”Ei voi odottaa, että valtio kaataa rahaa loputtomiin kulttuurijärjestöille”, toteaa tänään eduskunnan sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Ari Koponen: Kansalaisjärjestöiltäkin pitää leikata nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.
Kansanedustaja Ari Koponen (PS) kiinnittää huomion kulttuurijärjestöjen valtionavustuksiin mahdollisena sopeutuskohteena. Koponen kysyy järjestöiltä omaa varainhankintaa: Valtion tukea ei voi pitää ikuisena raha-automaattina.
Vuosittainen avustuskakku ei ole ’saavutettu etu’
– Järjestöjen on opittava seisomaan omilla jaloillaan ja kehittämään uusia rahoitusmalleja. Tässä Suomen talouden alhossa ei ole millään järjestöllä varaa odottaa suu auki, että valtio kippaa sinne vuosittaisen kakkupalan, Koponen kuvaannollistaa.
Koponen ei vähättele useiden järjestöjen työn merkityksellisyyttä: Uusien rahoitusmallien kehittäminen -yksityisen sektorin ja liike-elämän suuntaan- tekisi järjestöistä itsenäisempiä, toteaa Koponen.
– Valtion tuki järjestöille pitäisi nähdä trampoliinina, joka hyppäyttää toiminnan lentoon. Jos valtion tuki on jonkinlainen vakio, se voi passivoida toimintaa ja estää toiminnan kehittämistä, Koponen lisää.
Edustaja Koposen ehdotus järjestörahoituksesta taloussopeutuksen yhtenä kohteena on ensimmäinen avaus vähän tunnetun mutta kovin arvokkaan kulttuurisektorin saneeraamiseen. Kulttuuriväen ”ikuinen joulu” lähestyy Nuutin-päiväänsä, jolloin lahjojen sijaan jaetaan risuja? 
admin
Kulttuurijärjestöt toimivat kansalaisten hyväksi. Jos pitää leikata, leikatkaa puoluetuista ja byrokratiasta, joista on pelkkää haittaa kansalaisille.
Sekään ei ole syy sille että loputtomasti kaadetaan rahaa puuhajärjestöille kun enää rahat eivät riitä esim. perusterveydenhuoltoon.
Peku sulle jo vastasi. -”Puuhajärjestöt” ovat saaneet menneessä maailmassa, -YYA- ja konsensus-Suomessa- ”loputtomasti rahaa”, koska niillä on ollut ja on yhä hyvin tärkeä rooli valtarakenteen säilyttämiselle, ja perustuslain mukaisen kansanvallan mitätöimiselle. Kerron yhden tarinan:
Äärioikeiston ihannoimassa Neuvostoliitossa kävi 1970-80-luvuilla monenlaisia suomalaisia: Mm. liikematkailijoita ja ns. yshtävyysturisteja. Espoolainen liikemies oli -joko Moskovassa tai silloisessa Leningradissa- tekemässä kauppoja, ja venäläinen kumppani oli hyvin tyytyväinen. Venään poika sanoi hyvien kauppaneuvottelujen päätteeksi: ”Kun olet jo nähnyt täkäläiset ravintolat, näytän sinulle nyt jotain kiinnostavampaa: Menemme tilaisuuteen, johon kaikki eivät pääsee! -Älä piittaa siellä puhutusta politiikasta, maistelemme talon tarjontaa, ja pidämme silmät ja korvat auki. -Voit tavata myös bisneksille hyödyllisiä henkilöitä.”
Kaverukset siis jättivät onnistuneiden kauppojen juhlimisen väliin, ja venäläinen oli järjestänyt heille kutsun johonkin tilaisuuteen, missä neuvostoeliitti seurusteli ja maisteli coctaileja.
Oltiin sitten -ilmeisesti jonkin konferenssin- iltajuhlassa, kristallikruunujen alla. Venäkäinen esitteli suomalaisen kontaktinsa henkilöille, joita yleensä ei tapaa bisneskuvioissa. Nuori pukutyyppi lähestyi. Venäläinen esitteli hänet Komsomol-toimitsijaksi, ja kuiskasi että ”tämä kaveri on nousukiidossa!”.
Komsomol-uraohjus oli jo illan aikana ottanut useamman paukun, ja keskustellut politiikan käänteistä, jotka eivät vielä olleet uutisissa, mutta joista hän asemansa takia tiesi. Hän arvioi suomalaisen ympäristön mukaan, ja tiesi kokemuksesta että ”Suomi oli lähi-ulkomaa”, ei ulkomaa ollenkaan. KGB:ssäkin sanottiin: ”Kana ei ole lintu, eikä Suomi ulkomaa”.
Esittelykeskustelussa vaihdettiin diibadaabat, protokollan mukaan, ja kun uuden venäläistuttavuuden vuoro oli kysyä, hän sanoi (-ja lukekaa tämä tarkkaan!):
”Suomi hjuvin hieno maa! -Teillä on jo käytössä systeemi, jossa nuoren ikäluokan parhaat kyvyt poimitaan jo koulun penkiltä puuhastelemaan politiikkaa erilaisiin (itsessään toissijaisiin) järjestöihin, ja kelpoisiksi havaitut palkitaan kongressimatkoilla ja kaikella kivalla. Tämän koulimisen päätteeksi sopiville annetaan virka tai tehdään heistä poliitikkoja….”
Komsomoli aikoi jatkaa vielä siitä erinomaisesta suomalais-innovaatiosta, että koko kulttuurin kenttä, musiikki, viihde, kuvataide ja kirjallisuus, kahlitaan valtion t. puolueen kontrolliin kytkemällä heidät apuraha-systeemiin, jossa rahanhakija joutuu todistamaan uskollisuutensa jokaista anomusta tehdessään. -Mutta suomalaisen vierailuisäntä, venäläinen biznesmies, rypisti huomaamattomasti kulmakarvojaan. Suomalainen ei ollutkaan ’toveri’ vaan ihan tavallinen liikemies. -Heitä ei ollut (kaikkia, vain isoimmat) vielä nussittu sisään systeemiin.
Ilta jatkui rattoisasti, eikä enempiä salaisuuksia paljastettu.
”Puuhastelujärjestöt” ovat siis suomalaisen puolisosialismin sisäänheitto- ja koulutusväline, jolla byrokraattinen harvainvalta uusii klerikaattinsa.
Jos pers-koko hallitus ottaa puuhastelusta rahat pois, -se on vallankuomksellinen teko.