Tänään (viimeksi) olemme kuulleet hallituksen taloustasapaino- tavoitteen etääntyvän yhä kauemmas horisontin taakse, vaikka menosopeutukset sattuvat jo hyvin pahasti heikoimmassa asemassa oleviin. Siispä annan ilmaisen neuvon, -ja ’licence to kill’.
(Kuvan aineisto: Eduskunta, Suomen valtio.)
Valtionvelan hallinta ja budjettitasapaino ovat välttämättömiä, kuten myös äänet kevään kuntavaaleissa. -Voiko molempia saada? Väitän, että voi.
Aloitan tarkastelun ajasta vuoden 1981 jälkeen, jolloin huvivero oli jo poistunut. Vuodesta 1915 asti huvitilaisuuksista oli peritty esm. 10% ’huviveroa’, jonka keräystapa oli erittäin kätevä: Tilaisuuden järjestäjä osti esm. kirjakaupasta pääsylippuvihkot -arvioimansa määrän- joissa lipun hinta oli painettu lappuun valmiiksi -kuvassamme 10 MK- ja vero sisältyi jo vihkon hintaan. Kirjakauppa tilitti sen valtiolle.
Mitään byrokratiaa ei tämän veron keräämiseen tarvittu, kunhan joku (poliisi satunnais-käynneillä) valvoi, että huvipaikoilla myytiin vain verollisia pääsylippuja. Esiintyvälle bändille tämä oli edullista, sillä lipunmyyntiä oli äärimmäisen helppo kontrolloida: Lippuvihkojen kannoista saattoi heti nähdä maksaneiden katsojien määrän.
Huviveron mukana katosi virallinen mielenkiinto keikkapaikoilla myytäviin pääsylippuihin, -ja verottajalta näköala ’tapahtuma-alan” toimijoiden todellisiin tuloihin, -olivatko ne (edes) samaa suuruusluokkaa, kuin mitä verottajalle ilmoittivat.
Huviveron poistaminen ei palvellut yleisöä eikä esiintyjiä
Tämän kirjoittaja istui joskus viime vuosituhannella silloisen Muusikkojen liiton henkilön kanssa pohtimassa asioita, ja keikkamuusikkojen edunvalvoja kertoi yhtä toista: ”Joskus ei auttanut muu, kuin laittaa roudari istumaan lipunmyyntikoppiin, myyjien selän taakse, valvomaan ettei myydä kuin leimatuista (numeroiduista) lippuvihoista.” -Tämä oli jo huviverotonta aikaa. Monasti nimittäin oli jopa ”prosenttidiilejä”, joissa bändin palkkio riippui yleisön määrästä.
Oma havaintoni, mentyäni kuuntelemaan kiinnostavaa bändiä, oli kerran ”tukkimiehen kirjanpito” lipunmyynnissä. (Ostin lipun.) Kun tunnistin bändin managerin yleisön joukosta, toki kysyin: ”Eihän teillä oli vaan prosenttidiili keikkapalkkiosta?” -Olihan se, ja järjestäjät kuullemma ”mukavia tyyppejä”. (Aivan varmaan niin.)
Kun viranomaisten kiinnostus lippukassoilla myytävien tikettien numerointiin ja lukumääriin oli v.1981 poistunut, näyttää tapahtuneen jonkinlaista lipsumista?
Huviveron poistaminen ei lainkaan alentanut musiikkitilaisuuksien pääsymaksuja, mutta joitain taloudellisia seurauksia sillä oli. Joskus viime vuosituhannella erään ison lehden toimittaja kertoi tämän kirjoittajalle asiasta, josta hän ei -syystä tahi toisesta- voinut uutisoida, -ja tämä juttu liittyykin suoraan teemamme keskipisteeseen:
Toimittaja kertoi: ’Olemmekin pressiklubilla .baaritiskin ääressä- toimittajaporukassa usein ihmetelleet näitä tyyppejä, jotka vuodesta toiseen ovat työelämän ulkopuolella, eikä heillä ole oikeita firmojakaan -eikä verokalenterin mukaan tulojakaan- mutta ostelevat isoja kämppiä stadin (Helsingin) keskustasta (tai omakotitaloja ympäryskunnista). -Ja ovat vuosien ajan puuhailleet koko aikansa vain ”voittoatuottamattomissa yhdistyksissä”.
”Miksei heistä kirjoiteta?” kysyi minulta toimittaja. (Nyt kirjoitetaan.)
Huviveron poistaminen v.1981 päästi tapahtuma-alan verottajan kontrollista, ja avitti alalle muodostuvia mielenkiintoisia rakenteita. -Ehkei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ole enää varaa tämän aluskasvillisuuden ylläpitämiseen?
Arvoisat Riikka ja Petteri: Ymmärrän, että budjetissa ei voi olla löysää nykyisenä aikana, ja että ”ikäviä päätöksiä on jonkun tehtävä”, ja siksi annankin koordinaatin, mistä löysää verottamatonta rahaa saattaa löytyä. 
P.S.
Vuonna korona ja naamari tapahtuma-alan valtarakenne pelastettiin suunnatulla tuella, ministerin kertoessa uutisen koko naaman leveydeltä hymyillen (se oli paljon). -Pelastammeko toisenkin kerran? -Keiden kustannuksella? (Lapset, sairaat, vanhukset.)
Luettavaa:
Purra sanoo: Hallituksen talouspolitiikka on vastuullista, realistista ja uskottavaa
Purra vastaa kirjalliseen kysymykseen: Hallituksen toimet laskevat liikennepolttoaineiden hintoja
Toinen ilmainen nevuo: Palautetaan osinkoihin takaisin 60% vero. Mutta kuten ennenkin, poistetaan se tuloverotuksesta. Eli että osinkojen maksaminen ei nosta tuloveroprosenttia eikä siitä makseta sotu/tel maksuja.
Kuulostaa kovalta verolta, mutta kyllä niitä osinkoja maksettiin isokätisesti ennenkin. Minäkin nostin hyvin tienaamastani yrityksestä osan palkkaa osinkoina koska muuten tuloveroprosentti olisi kasvanut sotu+tel maksujen kanssa kontuuttomaksi.
Mulla on vielä yx hyvä: Partavero! -Pietari suuri sääti sen joskus Venäjälle.
Sillä vois olla moniakin toivottuja vaikutuksia Suomessa tänään..
[…] Yks on keino käyttämättä! -Uskaltaako hallitus?? […]
”Voittoatuottamattoman elämäntavan anatomia” – analyysi ”Yhdistys-Suomen” erikoispiirteistä
Suomessa vallitsee erikoinen luonnonlaki: mitä vähemmän sinulla on virallisia tuloja, sitä suurempi asunto sinulla on keskustassa. Ja jos et ole koskaan tehnyt oikeita töitä, olet todennäköisesti ”aktiivinen kansalainen”, joka vaikuttaa yhteiskuntaan voittoatuottamattomissa yhdistyksissä. Ei sentään ilmaiseksi – eihän idealismilla kukaan omakotitaloa Espoosta osta?
Yhdistyslaki suojaa kansalaistoimintaa, mutta samalla tarjoaa oivan sateenvarjon:
– Ei osinkoja, mutta kylläpä ”johtajille” palkkioita riittää.
– Ei veroja, mutta kulukorvaukset kuin Keskolta.🤩
– Ei liiketoimintaa, mutta ”koulutuksia, hankkeita ja verkostoitumista” niin paljon, että kahden hengen yhdistys tarvitsee tilinpäätökseen Excelin sijaan Deloittea….tai diilin jonkin hankkeelle myötäsukaisen/politisoituneen viraston kanssa?🤣
Verokalenteri ei tunne heitä – paitsi ehkä osallistujina jonkun muun firman pikkujouluissa? Yritysrekisterikään ei tunnista – ellei yhdistys satu pyörittämään kolmea tytäryhdistystä ja omistamaan tilitoimistoa, joka tekee kirjanpidon (itselleen).
Kaiken kruunaa läpinäkyvyyden harha: yhdistyksen pöytäkirjat ovat toki julkisia – mutta niitä pitää mennä lukemaan kenkäkaupan takahuoneeseen Porvooseen ”arkistoluvalla” -tai jonkin muun erikoisen, valittujen-kerhon naama/jäsenkortilla?
-Ja #tapahtuma-ala verkostoituu antamalla festarien kaljanmyynnin ’sopivalle’ toimijalle, jolla on päällekkäisyyksiä sekä urheiluseuraan -josta ilmeista ”talkoo”väkeä- ja eduskuntapuolueeseen, jolta juridinen sateenvarjo. -Ja koronakorvaukset jos on kulkutauti, eikä pippaloita saa järjestää.
Ja yleishyödyllisen salavuoteuden juuret johtavat mustaan saareen, ja sen ”rasputinin-saunaan”.
Kuka vielä ihmettelee, jos ’Syksyn sävelen’ voittaa plagiaatti?
Yhdistyslaki – suomalaisen ketterän kapitalismin notkea selkäranka
Suomessa yhdistyslain piti suojella kansalaisyhteiskuntaa, mutta 1990-luvun laman jälkeen siitä tuli oivallinen työkalu luoville talousneroille, jotka halusivat yrityksen hyödyt ilman yrityksen vaivoja – kuten verot, tilintarkastukset ja osakkeenomistajien kiusallinen kiinnostus.
– Porsaanreikä #1: ”Voittoa ei saa jakaa” ≠ rahaa ei saa liikutella
Yhdistyksen ei tarvitse tehdä voittoa – kunhan se ostaa palvelut ”ulkoistettuna” yhdistyksen puheenjohtajan toiminimeltä tai konsulttifirmalta. Näin syntyy varsin mukava kierros, jossa raha ei jakaudu, vaan ”kiertää yhteiseksi hyväksi” (eli saunan ja leasing-Audin hyväksi).
– Porsaanreikä #2: Kirjanpito, mutta ei kiinnostusta
Yhdistyksillä on kirjanpitovelvollisuus, mutta valvontaa lähinnä paperilla. Pienet yhdistykset voivat vaihtaa kymmeniä tuhansia ilman tilintarkastusta – riittää, että joku sukulainen tai hallituksen jäsen ”hyväksyy tilit”. Ja jos kysyt, missä varat on käytetty, vastaus on aina sama: ”Seminaariin. Tai ehkä hankkeeseen. Tai molempiin.”
– Porsaanreikä #3: Julkinen raha, yksityinen logiikka
1990-luvun jälkipyykissä yhdistykset oivalsivat, että ministeriöiden avustukset ovat kuin EU:n buffet: runsaita ja vähän valvottuja. ”Työllisyyshankkeet”, ”kulttuuriprojektit” ja ”syrjäytymisen ehkäisy” tarkoittivat käytännössä sitä, että saat rahaa, jolla työllistät itsesi – ja ehkä yhden sukulaisen.
– Porsaanreikä #4: Yhdistys imperiumina
Yksi yhdistys? Liian läpinäkyvää. Parempi perustaa verkosto, jossa on pääyhdistys, neljä tytäryhdistystä, kaksi ”verkostokumppania” ja mahdollisesti hämäyksenä (poliittinen) säätiö, joka omistaa tilat. Kukaan ei enää tiedä, kuka tekee mitä ja kuka saa mitä, mutta kaikki saavat ihan varmasti jotain – paitsi verottaja….mistä tietenkin pitäisi seurata verovirastoissa pahoja assosiaatioita – mutta kun ei seuraakaan!🤣
Lopuksi: Miksi tämä toimii edelleen?
Koska yhdistystoimintaa pidetään pyhänä. Epäillä ei sovi – sehän on kansalaisaktiivisuutta! Mutta jostain syystä samat nimet toistuvat eri yhdistysten hallituksissa, samat kasvot vilahtavat verokalenterin nollilla vuodesta toiseen – ja silti he ajelevat sähkömaasturilla ja omistavat kaksi sijoitusasuntoa Töölössä.
Ps, Yhdistyslaki ei tätä estä – se melkeinpä mahdollistaa sen, mutta samalla se mahdollistaa politiikansaralla erään ”politiikantutkijan” johtaman populistisen puolueen seuraavan, megaluokan vaalitappion – näihin ilmiselviin epäkohtiin kajoamattomuuden takia -ja onhan hänellä kontollaan niitä muitakin, kajoamattomia nogo-alueita. Eihän tämä ole enää edes mikään ihme, kun sama suunnittelija on kuin mafian kanssa sopimuksen tehnyt nyrkkeilijä, jonka näyttävä, tukijalasta lähtevä tyrmäyslyönti kohti vastustajan nenää, pysähtyy aina, kuin ennalta sovittuna 10cm ennen kohdettaan.😁
Yksi joka voitaisiin ottaa käyttöön olisi: Vanhan piian ja -pojan vero. Se oli 1.5% enemmän kuin naimisissa olevilla ja/tai lapsia olevilla ihmisillä jotka olivat yli 27 vuotiaita.
Näitä ”bilettäjiä” jotka eivät hanki lapsia ja jotka vaativat yhteiskunnalta kaikkea heti tänne, niiden pitää mksaa kovempaa veroa koska ovet yhteiskunnalle vain tappiota.
Ei siitä ole niin kauaa kun tuo vero poistettiin.