Eduskunnan talousvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta (HE 2/2026 vp) valmistui keskiviikkona.
Valiokunta toteaa, että hallituksen ehdotukset lisäväät tehokkuutta, kilpailullisuutta ja kustannussäästöjä julkisissa hankinnoissa sekä edistävät laadukkaiden julkisten palvelujen toteutumista.
Talousvaliokunta sai 27.5. valmiiksi mietintönsä hallituksen esityksestä laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta (HE 2/2026 vp).
Ehdotukset perustuvat hallitusohjelman linjauksiin
Hallitus esittää lakeihin merkittäviä muutoksia, joilla lisätään tehokkuutta ja kustannussäästöjä julkisissa hankinnoissa.
Ehdotukset perustuvat pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman linjauksiin. Mietinnössään valiokunta ehdottaa esityksen hyväksymistä muutettuna. Mietintöön sisältyy neljä vastalausetta.
’Markkinoiden kilpailutilannetta hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla’
Valiokunta pitää perusteltuina hankintalain muutoksia, jotka ohjaavat hankintayksiköitä tekemään laadukkaita hankintoja kustannustehokkaasti, ja hyödyntämään markkinoiden kilpailutilannetta parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi sääntelyä uudistetaan niin, että huoltovarmuuteen, turvallisuuteen ja kestävyyteen liittyvät tarpeet voidaan huomioida julkisissa hankinnoissa nykyistä paremmin osana hankintaprosessia sekä sopimuskauden aikana.
’Muutokset parantavat yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin’
”Hankintalain muutokset parantavat erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin. Lisäksi on tärkeää, että sidosyksikköjen ostolaskudata saatetaan julkiseksi. On korkea aika vapaalle kilpailulle”, toteaa talousvaliokunnan puheenjohtaja Vilhelm Junnila.
Keskeisimmät ehdotukset liittyvät hankintayksikköjen sidosyksikköjä koskevaan sääntelyyn, sekä tavoitteeseen parantaa julkisten hankintojen huolellista suunnittelua ja valmistelua.
Hankintojen perusteellista valmistelua pyritään parantamaan erityisesti kehittämällä hankintayksikköjen markkinakartoitusta koskevaa sääntelyä.
Sidosyksikkösääntelyn muutosten ohella markkinoiden kilpailullisuutta edistetään sääntelyllä, joka koskee hankintojen jakamista sekä hankintojen keskeyttämistä ja uudelleen kilpailuttamista.
”Julkisia hankintoja tehdään Suomessa kymmenillä miljardeilla euroilla vuosittain. Tämä merkittävä osa kansantaloudesta tulee hyödyntää myös keinona vauhdittaa talouden kasvua. Läpinäkyvä kilpailu tuo säästöjä julkiselle sektorille ja kasvua yksityisille yrityksille”, toteaa talousvaliokunnan varapuheenjohtaja Pauli Aalto-Setälä.
’Sääntelyn vaikutuksia seurataan erityisesti pienten kuntien osalta’
Valiokunta toteaa mietinnössään, että ehdotus voi vaikuttaa eri tavoin erikokoisiin ja maantieteelliseltä sijainniltaan erilaisiin kuntiin ja hyvinvointialueisiin. Siksi valiokunta pitää tärkeänä, että sääntelyn vaikutuksia palvelujen saatavuuteen seurataan erityisesti pienten ja kauempana kasvukeskuksista sijaitsevien kuntien osalta.
Miten asian käsittely jatkuu:
Asian käsittely jatkuu seuraavaksi eduskunnan täysistunnossa, joka käsittelee esitystä talousvaliokunnan mietinnön pohjalta. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2026. 
- Valiokunnan mietintö TaVM 16/2026 vp julkaistaan myöhemmin talousvaliokunnan verkkosivuilla.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Muita uutisia:
19.04. 2024:
26.03. 2026:
Perustuslakivaliokunnan lausunto hankintalain muuttamisesta valmistui
19.05. 2026:
Suomesta puuttuu 60 000 yrittäjää, eivätkä ’veljet’ halua kilpailua markkinoille
01.02. 2026:
Kilpailun lisääminen” kuulostaa hienolta paperilla, mutta suomalaisessa kuntaperinteessä tähän liittyy myös vahva déjà-vu’n tunne. Ennen inhouse-yhtiöiden aikaa julkiset hankinnat eivät olleet mikään putipuhdas markkinatalouden juhla, vaan monessa kunnassa elettiin järjestelmää, jossa paikallinen “luottourakoitsija” tiesi etukäteen, minkälainen tarjous kannattaa jättää — ja usein (lähes aina) myös sen, minkä hintainen sen pitäisi olla, jotta kilpailutus näyttäisi lailliselta mutta lopputulos pysyisi oikeana. Paperilla oli avoin tarjouskilpailu, käytännössä kahvipöydässä sovittu koreografia.
Nyt kun sidosyksiköitä ja inhouse-rakenteita ryhdytään purkamaan kilpailun nimissä, kannattaa muistaa, ettei historia ala vuodesta 2026. Pelkkä kilpailutuksen lisääminen ei automaattisesti lisää kilpailua, jos samalla palataan vanhaan hyvä veli -malliin, jossa tarjouspyynnöt kirjoitetaan yhdelle sopiviksi ja muut osallistuvat lähinnä statistin roolissa. Suomessa osataan kyllä tehdä “markkinaehtoisia” hankintoja myös niin, että voittaja tiedetään ennen kuin Hilma-ilmoitus ehtii ulos.
PS. Ei kannata vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa.