Niinä vuosikymmeniä, kun Suomessa oli YYA, ja ainakin Kekkosen varjo, tehtiin paljon sellaista, mikä ei tämän päivän normien mukaan kestä päivänvaloa. -Tekijät jäivät keskuuteemme -jotkut jopa yhteiskunnallisiin asemiinsa, -jatkamaan vahingontekoa suomalaisille ja Suomen valtiolliselle suvereenisuudelle. Tarkastelemme.
(Kuvan aineisto: Ministerium für Staatsicherheit, Eduskunta.)
Tii- tii- tiitisenlista!?
Saksalaisen diktatuurivaltion -ns. Itä-Saksan– varjo seuraa Supon entistä johtajaa, vuosaarelaista Seppo Tiitistä, niin pitkään kun kukaan häntä muistaa. Tämän ikuisen stigman julkisuudessa tunnettu syy on silloisen presidentin tahdon toteuttaminen erään asiakirjan salaamisessa. Oli se oikein tai väärin, päätös oli suomalaisen poliittisen perinteen mukainen. -Vaan koko poliittinen kulttuuri oli syvältä jostakin.
Nostaessamme päivänvaloon näitä nimiä, -henkilöitä joilla saattoi olla koodinimi sekä KGB:ltä että Stasilta- teemme välttämätöntä suomalaisen hallinnon, politiikan ja kulttuurin saneeraamista (-sisältää myös ’tapahtuma-alan’).
”Kauhea joskin on puhdistustyömme…”
Siltä se saattaa näyttää 70-luvulla poliittisesti korrektien silmissä, mutta ihan ite tätä lauleskelitte, kun voimanne päivinä estitte poliittisesti ei-korrektien henkilöiden etenemistä suomalaisessa yhteiskunnassa. Teillä itsellännehän oli kaikkivoipa KGB-sertifikaatti?
Ainakin Ulkoministeriössä ei ilman sitä -ja kotiryssää– virkauraa tehty? Jos tutkii esm. Jukka Seppisen kirjaa (vuodelta 2006), silloin raottaa 70-luvun nimien ’Pandoran lipasta’. Rohkenemmeko? Niin tai ei, siteeraan;
”Mielenkiintoista tietenkin on, että Suomen Bonnin (Saksan liittotasavallan pääkaupungin) suurlähetystön sisäisiä ajatuksia 7.5. 1980 DDR:n turvallisuusministeriöön Stasiin. … Peitetunnus XV872/74 toimitti samoihin aikoihin toisenkin…” (Seppinen, sivu 589).
Kuka oli ’XV872/74’? Selviää, että hänellä oli myöhemmin mielenkiintoisia asemapaikkoja, ja sattui keskelle drastisia tapahtumia, -ja mm. katseli itäsaksalaisten jättämää kivääritelinettä jännässä paikassa. -Jätän tilinteon hänelle itselleen. Moraali, tai joskus idealismi, saa ihmisen tekemään asioita. Kuten meidät vaikenemaan tällä kertaa. (OK?)
Otsikkoni viittaa Greifswaldiin Itä-Saksassa. Kaupungissa oli yliopisto, ja sinne rekryttiin myös suomalaisia, -joilla tietenkin oli SKP:n stalinistisiiven sertifikaatti (mainetodistus). Tunnen/tiedän siellä käyneitä.
Erääseen ’Griippimetsän’ (Greif, Griippi: ihmisiä syövä taruhirviö) kävijään tutustuin -ennen hänen saksalaiseen diktatuurivaltioon matkustamistaan- ollessaan nuori radikaali. No, kun ”tietoisuus kehittyi”, hän muuttui. -Kuten kaikki muutkin.
Tie vei sitten saksalaiseen diktatuurivaltioon, ja sieltä takaisin koti-Suomeen, -totalitarismia levittävän vakoilujärjestön rekisteröitynä agenttina. Sattuuhan sitä.
Nimiäkö odotatte? -Minulle riittää yksi mediamurha vuosikymmenessä, ja kiintiö tuli jo täyteen.
Mahtava vuosi 1989
Marraskuun 9. vuonna 1989 on päivä, jota kaikki Suomessa eivät muistele. Berliinin muuri murtui. Piakkoin sen jälkeen itäsaksalaiset ryntäsivät Stasin toimitaloon, ja estivät arkistojen hävittämisen -Voitte kuvitella sen pelon, joka heräsi Stasi- ja KGB-kontaktoituneiden keskuudessa Suomessa.
