Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä esitettävä Kurjet on sukellus Krohnin tunnetun sivistyssuvun kirjalijasisarusten kypsään aikaan, eli 1930 -lukuun.
(Kuva: Kansallisteatteri.)
Minulle se oli ylistyslaulu joka hymisi koko ajan taustalla, ylistyslaulu suomalaiselle sivistykselle ja suomalaisille eteville naisille.
Mutta totta on, että tässäkin niin kuin usein varsinkin tuohon aikaan taustalla oli jarrumiehenä velimies, -tosin näyttämöllä vainajana.
Ja olihan se aikaa varsinkin vielä 1920-luvun alussa ja sen jälkeenkin, kun naisen päästäkseen opiskelemaan piti hakea ”vapautus sukupuolestaan”, siis maassa joka oli antanut naisille äänioikeuden jo vuonna 1906. Jos sallitaan niin vertaus nykyaikaan: Voit saada ”vapautuksen sukupuolesta” vaihtamalla sitä ja esimerkiksi Feministi-puolueen mukaan sukupuolia on kahden sijasta 36 !
Mutta vielä tuon ajan maailmasta, joka oli kuitenkin vahvasti miesten maailma: Vasta vuonna 1929 naiset saivat oikeuden päättää omaisuudestaan. Siihen saakka naimisissa olevan naisen varoista päätti mies-yksiselitteisesti-.
Helpottaa, kun tuntee historiaa
Vaikka Kurjet lentää korkealla, toisaalta se on kuitenkin äiti maan mullassa kiinni, eli näytelmä pureutuu siskosten elämään, tai oikeastaan suurelta osin muistoihin ja perheen sisäisiin suhteisiin.
Kyllä sitä voivat mennä kaikki katsomaan, mutta ennen muuta kulttuurin ystäville ,joita Suomessa on paljon, paljon enemmän kuin arkipuheessa uskommekaan, se sopii. Ainakin opillisesti sivistynyttä väkeä riittää, vaikka nimittelemme tuon tuostakin toisimme ”junteiksi”. Esimerkiksi Espoon aikuisväestöstä 52%:lla on ylempi korkeakoulututkinto. Tosin kaupunkiin vyöryvä maahanmuutto kolmansista maista saattaa -ainankin väliaikaisesti- muuttaa tuota prosenttilukua pienemmäksi.
Kurjissa muistojen keskeinen satulinna on Viipurinlahdella sijainnut Kiiskilän hovi, siis yksi aikansa loistavista kartanoista, jossa perhe vietti kesiään.
Olkoonkin, että sisarukset ja suku ovat kiinni menestyneissä urissaan, niin Kiiskilä on paikka jossa he olivat onnellisimmillaan.
Näytelmän keskeiset hahmot ovat siis sisarukset Aino Kallas, Aune Krohn ja Helmi Krohn.
He olivat tuolloin 100 vuotta sitten -ja ovat kyllä vieläkin- poikkeuksellinen siskoskolmikko, jotka kirjoittavat hyvin laaja-alaisesti. He olivat kirjailijoita, runoilijoita, kääntäjiä ja toimittajia.
Rohkenen epäillä, että he ikuvat omana aikanaan -ihan maailmanlaajuisestikin- ”lyömättömät” siskokset, eikä tuollaista kolmikkoa ole nytkään, ei ainakaan Suomessa, -liekö muuallakaan.
Siskosten meno vaikuttaa likimain maaniselta, ”on kuin eivät uskaltaisi pysähtyä, koska mitä minä sitten teen?”, sanoo Kurjet upeasti ohjannut Tiina Puumalainen.
Tämä on niin tuttua, tuolta minustakin tuntuu, en osaa,enkä halua lopettaa kirjoittamista, koska todellakin ”mitä minä sitten teen”.
Kaikki on kohdallaan
Näyttelijätyöt ovat upeita, uskottavia. Katriina Kaitue, jonka karisma ei koskaan jätä kylmäksi, vetosi jälleen ainakin minuun.
Tykkäsin myös näyttämöllepanosta.
No, tykkäsin itse asiassa kaikesta.
Ja ymmärrän, että useimmiten ei ole ehkä aikaa tutustua esitysten aihepiiriin etukäteen, mutta Kurkien siivillä näkee kauemmaksi ja tarkemmin jos tutustuu etukäteen edes hieman noihin sisaruksiin.
Minusta tällä näytelmällä on myös ”kansansivityksellistä arvoa”, eli voisin kuvitella tämän toimivan kirjoittajaksi haluavien nuorten -ja etenkin tyttöjen kohdalla- voimaannuttavana kokemuksena.
Motto:
MIKSI KURJET LENTÄVÄT ?
KOSKA NE VOIVAT
KOSKA NE HALUAVAT
KOSKA NE OSAAVAT
Seppo Huhta
admin