Vihervasemmiston lujassa puristuksessa niin Euroopassa kuin Suomessakin oleva valtamedia, niin sähköllä kuin paperilla ”toimiva”, on aloittanut, ilmeisesti taas seuraavan viisi vuotta jatkuvan kiukuttelukampanijan Yhdysvaltain edellistä ja todennäköisesti tulevaa presidenttiä Donald Trumpia vastaan.
Trump on sanonut sitä tai tätä ja häntä syytetään vaikka ja mistä, en ole Yhdysvaltain lakien asiantuntija mutta sen tiedän, että ainakaan toistaiseksi hän ei ole saanut tuomioita.
ON KUIN RAIVO OLISI HENKILÖKOHTAISTA
Vaikka useimmat noista kollegoista eivät ole kuunaan nähneet, tavanneet, saatikka haastatelleet Trumpia, syytösten määrä on loputon ja viha koskena kuohuaa.
Onneksi Suomen presidenttiehdokkaat kaikki ovat sitä mieltä, että Yhdysvaltain presidentin kanssa on tultava toimeen oli hän sitten kuka tahansa. Vaikuttaa siis siltä, että politiikkomme ovat aikuisempia kuin toimittajamme.
Me olemme nyt NATO-valtio ja kokoomme nähden varsin voimallinen, ilman DCA:n hyväntyntää emme varmasti olisi lähtökohtisesti näin puolustuskykysisiä kuin nyt olemme. Meillä on siis myös kahden keskinen puolustussopimus DCA-kompakti, NATOn lisäksi, Yhdysvaltain kanssa, mikä vielä terävoittää puolustuksemme lujuutta oman ja NATOn lisäksi. Suomella on ollut erinomaiset suhteet Yhdysvaltoihin itsenäisyytemme alusta lähtien, kun Suomi jo sata vuotta sitten maksoi velkansa USA:lle ainoana maana Euroopassa. Kun liittoutuneet runnoivat rauhaa Eurooppaan II-maailmansodan raunioissa, niin esim. Iso-Britannia julisti meille sodan – ilmeisesti kuitenkin pitääkseen silmällä Neuvostoliittoa näiden yhteisessä valvontakomissiossa. Tällöin Yhdysvalloissa ei edes keskusteltu sodan julistamisesta Suomelle, ei edes itänaapurime vahtimistakoituksessa.
TRUMP SAI PALJON AIKAAN
Tavallisen amerikkalaisen arjessa varmasti eniten tuntui se, että Doland Trumpin presidenttinä ollessa työttömyys aleni parhaaseen lukuun sitten vuoden 1962, naisten työttömyys samoin 60-luvun ennätysnumeroihin ja nuortenkin työttömyys 70-luvun tasolle. Mutta sitten tuli korona ja sille ei kukaan voinut mitään, niin kuin meiltäkin tiedämme niin ei edes ”kaikkivoipa” Sanna Marin.
Donald Trump oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti sitten presidentti Dwight D. Eisenhowerin (1957-1960) joka ei vienyt Yhdysvaltoja yhteenkään sotaan. Sitä vastoin suomalaisen median suitsuttama ja jutuista päätellen vieläkin ihannoima Barak Obama kävi yhtä aikaa seitsemää sotaa ja aloitti niistä yhden eli Libyan sodan.
Trump toki vaati, että kaikkien NATOn jäsenmaiden on kustannettava puolustusliiton menoja kahdella prosentilla bruttokansantuotteesta. Siitäkin varsinkin Keski-Euroopan maissa vikistiin, mutta nyt Putin on takonut järkeä päähän järjettömällä sodallaan Ukrainassa ja rivit ovat suoristuneet ja jopa journalisit ovat ymmärtäneet, että ”apuhoitajareserveillä” – minkäkaltaista Vihreät esittivät ja Ruotsissa vihervasemmistolaiset hallitukset melkeinpä saivat toteutettua – ei Venäjän kanssa pärjätä, Suomi on toki ollut vähintään vähimmäisvaatimuksen kannalla Natovelvotteissa.
Muuten Trumpin aikana Yhdysvallat edelleen maksoi YK:n kuluista neljänneksen.
MILTÄ EUROOPPALAINEN MEDIAMAISEMA NÄYTTÄÄ AMERIKKALAISTEN SILMIN
Varmasti vähintäänkin oudolta. Kun Donald Trump oli Helsingissä tapaamassa Vladimir Putia niin Helsingin Sanomat oli kustantanut mielettömän suuren banderollin Helsingin ydinkeskustaan, Kampissa olevan ison kauppakeskuksen seinälle, jossa vinoiltiin ankarasti Trumpille, mutta jo tuolloin Ukrainan itäosissa itsenäistä maata vastaan sotaa käyvän Venäjän diktaattorin annettiin olla rauhassa. Miten on Helsingin Sanomat? Luulisi hävettävän? Totta kai vieraittenkin maiden valtion päämiehiä voi ja saa arvostella, mutta jonkinlaista tasapuolisuutta ja ennen muuta totuudenmukaisuutta toivoisi ja etenkin, kun on kysymys valtiosta ja valtion päämiehestä joka ei ollut tehnyt Suomelle mitään pahaa.
Mitähän mahtaa ajatella vaikkapa Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystön lehdistöattashea, kun hän katsoo, kuuntelee, lukee suomalaisten valtamedioiden ja pienenpienkin ”kioskien” ehtymätöntä Trump-raivoa. Raportoi näistä sitten Washingtoniin ja selittää seuraavaksi, että ”Suomi on meille tärkeä ja läheinen kumppani ja ollut hyvä ystävämme koko yli sata vuotisen olemassaolonsa ajan”. Voi,vain kuvitella että Atlantin toisella puolen suhtaudutaan vähintäänkin kyynisesti.
On erinomaista, että meillä seurataan Yhdysvaltain vaaleja – myös Uutispeili tekee niin – mutta kukaan rehellinen ihminen ei voi olla huomaamatta sitä vastenmielisyyttä mitä esimerkiksi niin Maikkarin, kuin Ylen ”kirjeenvaihtajat” näyttävät tuntevan Trumpia kohtaan. On nimittäin sillä tavalla, että kun noin paljon raporteissa on tunnetta mukana, että raivo ”pärskyy ruudun läpi” niin, vaikka ne olisivatkin pääosin totta nuo raportit, niin uskottavuus kärsii huomattavasti.
KUN EI TOIMI NIIN EI TOIMI
Tehdyissä, jokseenkin väljissä selvitykissä, on käynyt ilmi, että suomalaiset eivät ota kovin vakavasti Yhdysvaltain presidentinvaaleja, vaikka ne tosin kiinnostavat. Vaikuttaa siltä, että valtamedialle on jotensakin itseisarvoisen tärkeää, että myös suomalaiset, niin kuin osa Yhdysvaltain demokraattipuolueen jäsenistä ottaisi asiakseen Donald Trumpin vihaamisen.
Trump ilmoitti jo 2014, että hän jos lähtee presidentin virkaa havittelemaan, niin hänen keskeisin ”vihollinen” on Yhdysvaltoja tuolloin hallinnut, ennen muuta Demokraattipuolueen ja valtamedian yhteenhitsautunut eliitti. Tästä ja nimen omaan tästä on kysymys myös Euroopan ja Suomen medioiden sodassa Trumpia vastaan, eli Trump ja hänen kannattajansa haastavat eliitin, johon jo vähintään 70-luvun lopulta lähtien myös toimittajat ovat itsensä identifioineet, vaikka moni muuta väittää. Se että joku rahvaan puolella oleva miljardööri ”kehtaa” tulla asettamaan kyseenalaiseksi heidän idolinsa ja ideologiansa, heidän mieltymyksensä ja heidän valta-asemansa, niin lujillehan se ottaa.
Mutta nuo viestimet ja toimittajat eivät ole vieläkään oivaltaneet sitäkään tosiasiaa, että: ”politiikot tekevät ruumiita ja toimittajat pesevät niitä”. Siis suutari pysyköön lestissään tai jos haluaa oikeasti valtaa niin politiikkaan sitten vaan, niin kuin Sari Essayah opasti kapinoitsevia, Hamasiin kallellaan olevia Suomen ulkoministeriön suurelta osin Pekka Haaviston sinne nimittämiä nuorehkoja virkamiehiä.
Nyt jo alkaa olla sellainen intuitio, että mitä enemmän Trumpia solvataan Amerikassa, Euroopassa ja Suomessa niin sitä varmemmin hänestä tulee Yhdysvaltain presidentti tämän vuoden marraskuussa pidettävissä vaaleissa.
Seppo Huhta
Pekka Kemppainen