Kansanedustaja Mika Riipin (Keskusta) mukaan Suomen kokoiseen maahan ei tarvita 12 ministeriötä ja niiden alaisuudessa toimivia useita kymmeniä erilaisia valtion virastoja tuhansine virkamiehineen ja vallan salonkeineen.
(Arkistokuva: Mika Riipi, kuvalähde: Eduskunta.)
Tämä rakenne tulisi purkaa ja joko vähentää ministeriöiden määrää reilusti alle kymmeneen tai siirtyä yhteen valtioneuvostoon ja sen alaiseen kansliaan, joka vastaisi lainvalmistelusta.
”Kansliapäälliköiden avaus maan hallinto- ja palvelurakenteen tarkastelusta oli perusteltu. On kuitenkin mielenkiintoista, että salonkikelvottomaksi julistautunut perussuomalainen valtiovarainministeri käy nyt lippalakki heiluen kokoomuksen vanavedessä innolla vain kuntien kimppuun, mutta jättää Helsingin vallan salongit rauhaan. Onkohan ilmassa kuitenkin salarakkautta salonkeihin?” Riipi ihmettelee.
Riipin mukaan maan julkinen talous on siinä tilassa, että yhden hallinnon tason näpertelyn sijaan nyt olisi katsottava läpi koko maan hallintorakenne kokonaisuutena, myös tsaarinaikainen ministeriörakenne.
Suomeen riittää elinvoimainen kuntarakenne, vaaleilla valitut vahvat alueet ja ohut, mutta tehokas valtionhallinto. Muut hallinnon rönsyt voidaan surutta leikata pois. Samalla on raivattava lainsäädännölliset esteet esimerkiksi tekoälyn hyödyntämisestä hallinnossa ja päätöksenteossa.
”Valtaa ei tule keskittää Helsinkiin, vaan sitä pitää päinvastoin palauttaa alueille, jotta koko maan kasvupotentiaali saadaan käyttöön. Tarvitsemme alueiden Suomen, emme Kokoomuksen ja Perussuomalaisten haaveilemaa pääkaupungin siirtomaata”, Riipi linjaa.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Eikä kallispalkkaisia ”kansan”edustajia. Palkkakatto 4000 euroa/kk kaikkine etuineen, niin sinne ehkä saataisiin edustajia joita kiinnostaa muukin kuin oma etu.
Suomen ongelmana ei ole se, että ministeriöitä olisi liian vähän, vaan se, että liian moni niistä elää irrallaan todellisuudesta. Hallinnon pitäisi ajaa kylmästi kansakunnan reaaliaikaista taloudellista etua, kilpailukykyä, energia, ruoka -ja muuta omavaraisuutta, teollisuutta ja työn tekemisen edellytyksiä — ei käyttää aikaa ideologisiin pilvenhattara-utopioihin, joiden lasku kaatuu lopulta tavallisten suomalaisten maksettavaksi.
Joistain ministeriöistä on vuosien aikana tullut omia pieniä poliittisia leimakirvetä heiluttelevia kuppikuntiaan, joissa tuotetaan loputtomasti poliittisesti ohjailtuja strategioita, ohjelmia, tiekarttoja ja ”arvopohjaista ohjausta”, vaikka samaan aikaan velka kasvaa, yrityksiä katoaa ja alueet näivettyvät.
Kansalaiset eivät tarvitse lisää hallinnollisen pikkusieluista saivartelua tai moraalisaarnoja, vaan päätöksiä, jotka vahvistavat Suomen kykyä pärjätä kovenevassa maailmassa.
Valtionhallinnon tehtävä ei ole kasvattaa itseään, eikä miellyttää kansainvälisiä ”trendikuplia” tai niitä liehakoivia poliitikkoja, vaan turvata suomalaisen yhteiskunnan elinvoima. Jos jokin ministeriö tai virasto ei tuota mitattavaa hyötyä kansantaloudelle tai kansalaisten arjelle, sen olemassaoloa pitää voida kyseenalaistaa ilman, että keskustelu leimataan heti ”vääränlaiseksi”.
Hyvinvointialueet vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Suomessa. Hyvinvointialueita on 21, ja Varhassa on 79 valittua edustajaa. En viitsi selvittää paljonka muilla alueilla on, muuta kaikesta päätellen niitä on 5 kertaa enemmän kuin kansanedustajia. Varhassa asiakkaita on 480 000 eli 6000 asukastakohti on yksi edustaja. Kansanedustajia on yksi 7000 suomalaista kohti. Jos demokratia toimii, hyvinvoitialueitten tulisi toimia paremmin.
Varhassa on kuitenkin 20 johtajaa, joiden toiminnasta ja palkasta ei ole tietoa. Huhuista voi päätettlä palkan olevan noin 10000 E/kk. Byrokratiaa riittää varonmaksajien maksettavaksi.