Kysymys on nykyisenä aikana hyvin aiheellinen, -ja vaatii pohjustuksen. Kas tässä:

Sotastrategian ja myös sotilaallisen tiedustelun asiantuntijat tunnistavat ’välittömästi sodan (taistelujen) alkamista edeltävän vaiheen’. Sillä on omat ominaisuutensa, -poiketen sekä (meneillään olevasta) avoimesta sodasta, -ja varsinkin rauhan ajasta. Nykyhetkestä tiedämme, ettei ’rauha’ näytä siltä, mikä näyttäytyy tänään ympärillämme.

Eihän rauhan aikana katkota toisten kaapeleita, eikä hyökätä informaatioverkkoihin? Toki, kaikkea häröä voi tapahtua ilman että meillä on syytä siirtää viisaria ’punaiselle alueelle’. Temppu onkin sen tunnistaminen, missä vaiheessa mennään. Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA:n) torstainen julkaisu, Rajuilman rajalla – Skenaarioita Suomelle 2025–2035, tulikin oikeaan aikaan. -Toivottavasti ei liian myöhään, eikä keskustelu jää siihen, eikä ymmärrys ole liian pinnallinen.

Myös johtopäätökset pitää tehdä, ja toteuttaa. Uusi TNT-tehdas Suomeen on positiivinen signaali. -Kun vielä näkis aseiden jakamisen valittujen reserviläisten koteihin. Paikallisjoukot-idean käyttöönoton kaukonäköisyys korostuu joka kerta kun päivän lehden avaa.

Otsikkoon palatakseni, avointa sotaa eneen tapahtuu -kokemuksen mukaan- kaikenlaista, josta on osattava tehdä tarpeelliset johtopäätökset. Tiedustelun veteraani -ja monessa mukana ollut- Reinhard Gehlen muistaa kertoa kirjassaan suhtautumisesta sabotaashiin yms. suoraan toimintaan: Se ei ole mielekästä muussa tilanteessa, kuin koordinaatiossa pian alkavan -ja jo päätetyn- sotilaallisen kampanjan kanssa.

Kenraali Gehlen kertoo, että ”kaikki tiedusteluorganisaatiot, joissa olen ollut mukana, ovat pysyttäytyneet erossa (vastustajan puolella tehtävästä) sabotaashista ja henkilöihin kohdistuvista iskuista”. Tämän hän perustelee sillä, että niistä ei ole todellista hyötyä, ja ne aktivoivat vastapuolen haittaamaan paljon hyödyllisempää tiedustelua.

Näkemys on kokemusasiantuntijan, ja sitä voidaan pitää tiedustelu- yms. salatoiminta-alalla yleisesti tunnettuna. -Näin siis ”rauhan” aikana, jolloin avointa sotaa ei ole odotettavissa.

Gehlenin perustelut on helppo ymmärtää: Jos rikkoo jonkin viholliselle tarpeellisen asian väärään aikaan, se on jo korjattu ennen kuin haitta estää vihollisen sotatoimia. Sama pätee henkilöihin: Heidät ehditään korvata, -jos ei ole sota, tai sotaa edeltävä tilanne.

Suomenlahdella, Itämerellä ja Tanskan salmissa tapahtunut toiminta raapii Gehlenin määrittelemää rajaa: Onko näin laajassa sabotaashi-iskujen sarjassa mitään mieltä ’rauhan’ aikana?

Niin mikä ’rauha’?

Venäjällähän ei kuulemma ole rajojakaan, niin onko heille eroa sodan ja rauhan välillä? -Gehlenin em. määritelmä ei jätä tilaa mielipiteille: Sabotaashin tulee liittyä johonkin (konventionaalisen) sodan operaatioon, sitä tukien, tai se on turhaa voimien haaskaamista ja vihollisen huomion herättämistä.

Venäjä on menettänyt poliittisia pisteitä (-niillä on merkitystä!) häröilyllään. -Viimeksi suljettiin satamia ’varjolaivoilta’, ja Euroopassa ollaan nyt hereillä. Mikä on se hyöty, jonka eteen tämä uhraus? Jotain suurta sen täytyy olla.

Mitkä asiat edelsivät helmikuun 2022 hyökkäystä Ukrainaan?

Tapahtuneet asiat ovat onneksemme nähtävissä: Parisen vuotta ennen sotilaallista hyökkäystä Ukrainaan kohdistui vaikutuskampanja: Mediassa ja somessa toimivien bulvaanien avulla kampanjoitiin Ukrainan heikentämiseksi. Disinfon yms. sisällössä esiintyivät seuraavat tavanomaisuudet:

  1. Väite, että (YK:n perustajajäsen) Ukraina ei ole ”tunnustettu valtio”.
  2. Kuvailtiin Ukrainan itsenäistyessään uudelleen v.1991 vahvistetut rajat ”Venäjän (Neuvostoliiton ’lahjoiksi’”,
  3. Hyökättiin Ukrainan johtavia poliitikkoja vastaan henkilökohtaisilla parjaus-kampanjoilla.
  4. -Ja syytettiin ukrainalaisia sodan lietsomisesta.

Tässä vain osa. Kysymys onkin, mitä tästä on toteutunut Suomen kohdalla?

Perinteistä mediaa enemmän vihamielinen vaikuttaminen käyttää tänään sosiaalista mediaa. -Kaikkihan tietää nämä putitrollit? -ns. putriootit. Heidän johtajakseen väitettiin erästä Jevgeni Prigotshinia, jonka pudottamiseen ei sitten riittänytkään tavanomainen moskovalaisen kerrostalon ikkuna, -vaan piti käyttää lentsikkaa.

Prigolla tais olla trollitehtaan manuaali l. ohjesääntö ja disinfon päivitykset mukanaan taskussaan? -Nimittäin vielä v.2025 puolella saattoi suomenkielisessä somessa nähdä jonkun spammaavan ”Sota-Saulia” ja ”Sota-Sannaa” vastaan. -Kun Suomessa oli jo vaihtunut presidentti, eduskunta ja pääministeri.

Kömmähdys ei ole tässä oleellisin: Trollitehtaan stahanovilaiset toteuttivat ohjelman pykälää 4: Hyökkäyksen tulevaa kohdetta pitää leimata (tulevan) sodan aloittajaksi.

Näin se meni viimeksikin. Palatakseni edellä kerrottuun: Sotaa edeltävän vaiheen toimet -niin fyysiset kuin virtuaalisetkin- on kytkettävä (myöhemmän) sotilaallisen operaation tarpeisiin, koordinoitava.

Ehdimmekö NATO:oon yhdennellätoista hetkellä?

Pekka Kemppainen

Luettavaa, mietittävää:

Eurooppa elää nyt sotaa edeltävää tilannetta

Maailmansota vai ei? -Hyvä kysymys

Venäjän ’hyödylliseltä idiootilta’ outo avaus: ”Jos Yhdysvallat aloittaa sodan Irania vastaan , kolmas maailmansota näyttää varmalta”

Ydinsodan lietsominen on jo sotatoimi

Suomalaisupseerit perehtyivät venäläiseen sotadoktriiniin Frunzessa vuonna 1971: Taktisen ydinaseen käyttökynnys, -niin missä?

Timo Vihavainen: Sotakronikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *