Jerusalemin latinalainen patriarkka tuomitsi keskiviikkona palestiinalaisten asuttamalla Jordanin Länsurannalla vallitsevan väkivaltaisen tilan.

(Kuvaan on käytetty Vatikaanin ja Nina Paleyn aineistoa.)

paKardinaali Pierbattista Pizzaballa, Jerusalemin latinalainen patriarkka, puhui Riminin ystävyyden kokouksen viimeisenä päivänä keskiviikkona (26.08.) Italiassa. Patriarkka vaati länsimaiden diplomaattista sitoutumista Lähi-idän kiihtyvän väkivallan pysäyttämiseen, -mainiten samassa yhteydessä Länsirannan juutalaissiirtokuntalaiset.

Länsiranta ”maa vailla lakia

Kardinaali Pizzaballa toisti myös tarpeen rakentaa toivoa ja edistää uskontojen välistä vuoropuhelua alusta alkaen, torjuen toisen epäinhimillistämisen, ja tukemalla kahden valtion ratkaisua.

Länsirannasta on nyt tullut ”laiton maa” ja jännitteet uudisasukkaiden ja palestiinalaisväestön välillä kasvavat jatkuvasti. Tilanne on jatkuva ”ilman mitään tehokasta turvallisuutta tai laillisia rajoituksia”.

”Lännen on autettava nostamaan katsettaan jonkin verran, luomaan näkökulmia ja myös auttamaan rauhoittamaan tätä jatkuvaa syöksykierrettä yhä suuremmilla diplomaattisilla ponnisteluilla”, kardinaali korosti. Hän viittasi diplomatiaan, huolimatta ”kaikesta sen heikkoudesta”, ”ainoana keinona yrittää ratkaista konflikti välttäen samalla aseiden, väkivallan ja sotilaallisen voiman käyttöä”.

Kardinaali kiinnitti huomionsa myös Gazaan, jossa tilanne ”on heikentynyt valtavasti”, ja on edelleen ”erittäin järkyttävät inhimillisestä näkökulmasta”. Siitä huolimatta hän totesi, että tilanne on ”vakaampi tietystä näkökulmasta; poliittisesti on paljon keskustelua”.

Toivo syntyy  sisältäpäin”, kardinaali sanoi, kohtaamisten kautta ja ihmisten kautta – ”Israelilaiset ja palestiinalaiset, juutalaiset, muslimit ja kristityt” – aivan kuten tapahtui (Riminin) kokouksen aikana. Nämä ovat ihmisiä, jotka päättävät laittaa itsensä likoon ”tehdäkseen jotain kaunista, auttaakseen, tukeakseen tai jopa yksinkertaisesti kieltäytyäkseen toisen epäinhimillistämisestä”.

Kahden valtion ratkaisu, johon osallistuvat paavin tuella Israel ja Palestiina, ”on ainoa tapa tunnustaa israelilaisten ja palestiinalaisten oikeus saada koti omassa maassaan”, kardinaali sanoi.

”Ennemmin tai myöhemmin paavi tulee Pyhälle maalle – se on vain ajan kysymys. Mielestäni on välttämätöntä valmistella edellytykset tälle vierailulle, jotta se voi todella kantaa hedelmää. Työskentelemme tämän parissa yhdessä Pyhän Isän kanssa, mutta uskon, että meidän ei pitäisi kiirehtiä, ja meidän pitäisi myös välttää näyttäviä eleitä, jotka yksinkertaisesti pysyvät eristyksissä tapahtuvina tapahtumina. Vierailun on oltava osa mielekästä prosessia.”

Sodan epäinhimillinen logiikka

Kokouspäivän päätteeksi puheessaan, jonka otsikkona oli ”Gazing at the Sky of Jerusalem”, kardinaali vastasi Milanosta kotoisin olevan opiskelijan, yhdysvaltalaisen nuoren miehen ja Riminissä asuvan ukrainalaista alkuperää olevan lukiolaisen kysymyksiin. Heidän kysymyksensä perustuivat kardinaalin pastoraalisen kirjeen –He palasivat Jerusalemiin suuren ilon kanssa- teemoihin. Kirje julkaistiin viime huhtikuussa ja osoitettiin hänen hiippakunnalleen, joka kattaa Israelin, Palestiinan, Jordanian ja Kyproksen.

