’Tunti vain, ja kohtaan Turun jälleen’ -voidaan mukailla edellisen vuosisadan popparia. Turulla on jokin maaginen yhteys raideliikenteeseen? Tarkastelemme.
Oppitunti 1: Turun keltaiset ratikat.
Vanhaan aikaan Suomessa oli raitiotievaunuliikenne kolmessa kaupungissa: Helsingissä, Viipurissa ja Turussa. Viipurille kävi miten kävi, ja Helsingissä kolmosen ratikan reitti kummastuttaa yhä maalaisia. Turku päätti 70-luvulla luopua ratikoista, niukassa äänestyksessä. Valtuusto kuitenkin päätti, että ratikkakiskojen poistamiseen kaduilta ei ryhdytä erikseen, omana toimenpiteenään. Ehkä osa valtuutetuista toivoi saavan asian uudelleen avatuksi, jossain tulevassa tilanteessa. Toisin kuitenkin kävi: vaikka katurakennusosasto ei saanut poliittiselta päätöskoneistolta käskyä ryhtyä repimään kiskoja pois, niin tapahtui. Kukaan ei ole vieläkään selvittänyt, miksi.
Oppitunti 2: Funikulaari
Joku sai idean, että Turkuun on saatava joku vetonaula, jota ei ole muilla. Keksittiin kopioida jostakin koppi, joka kulkee kiskoilla mäkeä ylös ja alas. Jossain päin maailmaa sellaista nimitetään funikulaariksi. No, saatiinhan se. Mahdollisesti sitä joku käyttääkin, sikäli kun se liikkuu. Kopissa on tummennetut ikkunat, -ehkä siksi että jotkut voivat saada idean tehdä siellä aikuisviihdettä? -Tosin aika nopea täytyy olla, koska matka on vain 50 metriä. ”Hetkisen vain Sinun kerallasi kuljin…” -lauleskeli joku joskus.
Funikulaarin 50m kustansi turkulaisille veronmaksajille jotain viisi miljoonaa €. Metrihintaa en viitsi laskea, -voi haitata yöunia.
Oppitunti 3: ’Tunnin juna’
-Se on kuullemma nyt jo tunnin ja vartin, kun on pitänyt kierrättää jonkun tonttimaa-ostosten kautta. Entisessä suljetun talouden Suomessa liikenneinfraa investoitiin eduskunnan poliittisten vaa’ankieli-puolueiden mielistely ykkös-prioriteettina: Saaristoon tuli hulppeita siltoja, Läntisen Uudenmaan pikkuteille kestopäällyste, -ja maalaiskansanedustajien kotikaupunkien ja pääkaupungin väliset yhteydet olivat aina ensin, ja Suomen talouden voimakolmio, Helsinki-Turku-Tampere -triadi vasta sitten, -jos silloinkaan.
No, Suomi liittyi Eurooppaan, ja kaikki muuttui. Talousveturi on arvossaan, ja investointeja satelee. Turun ja Helsingin yhteydet olivat ikuinen harmin aihe, -silloin entiseen maailmanaikaan- mutta tänään on toisin. Vaan tarvitseeko talouselämä 2000-luvulla pikayhteyttä entisen ja nykyisen pääkaupungin välille?
Firmat pitävät palaverinsa netissä, -kun ainahan joku tarpeellinen henkilö on ulkomailla, -ja asiakastapaamiset hoidetaan virtuaalissa. Turun ja Helsingin pikayhteyden ”juna meni jo”. Silloin sitä ei ollut, kun olisi tarvittu, ja nyt kun sitä tyrkytetään, sille ei ole käyttöä.
Oppitunti 4: Helsinki-Vantaan lentokenttärata
Suomalaisen raideliikenteen historian surkein esitys on -nälkävuosien ratatöiden jälkeen- Helsinki-Vantaan (ent. Seutulan) lentoasemaa Helsingin liike-keskustaan ja hallintokortteleihin yhdistävä rata, jonka piti saattaa Suomen pääkaupunki -liikemiesmatkustajan kannalta- samalle viivalle, kuin Euroopan suurkaupungit: Ei takseissa kököttelyä -kelloa vilkuillen- ruuhkaisilla sisääntuloväylillä, vaan ruuhkattomilla kiskoilla suoraan ydinkeskustaan.
Näin se menee sivistysmaissa. –Voi (hyvät) veljet! Miksi Suomessa aina kaikki mättää?
Kas, kun jotkut olivat ymmärtäneet ostaa joutomaita kehä-3:n ja lentoaseman väliltä. Rata piti siis laittaa kiemurtelemaan kaikkien näiden ostosten kautta, ettei kukaan kärsi virhe-investoinnista. Lentokenttäjunan matkustajana sai tämän kirjoittajakin ihailla lainehtivia viljapeltoja -horisontista horisonttiin- vaikka juna kulki Suomen kuumimmalla rakennusmaalla, ja metropolin ja sen lentoaseman välillä. .-Eksotiikkaa turisteille, mutta muuttiko joku poliittisia suhteita rahaksi, ja rahaa jälleen poliittisiksi suhteiksi. Saahan sitä kysyä?
Summarum
Tunnin, tai tunnin ja vartin, tai viiden vartin, juna tuntuu roikkuvan suunnitelmissa, vaikka Suomen taloustilanne ei sallisi ylimääräisiä (=ei yhtään) hidastuottoisia julkisia infra-projekteja. Jopa vakiintuneista menokohteista joudutaan tinkimään, -hallituspuolueen kannatuksenkin kustannuksella. (Kokoomus on immuuni, jos köyhiltä otetaan.).
Toisen turkulais-ihmeen, funikulaarin, kustannuksia jo ihmettelin: Jos puolensataa metriä nyppäisee viitisen milliä, niin mihin kipuaa loppulasku Hki-Tku-pikayhteydeltä, jonka reitillä on -kuin ihmeen kautta säästyneiden luontokohteiden lisäksi- haastavaa kalliomaastoa ja lounais-suomalaista (mahdollisesti epävakaata) savipeltoa?
Suomalainen poliittinen päätöksenteko ei loista läpinäkyvyydellään, -eikä osaa korjata virheitään, -joista ei ole itseasiassa usein edes päätetty, vaan niistä on sovittu.
Pekka Kemppainen