Jouko Jokisalo -Stasi-nimeltään ”Boris”- tuli itse julkisuuteen, ja tunnusti vakoilunsa saksalaisen diktatuurivaltion salaiselle poliisille. Järkevää, avointa häneltä, mutta ei vilpitöntä: Jokke ei myöntänyt tekojensa moraalittomuutta, ja jatkoi esitelmiään ”rauhankasvattajana”. Sattuuhan sitä.
Muistan hyvin Berliinin-muurin murtumiseen jotenkin liittyvän (ilta)tilaisuuden Helsingin ’Vanhalla’: Kahvilan puolelta salia kohti johtavalla käytävällä huomasin vastaantulijan, -erään tunnetun nuortaistolais-kasvon. Kun hän käveli yksin, -eikä esiintynyt kenellekään- ilmeet ja mikroeleet paljastivat henkilön syvimmän tajunnantilan:
Kolme-neljäkymmentä vuotta elämästä maailmanvallankumoukselle -ja sosialismin riemuvoitolle, -ja toverit heittivät hanskat tiskiin.
Pysäytin vanhan väittely-tuttuni, -tiesimme toisemme, ja poliittisen antagonismimme- ja sanoin hänelle tämän lauseen: ”Se, että kohtaamme tänään täällä, on historian dialektiikkaa. Vaikka sitä sanaa ei saa enää käyttää.”
Harvoin olen nähnyt kenelläkään niin täydellistä mielialan muutosta. Väittelytuttuni ilme kirkastui, hän nauroi vapautuneesti, -ja kuin että olin parilla sanalla poistanut raskaan taakan; Kun voit nauraa sille, se ei satuta. Vielä kaverin jatkaessa matkaansa kohti kahvilaa, näin hänen nauravan, ja kävelevän jotenkin keventyneesti. -Mutta mistä minullekin tuli hyvä olo?
Hallinto, kulttuuri etc. on puhdistettava menneisyyden rakenteista, mutta emmehän me ’noitavainoa’ halua?
Mitä nämä ’menneisyyden rakenteet’ olivat, ja mihin ne yhä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkin pystyvät, siitä Vasemmistoliiton säihkyvä puheenjohtaja, Suvi-Anne Siimes, sai niin karvaan kokemuksen, että erosi puolueesta v.2007 -suoraan puheenjohtajan paikalta- ja kieltäytyi eduskuntavaali-ehdokkuudestakin.
Varjopuoluekoneistot, -missä kaikkialla?
Siimes törmäsi vauhdilla Vasemmistoliiton sääntöjen tuntemien elinten, -puoluekokous, puoluevaltuusto, etc.- ulkopuolella toimivaan apparaattiin, jonka päätökset ohittivat demokraattisesti ja julkisesti näkyvällä tavalla tehdyt päätökset ja kannanotot.
Tässä kaikessa haisi ’SKP:n maanalaisuuden kauden” perinteet, ja KGB:n ja Stasin rutiinit. Harmaat eminenssit toivat tuntemattomasta paikasta uudet nuotit vielä senkin jälkeen, kun asioista oli muuta yhteisesti ja julkisesti sovittu/päätetty. -Ja näillä nuoteilla mentiin.
Suvi-Annella oli osaamista, joka kelpasi myös yksityisellä sektorilla, joten hän saattoi loikata pois hullunmyllystä. Kaikille tämä ei ole mahdollista.
”On sovittu”
Siimes ei käyttänyt väliotsikon ilmaisua, mutta se kuvaa hyvin sitä hämäryyteen piiloutuvan päätöksenteon maailma, jonka hän hylkäsi. -Niin mistä nämä sanat poimin?
Suomen pitkäaikaisimman presidentin, Urho Kaleva Kekkosen, viimeisinä virkavuosina, -kun ote päätöksenteosta oli häneltä jo kirvonnut- kuultiin nämä sanat niin usein, että niistä muodostui tuon aikakauden eräänlainen avainsanonta.
”On-sovittua” ei kukaan uskaltanut uhmata, kun jo Kekkosen aktiiviaikana bysanttilaisuus asettui suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon.-Se alkoi ulkopolitiikasta, jolla oli vain yksi tärkeä ilmansuunta.
Ulkopolitiikasta bysanttilaisuus levisi sitten aivan kaikkeen. Kuvioon kuului, ettei ”sopimisen” tapahtumapaikkaa ja osallisia saanut kysyä,-Silloinhan kysyjä paljasti oman ulkopiiriläisyytensä, -ja veti päälleen epäillyttävän dissinentin varjon.
Suomalainen demokratiavaje
Kyllä, juuri sen salaiset verkostot tekivät meille: Ne kaappasivat vallan, joka ei niille kuulunut. -Eivätkä halua luopua saaliistaan, -ja siirtävät metodiikkansa itse valitsemilleen seuraajille. Tästä syystä ”listat” on avattava, ja yhteiskuntaelämä tervehdytettävä. ”Viimeistä piirtoa myöten.”
Mutta noitavainoja en halua, Aineistoa sellaiseen löytyisi vaikka kuinka paljon, -vaikka talikolla levitettäväksi.
Erään ”Stasi-listan” julkiseen pohtimiseen olen jo joutunut suhtautumaan: Poimin yhden nimen, ja selvitin: Aiheen suomalaisen viranomaisen tietopyyntöön nykyisen yhdistyneen Saksan Stasi-aineistoja hallinnoivalle Gauck-virastolle -koskien ko. henkilöä- oli antanut aiheen kateellisen tekemä vihamielinen ilmianto, -ilmeisen perusteeton. -Kysyin suoraan asianomaiselta, ja pidän saamaani selitystä totena. (Kryptaan tämänkin nimen: -Sinne meni!)
Arvoisa lukija,
Tämän artikkelin alussa avasin -ja kryptasin- yhden johtolangan. Kiellostani huolimatta seuraat sitä, -eikö niin? Tulet tietämään ne tuhannet (en liioittele) syyt, joiden takia päätän tarkastelun sanoihin:
’Tähän asti, ei pidemmälle.” Job, 38/11
Pekka Kemppainen
11.01. 2026
Liuettavaa:
- Iltalehti 11.01. 2026: Stasi-salaisuuksien tutkinta törmäsi seinään: Asiakirjoja ei anneta, nimiä peitetään Suomalaisdiplomaatin nimi esiintyy Stasin ulkomaantiedustelun lähes 200-sivuisessa kansiossa, josta Iltalehti sai haltuunsa vain yksitoista skannattua sivua.
- Jukka Seppinen: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 Strategia ja toiminta. Ajatuskirjat 2006
,
Aihetta sivuten:
25.01. 2025:
21.09. 2025:
30.12. 2025:
08.08. 2025:
13.11. 2025:
Poliittinen ikkunoidenkivitys-kilpailu on turhaa, -ja vahingollista
27.03. 2024:
24.09. 2025:
06.01. 2024:
NATO-vastustajien liikekannallepano yltää jo pahnanpohjimmaisiin
02.09. 2024:
Kekkosen syntymästä tasavuodet: Mies, elämäntyö ja saamatta jääneet kiitokset
08.04. 2024:
Seppo Huhta
Jobin kirjassa Jumala asettaa rajat kaaokselle.
Jeesuksen opetuksissa raja kulkee vastuun kohdalla.
Jeesus ei julista viattomaksi sitä, joka vaikenee, vaan sanoo talenttien vertauksessa:
“Sinä kelvoton ja laiska palvelija” – ei siksi, että tämä olisi tehnyt pahaa, vaan siksi, että hän kätki sen, mikä hänelle oli uskottu (Matt. 25:26).
Vaikeneminen ei vapauta vastuusta, vaan synnyttää sen.
Viinitarhan vuokraajien vertauksessa Jeesus menee vielä pidemmälle:
valta otetaan pois niiltä, jotka eivät kanna siitä tiliä, ja annetaan toisille, “jotka antavat sadon ajallaan” (Matt. 21:43).
Tässä ei ole kyse kostosta, vaan legitimiteetistä.
Ja lopuksi Jeesus varoittaa:
“Ei ole mitään salattua, mikä ei tulisi ilmi” (Luuk. 8:17).
Totuus ei tarvitse noitavainoa, mutta se ei myöskään tarvitse suojakseen vaikenemista.
Oikeusvaltiossa talentteja ei haudata.
Ne pannaan tilille.
Borikselle kerrottiin julkistamista edellisenä päivänä että käry kävi, ja hän ilmoitti Oulun Yliopiston rehtorille että huomenna tulee uutinen. Saksojen yhdistymisen jälkeen Stasi silppusi papereita, ja niistä sitten koitettiin saada selvää yhdistelemällä liuskoja tietokoneilla. Muitakin kätyreitä paljastui.
Boriksen väitöskirjan toinen tarkastaja ylisti opusta, toinen oli sitä mieltä että ihan roskaa. Kuitenkin hyväksyttiin.
”Boris” kehtasi kärynsäkin jälkeen käydä jossain nuorisotilaisuuksissa esitelmöimässä ”fasismin vastustamisesta”. -Siinä #kokemusasiantuntija: (Itä-)Gestapon työntekijä ja kyttä. –Oula ”Silver” (en tiedä missä hän tuolla koodinimellä) voisi kirjoittaa kirjan ’Suomalaiset Gestapossa”. -Vuodesta 1970 alkaen olis paljon materiaalia!