Ukrainalaiseen opiskelijaan vastatessaan kardinaali Pizzaballa sanoi, että on välttämätöntä estää sodan epäinhimillistävän logiikan muuttuminen ”ajattelutavaksi, selviytymiseksi”, koska ”sota varastaa nuorilta heidän elämänsä kauneimmat vuodet, kun se ei vie heidän henkeään kokonaan. Tämä koskee Ukrainaa, mutta myös Lähi-itää. Sodalla on oma dynamiikkansa, ja ne raaistavat sinua. Toinen henkilö manataan, koska jos toinen on ihminen ja lähellä sinua, on vaikea iskeä häntä.

Sota varastaa nuorilta heidän elämänsä kauneimmat vuodet…

Sodan dynamiikka, kardinaali korosti, ”ei saa ottaa valtaa yli omaatunnon”.

Se, mikä on välttämätöntä, kardinaali Pizzaballa jatkoi, on ”välttää rauhan supistumista iskulauseeksi sekä naiiveja lähestymistapoja monimutkaiseen todellisuuteen”. -Lähi-idässä tai sen ulkopuolella. Rauha vaatii poliittista toimintaa, jolla on oma dynamiikkansa. Politiikkaa muovaavat lisäksi tasapainot, intressit ja valtasuhteet. Ongelma syntyy, kun se pelkistyy puolueellisiin etuihin ja valtatasapainoon, ”ja seuraukset ovat näkyvissä”.

Siksi tarvitaan joku, joka korottaa ääntään, ”joka muistuttaa meitä siitä, mikä on yhteinen hyvä”, koska sitä ”ei saa laiminlyödä tai unohtaa”. Lähi-idässä yhteisen hyvän tunne on kadonnut, patriarkka korosti.

Näyttää siltä, että instituutioita ohjaa se, mikä on hyväksi itselleen tai omalle poliittiselle puolelleen. Uskonnollisten johtajien on siksi muistutettava ihmisiä tästä. Politiikassa on kyse myös kansalaisyhteiskunnasta, ja aikana, jolloin poliittiset instituutiot osoittavat heikkoutta ja kyvyttömyyttä työskennellä yhteisen hyvän puolesta, on tarpeen muuttaa käytettävää kieltä.

Toisten tukena oleminen kärsimyksen aikoina

Kardinaali Pizzaballalta kysyttiin myös, miten voi kohdata kärsimystä ja pysyä järkähtämättömänä Lähi-idän kaltaisessa todellisuudessa. Hänen vastauksensa oli katsoa ristiin, ”paikkaan, jossa Jeesus inhimillisesti epäonnistuu, mutta joka meille on pelastuksen lähde” ja josta ylösnousemus nousee esiin.

Siksi rukous on paikka, jossa voi uskoa avuttomuuteen, patriarkka sanoi. Kun ihminen lankeaa, kun luulee, ettei voi enää jatkaa, on katsottava Kristukseen ja ”aloitettava uudelleen”. Kärsimyksen aikana on tärkeää olla jättämättä niitä, jotka kärsivät, yksin; tärkeämpää kuin monet sanat ovat yksinkertaisesti siellä oleminen.

Toivo syntyy sydämessä

Mutta miten toivo voidaan pitää elossa?

Lähi-idässä, joka on ”niin revitty, vihan, kaunan ja vaikeuksien rasittama”, toivon viljeleminen ei ole helppoa. Kardinaali korosti, että toivo ”ei ole ratkaisu ongelmiin”. Lisäksi mitään ratkaisua ei vielä näy horisontissa.

”Meidän on oltava realistisia, koska tilanne on heikentynyt”, patriarkka myönsi ja jatkoi, että toivo ”ei odota jotain, jonka on tultava ulkopuolelta. Se on syntynyt sydämessä; se on uskon lapsi; se on tietoisuus siitä, että emme ole yksin. Uskossa se on Kristuksen kohtaamisen läsnäoloa ihmisissä, kasvoissa, yhdistyksissä ja yhteisöissä, jotka asettavat itsensä likoon tehdäkseen jotain yhdessä.”

Kardinaali Pizzaballa viittasi Gazan yliopiston nuoriin, joita hän äskettäin tapasi, täynnä elinvoimaa ja halua elää. ”Se on toivon lähde”, hän sanoi ja totesi, että he olivat yhtä mieltä siitä, että väkivalta on hylättävä.

Vuoropuhelua uskontojen vai ihmisten kesken

Kardinaalille esitettyjen kysymysten joukossa oli yksi uskontojen välisestä vuoropuhelusta. Se kehittyy, kun ihmiset eivät pelkää kohdata toista, kun he ovat turvassa omassa uskossaan eivätkä siksi tunne muiden uhkaavan heitä, jotka liittyvät heihin ”ilman ennakkoluuloja”.

Tähän asti hän on tähän asti käynyt vuoropuhelua juutalaisten, kristittyjen ja muslimien välillä. Sen sijaan vuoropuhelun on kasvettava tavallisten ihmisten keskuudessa. ”Gazan sodan jälkeen emme voi palata siihen, miten asiat olivat ennen; haavoja ja väärinkäsityksiä on ollut niin paljon”, hän totesi. Siksi tarvitaan ”mahdollisuuksia paikallisella tasolla”, jossa vuoropuhelu voi kasvaa, ”koska siinä syntyy ja syntyy jotain kaunista ja erilaista”.

Nähdäkseen toisen henkilön positiivisesti, kardinaali Pizzaballa kannusti ihmisiä tapaamaan ja tutustumaan muihin sen sijaan, että heidät kategorisoitaisiin. ”Kaikki Pyhässä maassa tuntevat olevansa uhreja ja ainoaa uhria, ja tämä on noidankehä. Toisesta tulee vihollinen. Ensimmäinen väkivalta alkaa sydämestä ja sanoin”, kardinaali painotti.

”Kaikki Pyhässä maassa tuntevat olevansa uhreja ja ainoaa uhria, ja tämä on noidankehä. Toisesta tulee vihollinen. Ensimmäinen väkivalta alkaa sydämestä ja sanoin”

Hän kehotti ihmisiä tapaamaan ihmisiä omilla tarinoillaan, tunteillaan ja suhteillaan. ”Tämä auttaa meitä olemaan yleistämättä.” Se, mitä tarvitaan, hän tiivisti, ovat ”yhteisöjemme todistajia, jotka voivat auttaa ylittämään olemassa olevat rajat, mutta jotka eivät saa olla läpäisemättömiä – tarvitsemme ihmisiä, jotka luovat avauksia.”

On välttämätöntä murtautua ulos noidankehästä, jossa itse itsensä nähdään ainoana uhrina ja pidetään muita rikoksentekijöinä.

Luettavaa:

Muita uutisia:

17.08. 2026:

Mitä tapahtuu ’Länsirannalla’, -Paavikin on huolestunut

05.08. 2026:

Trumpin myönnytys Netanyahulle ei auttanut: Israel ei suostu Gaza-sopimukseen

25.07. 2026:

Siirtokuntalaiset tunkeutuivat palestiinalais-kylään Länsirannalla, kuolleita ja haavoittuneita

05.06. 2026:

Israelilais-lehti käytti sanontaa ”Kristallnacht”: Uskonnolliskonservatiivit mellakoivat Israelissa

14.05. 2026:

*Ben Gvir heiluttaa Israelin lippua Temppelivuorella äärioikeistolaisen kansanedustajan kanssa, joka vaatii ”hävittämästä kaikki moskeijat ja rakentamasta Temppelin”*

10.05. 2026:

Netanyahun regiimi pyrkii laajentamaan konfliktia: ’Länsirannalla’ provosoidaan palestiinalaisia puskemalla nurin öljypuut

20.04. 2026:

Israelilaissotilas vandalisoi Jeesus-patsaan Libanonissa (VIDEO)

15,02.2026:

Ulkoministeri Elina Valtonen tapaa Israelin ja Palestiinalaishallinnon johtajat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *