Tänään (viimeksi) olemme kuulleet hallituksen taloustasapaino- tavoitteen etääntyvän yhä kauemmas horisontin taakse, vaikka menosopeutukset sattuvat jo hyvin pahasti heikoimmassa asemassa oleviin. Siispä annan ilmaisen neuvon, -ja ’licence to kill’.
(Kuvan aineisto: Eduskunta, Suomen valtio.)
Valtionvelan hallinta ja budjettitasapaino ovat välttämättömiä, kuten myös äänet kevään kuntavaaleissa. -Voiko molempia saada? Väitän, että voi.
Aloitan tarkastelun ajasta vuoden 1981 jälkeen, jolloin huvivero oli jo poistunut. Vuodesta 1915 asti huvitilaisuuksista oli peritty esm. 10% ’huviveroa’, jonka keräystapa oli erittäin kätevä: Tilaisuuden järjestäjä osti esm. kirjakaupasta pääsylippuvihkot -arvioimansa määrän- joissa lipun hinta oli painettu lappuun valmiiksi -kuvassamme 10 MK- ja vero sisältyi jo vihkon hintaan. Kirjakauppa tilitti sen valtiolle.
Mitään byrokratiaa ei tämän veron keräämiseen tarvittu, kunhan joku (poliisi satunnais-käynneillä) valvoi, että huvipaikoilla myytiin vain verollisia pääsylippuja. Esiintyvälle bändille tämä oli edullista, sillä lipunmyyntiä oli äärimmäisen helppo kontrolloida: Lippuvihkojen kannoista saattoi heti nähdä maksaneiden katsojien määrän.
Huviveron mukana katosi virallinen mielenkiinto keikkapaikoilla myytäviin pääsylippuihin, -ja verottajalta näköala ’tapahtuma-alan” toimijoiden todellisiin tuloihin, -olivatko ne (edes) samaa suuruusluokkaa, kuin mitä verottajalle ilmoittivat.
Huviveron poistaminen ei palvellut yleisöä eikä esiintyjiä
Tämän kirjoittaja istui joskus viime vuosituhannella silloisen Muusikkojen liiton henkilön kanssa pohtimassa asioita, ja keikkamuusikkojen edunvalvoja kertoi yhtä toista: ”Joskus ei auttanut muu, kuin laittaa roudari istumaan lipunmyyntikoppiin, myyjien selän taakse, valvomaan ettei myydä kuin leimatuista (numeroiduista) lippuvihoista.” -Tämä oli jo huviverotonta aikaa. Monasti nimittäin oli jopa ”prosenttidiilejä”, joissa bändin palkkio riippui yleisön määrästä.
Oma havaintoni, mentyäni kuuntelemaan kiinnostavaa bändiä, oli kerran ”tukkimiehen kirjanpito” lipunmyynnissä. (Ostin lipun.) Kun tunnistin bändin managerin yleisön joukosta, toki kysyin: ”Eihän teillä oli vaan prosenttidiili keikkapalkkiosta?” -Olihan se, ja järjestäjät kuullemma ”mukavia tyyppejä”. (Aivan varmaan niin.)
Kun viranomaisten kiinnostus lippukassoilla myytävien tikettien numerointiin ja lukumääriin oli v.1981 poistunut, näyttää tapahtuneen jonkinlaista lipsumista?
Huviveron poistaminen ei lainkaan alentanut musiikkitilaisuuksien pääsymaksuja, mutta joitain taloudellisia seurauksia sillä oli. Joskus viime vuosituhannella erään ison lehden toimittaja kertoi tämän kirjoittajalle asiasta, josta hän ei -syystä tahi toisesta- voinut uutisoida, -ja tämä juttu liittyykin suoraan teemamme keskipisteeseen:
Toimittaja kertoi: ’Olemmekin pressiklubilla .baaritiskin ääressä- toimittajaporukassa usein ihmetelleet näitä tyyppejä, jotka vuodesta toiseen ovat työelämän ulkopuolella, eikä heillä ole oikeita firmojakaan -eikä verokalenterin mukaan tulojakaan- mutta ostelevat isoja kämppiä stadin (Helsingin) keskustasta (tai omakotitaloja ympäryskunnista). -Ja ovat vuosien ajan puuhailleet koko aikansa vain ”voittoatuottamattomissa yhdistyksissä”.
”Miksei heistä kirjoiteta?” kysyi minulta toimittaja. (Nyt kirjoitetaan.)
Huviveron poistaminen v.1981 päästi tapahtuma-alan verottajan kontrollista, ja avitti alalle muodostuvia mielenkiintoisia rakenteita. -Ehkei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ole enää varaa tämän aluskasvillisuuden ylläpitämiseen?
Arvoisat Riikka ja Petteri: Ymmärrän, että budjetissa ei voi olla löysää nykyisenä aikana, ja että ”ikäviä päätöksiä on jonkun tehtävä”, ja siksi annankin koordinaatin, mistä löysää verottamatonta rahaa saattaa löytyä.
P.S.
Vuonna korona ja naamari tapahtuma-alan valtarakenne pelastettiin suunnatulla tuella, ministerin kertoessa uutisen koko naaman leveydeltä hymyillen (se oli paljon). -Pelastammeko toisenkin kerran? -Keiden kustannuksella? (Lapset, sairaat, vanhukset.)
Luettavaa:
Purra sanoo: Hallituksen talouspolitiikka on vastuullista, realistista ja uskottavaa
Purra vastaa kirjalliseen kysymykseen: Hallituksen toimet laskevat liikennepolttoaineiden hintoja
Toinen ilmainen nevuo: Palautetaan osinkoihin takaisin 60% vero. Mutta kuten ennenkin, poistetaan se tuloverotuksesta. Eli että osinkojen maksaminen ei nosta tuloveroprosenttia eikä siitä makseta sotu/tel maksuja.
Kuulostaa kovalta verolta, mutta kyllä niitä osinkoja maksettiin isokätisesti ennenkin. Minäkin nostin hyvin tienaamastani yrityksestä osan palkkaa osinkoina koska muuten tuloveroprosentti olisi kasvanut sotu+tel maksujen kanssa kontuuttomaksi.
Mulla on vielä yx hyvä: Partavero! -Pietari suuri sääti sen joskus Venäjälle.
Sillä vois olla moniakin toivottuja vaikutuksia Suomessa tänään..