”Sopivasti synkkä.” -Näin arvioi tyttäreni joka oli kanssani Kansallisteatterin syksyn uutuutta katsomassa.
(Kuva: Kansallisteatteri.)
Tarina kertoo jo muutama vuosi sitten kuunnelmaksi -löytyy vieläkin Ylen areenasta– tehdystä ihmiskohtalosta, jonka keskiössä on Erika Rantanen. Puolivälissä viittäkymppiä elävä nykyajan nainen. Tämä karaktääri muistelee -voi kai sanoa ”puolivälin krouvissa”-, että minkälaista tämä tähän asti on ollut 70-80 lukujen vaihteessa syntyneillä suomalaisnaisilla.
Ja totisesti riippaa -kaikenlaista- on riittänyt, mutta on ilojakin seassa, ja sellainen elämä on tuotu uskottavasti ”Kansiksen” pienelle näyttämölle. Mutta kaiken kaikkiaan rohkenen sanoa, että keskimäärin suomalainen nelivitonen nainen -niin myös Eerika Rantanen- voi kuvata elämäänsä Paavo Haavikon aforismilla: ”Ei tämä huono elämä ole ollut, on niitä nähty huonompiakin elämiä. Kaiken se on ottanut minkä on antanutkin”.
Näyttelijätyö oli erityisen ”rukiinmakuista”
Eli tuli tunne, että tämä on totta. Kiitokset siitä kuuluvat Erika Rantasen naistriolle Ria Kataja, Kaisa Hela ja Eeva Sovio, jotka kaikki osaavat olla tavallaisia, eivät näyttele siis vaikka näyttelevät, kun kerran lavalla ovat.
Mutta myöskin huomaa, että he ovat ottaneet omista elämistään mukaan rooliinsa. Uskallan myös arvella, että suunnilleen samaa historiaa ja ikäluokkaa elänyt ohjaaja Juha Jokela on laittanut keitokseen omat aikaan ja ikään sopivat mausteet.
Täytyy kyllä nostaa erityisesti hattua tuolle sukupolvelle, sillä juuri he olivat niitä lama-ajan teinejä, useimmilla ei ollut todellakaan helppoa, yhtäältä hormonimyrskyn ja toisaalta kotona usein vallitsevan varsinkin rahanpuutteesta johtuvan hyrskyn-myrskyn vuoksi. On oikeastaan ihme, että nämä ovat kohtuullisen täysipäisiä, -ainakin enemmistö-.
Oman -ei nyt aivan uuden mutta tässäkin esityksessä toimivan- mainion lisän tuo Mila Laine livemusallaan. .
Voin helposti rekommenteerata (meänkielinen ilmaisu): Erika Rantasen tähänastinen elämä on esitystä kelle vain, mutta erityisesti juuri tuon ikäluokan ihmisille ja heidän lapsilleen-oppivat ehkä ymmärtämään vanhempiaan ja erityisesti äitejä entistä paremmin.
Seppo Huhta
admin