Kun Eduskunnan viestintä vahvisti eilen klo. 14:07 mediassa jo kerrotun tiedon, että kansanedustaja Eemeli Peltonen on kuollut, päätin olla kirjoittamatta asiasta. -Minulla ei olisikaan ollut muuta sanottavaa, kuin toivottaa voimia menehtyneen läheisille.
Itsetuhoinen kuolema, jollaisena tragedia meille oli jo esitelty, ei ole mieluisaa uutisoitavaa. Tiedämme, että kriisissä oleva henkilö, voi uutisestakin saada virikkeen, joka saattaa rohkaista itsetuhoiseen tekoon. Siksi varovaisuus. Kaikki tekomme -myös mitä kirjoitamme- ovat pimeään heitettyjä kiviä.
Kanssaihmisen kuolema, -varsinkin itseä nuoremman- satuttaa aina. Politiikkaan liittyen kuolemalla on muitakin ulottuvuuksia.
Kansanedustaja Tellervo M. Koiviston kuolema 6. maaliskuuta 1982 jätti pysyvän muistijäljen. Hän oli 3. maaliskuuta kaatunut eduskuntatalon ulkoportailla, -saaden kallovamman- ja menehtyi kolme päivää myöhemmin sairaalassa.
Tellervo Maria Koivisto muistetaan eräästä asiakirjasta, joka silloin aiheutti kohinaa SDP:ssä ja Suomen poliittisessa elämässä. Tietty joukko nuoria demareita oli kokoontunut -9. marraskuuta 1969- Pälkäneen Mallasmäelle, ja halusivat uudistaa puoluettaan. En ollut paikalla, mutta muistan hyvin tämän kurssikeskuksen: Aikansa arkista arkkitehtuuria, matala maastoon sovitettu tummaksi petsattu rakennuskompleksi, käytännöllinen ja viihtyisä, vaatimattomalla tavalla.
Nuordemareiden juttuja pidettiin vähän liian radikaaleina, -senkin ajan perspektiiviin- ja hälyhän siitä kehkeytyi. Jotkut ’pälkäneläisistä’ jäivät tarkkailtavien ’radikaalien’ kirjoihin.
70-luvun lopulla olin -jollakin tapaa- osallinen erään poliittisen tilaisuuden järjestelyyn Tampereella. Miten aloite toteutui, siihen en ollut tyytyväinen. Jostain syystä Tellervo M. Koivisto käytti tilaisuudessa puheenvuoron. Hänen sananvalinnoistaan aistin saman pettymyksen.
Keskustelin vaikutelmistani erään pitkänlinjan politiikan tarkkailijan kanssa, jonka olin kutsunut tilannetta seuraamaan. Hän jakoi käsitykseni, ja antoi ymmärtää, että Koivisto on enemmän, kuin mitä rividemarina saattoi näyttää.
Niinpä minulle jäi myönteisiä odotuksia, -jotka päättyivät tylysti eduskuntatalon portaille maaliskuussa 1982.
Meidän aikamme aktiivipolitiikoista olen todennut -intuitiivisesti tai havaintojeni perusteella- rehellisiksi 3-4, -ja olen saanut vaikutelmalleni myös politiikan ammattilaisilta vahvistuksen. Heistä on tätä kirjoitettaessa elossa vain yksi.
Pekka Kemppainen
20.08. 2025
Eduskunnan viestintä 19.8.2025: Tiedote
Kansanedustaja Eemeli Peltonen on menehtynyt
Eduskuntatalossa aamupäivällä 19.8. menehtynyt henkilö on ensimmäisen kauden kansanedustaja Eemeli Peltonen (SD/Uudenmaan vaalipiiri).
Eduskunnan työyhteisö ottaa osaa omaisten suruun.
Luettavaa:
- Yle 19.08. 2025: Kansanedustaja Eemeli Peltonen on kuollut
Ylen tietojen mukaan eduskunnassa on käsitys, että kyse on itsemurhasta. Ylen lähteiden mukaan tapauksessa on kyse putoamisesta portaikossa. - Iltalehti 19.08. 2025: Sanna Marin julkaisi koskettavan tekstin Eemeli Peltosesta
Sanna Marin kertoo muistavansa Eemeli Peltosen jo vuosien takaa.,
Valtamediamme ehti jo kirjoittelemaan ”itsemurhasta”. Mutta minusta portaikko on melko epätavllinen itsemurhaväline.
On kuitenkin surulista ja epäeettistä että valtamediamme levittää juoruja totena ennenkuin se tietää asioiden faktoista.
Akuuttia kuolinsyytä ei ole kaiketi vielä mainittu.
Ei ole ei. Ko. henkilö on voinut saada sairaskohtauksen ja siksi pyörinyt portaat alas. Minua vaan jurppi tuo ”keltaisen lehdistön” tietäminen vaikkei oikeasti tiedetä mitään. Ja siksi kirjoitin sarkastisesti. On hyvä kuitenkin tietää että totuus tulee aina julki, aina. Mutta se mikä mielikuva jää useimmille ihmisille voi olla aivan väärä.
”….että totuus tulee aina julki, aina.” -Sitä odotellen, ja toivoen.
[…] Kansanedustaja kuollut eduskunnassa […]