Pitkäaikaisen kansanedustajan, Esko-Juhani Tennilän, poismeno jättää nuoremman sukupolven vaille tilaisuutta kuulla aikalaistodistajalta, mitä tapahtui Suomen vasemmiston vasemmalla laidalla 1900-luvun loppupuolella. Lauantaina (06.04. 2024) kuollut Tennilä ehti istua eduskunnassa usean vasemmistolaisen otsikon alla, aloittaen vuonna 1975 SKDL:n kansanedustajana.

Tennilän politiikkaan lähteminen ajoittuu vuosiin, joita suomalaisen vasemmiston veteraanit muistelevat ristiriitaisin tuntein: Kuka nostalgialla, kuka ylpeydellä, toiset katuen ja monet myös kauhulla. Vuosikymmentä dominoi SKP:n puolueriita, jonka alkuna voidaan nähdä vähemmistön uloskävely kulttuuritalolta aurinkoisena kevätpäivänä 1968. -Tämän kirjoittaja kävi näkemässä silloiset tunnelmat Sturenkadulla, kulttiksen edustalla.

E-J Tennilä lienee kuulunut niihin, joita ’toverien tappelu’ aluksi hämmensi. -Myöhemmin hän valitsi puolensa, ja sitoutui -kuten silloin oli tapana tehdä- hyvinkin intensiivisesti. Muistan kysyneeni eräässä kokouksessa Alpo H:lta, että ’kuka on tuo Tennilä, joka juuri käytti mielenkiintoisen puheenvuoron?’ -Vastaukseksi kuulin: ”Jalkapalloilija pohjoisesta.

E-J:tä ei silloin tunnistanut vähemmistösiiven tyypilliseksi edustajaksi, vaan muistelen että hänen puheenvuoronsa oli käsitellyt asiaa. -Ja tällä tarkoitan muuta kuin ideologista saivartelua. Käytin sanontaa ’korpikommunismi’. -Sanonnan keksijä, eräs britti-politologi, Anthony F. Upton, oli tuonut sen suomalaiseen sanastoon vuosia aiemmin, tarkastellessaan Suomen vasemmistoa kahtena ei-yhteismitallisena ilmiönä: Teollisuuskommunismina, joka sikisi suurista tehtaista ja niiden järjestäytyneistä työläisistä, ja korpikommunismina, jonka juuret ovat ankeissa oloissa.

En tiedä, oliko britti-tutkija oikeassa. -Jos oli, E-J Tennilä edusti hänen korpikommunismi-kategoriaansa parhaimmillaan. Voimme yrittää nähdä hänen viivyttelynsä puolueriitaan heittäytymisessä kaikuna pragmaattisesta realismista, joka iskostuu mieleen laskuojan varressa, rakkoisin kämmenin lapiota pidellessä.

Esko-Juhani Tennilä istui eduskunnassa  vuodesta 1975 vuoteen 2011. Puolueita vaihtui alta, mutta mies pysyi. Kunnioitettavan saavutuksen takana täytyy olla oikea asenne, -ja taktisen keplottelun kauaksi taakse jättävä tekeminen. Voimme tunnistaa erään pitkän poliittisen uran mahdollistaneen E-J:n tekemän ratkaisun hänen ajaltaan Yle:n toimittajana Lapissa.

Toimittaja Tennilälle tuli uutisvihje liikemiehestä, joka kauppasi Lapin mökkilaisille silloin uutta keksintöä, (stryreeni)vaahto-eristystä: Firman auto ajoi mökin pihaan, ja letkulla suollettiin jotain litkua vintille ja seinien rakenteisiin, -ja edullisesti. Vaan mökin lämmönpitävyys ei parantunutkaan, jopa heikkeni.

Minulla oli myöhemmin tilaisuus keskustella em. yrittäjän apulaisen kanssa: ”Kyllä teki pahaa! -Pumppasimme joskus seinään pelkkää vettä!” Toimittaja Tennilän raportti teki lopun tästä huijarifirmasta, -ja kirjoittajastaan Lapissa nykyajan Robin Hoodin, kansantribuunin ja ’köyhien ystävän’ tavalla, jonka tunnistamiseen ja käsittämiseen usea hänen sukupolvensa vasemmistoradikaali ei omannut kykyä.

Niin mitä Esko-Juhani Tennilällä oli? -Tämä Uptonin korpikommunismin asenne, taito tunnistaa tilanne, ja rohkeus tehdä se mikä on tehtävä. Arvoisat nyky-poliitikot: E-J jätti tämän teille perinnöksi: Tehkää se, mikä on oikein, ja olkaa niiden puolella, joilla ei ole yhteiskunnassa ääntä eikä valtaa. -Elämä palkitsee, jos näin toimitte.

Jätänkin loppusanoiksi, toisen ’pohjosen pojan’, Mikko Alatalon, runoilun pohjoisesta olemisesta:

”Se maa, jossa kasvoin, on pelto ja maamies. Se maa, jossa kasvoin, on korpitie ja työmies.
Se maa, jossa kasvoin, on pullo ja lyö mies! Se maa, jossa kasvoin, on pelko ja yömies. …
Sieltä maasta, jossa kasvoin, on aina menty vastaan, jopa itseään vastaan, läpi arkkujen laudan.
Ja vain laulu rastaan muistaa sankarihaudan Minä kysyn, en vastaa: miksi kesti näin kauan?

Sen maan, jossa kasvoin, nyt muut omistaa Ja tilalle tuotu on tavaraa. Se Pohjolan valkeaa kylää somistaa, mutta maaseutu kuihtuu, se on siirtomaa. …

Mutta maata, jossa kasvoin, minä rakastan ja vihaan Se on kuin osa minusta, vertani ja lihaa
Sen henki tai atomit mua aina seuraa Ja kun kuolen, muutun osaksi Pohjosen peuraa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *