näemmä jättänyt omien ideologisten kuppikuntiensa rakentelun, ja etsii valmiina olemassa olevista haltuun otettavaa. -Ellei sitten 2000-luvun uusoikeisto (New Right) ole kokonaisuudessaan heidän väsäämänsä ihan alusta alkaen.

Operaatiolle kirkkojen valtaamisesta ja hyödyntämisestä ”rauhantyöhön” -siis diktatuurivaltioiden propagandan tarkoituksiin- on siis laskettu perusta jo n.1967. Tänään olemme niin pitkällä, että kaikki kristilliskonservatiiviset nettiportaalit (12 kpl), joita yhdysvaltalainen kristitty yleisö seuraa, saattavat olla Venäjän tiedustelun, FSB:n, trollitehtaiden ohjaamia.

Kremlin seireenin-kutsu kohdistuu tänään konservatiiveihin -erityisesti kristillisiin- joissa nykyajan ilmiöt herättävät pelkoa. Viestille alttiin levittävät Kremlin ”ilosanomaa” edelleen, ymmärtämättä että heidän roolinsa määriteltiin jo huhtikuussa 1967 kommunistisessa Itä-Euroopan maassa.

Mutta eikös kristittyjen pitänyt levittää evankeliumia, eikä salaliittoteorioita?

Pekka Kemppainen

Luettavaa:

  • Statement by the European Communist and Workers’ Parties on security in Europe (Karlovy Vary, 26 April 1967)

  • Jukka Seppinen: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 strategia ja toiminta. Ajatuskirjat 2006,

  • Jessikka Aro: Putinin USA, näin Venäjä hajoittaa ja hallitsee Yhdysvalloissa. Johnny Kniga 2025,
  • Helsingin sanomat 26.04. 2002,(maksumuuri)
  • Mustasaari (Helsingissä) on merkittävä paikka suomalaisen poliittisen lauluyhtyeen Agit Propin historiassa, sillä yhtye sai alkunsa siellä 1960-luvun lopulla, kehittyi nuorisoleirien kautta ja teki vaikutuksen etenkin 1970-luvun alussa poliittisella, vasemmistolaisella ohjelmistollaan, joka sisälsi paljon Bertolt Brechtin ja muiden vastaavien runoilijoiden tekstejä. Agit Prop oli 70-luvun suosituimpia yhtyeitä, ja vaikka yhtye ei ole virallisesti lopettanut, se on pitänyt taukoja, mutta…(Google, yhteenveto.)

Aiemmissa julkaisuissa:

25.09. 2024:

Kirsi pihalle! -Kokoomus ’sinertyy’

09.05. 2025:

Venäjän post-kommunistiset ystävät lännessä eivät ole konservatiiveja

05.03. 2024:

Li huomautti: Äärioikeisto on Venäjän puolella

21,09. 2025:

Suvi-Anne Siimes kohtasi politiikassa jotain, mitä kaikki eivät koskaan huomaa, -vaikka osuisi kohdalle

23.12. 2025:

”Sillä lapsi on teille syntynyt, poika on teille annettu”

14.12. 2025:

Miten Venäjä ’pesee mahorkan hajua’ propagandastaan

12.12. 2025:

Piilovaikuttajat valtiollisesti keskeisten henkilöiden kimpussa, osa 2

30.11. 2025:

Yrjö Rautio: ’Rauhantahdon esittäminen on vain Venäjän keino hankkia lisää aikaa’

27.11. 2025:

Tiesikö kirjailija KGB:n hankkeesta värvätä Trump

09.07. 2025:

Nuorisoradikalismin historia 60-luvulta 2000-luvulle

21.09. 2025:

Unohtumaton vuosi 1948: ”Towerit, ottakaa kiväärit”

2 thoughts on “Kristillis-konservatiivien valjastamisesta Neuvostoliiton/Venäjän massapropagandan rattaiden eteen päätettiin Karlovy Varyn kokouksessa v.1967”

Vastaa käyttäjälle ”Jessikka kertoi, kuka on Q!” ”Miten MAGA:n nyt käy?” Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *