Kun Toni menee avustajan kanssa vaikkapa kaupan kassalle, niin kassatyttö tervehtii avustajaa ja juttelee hänelle ja jättää Tonin täysin huomiotta, vaikka Toni on se maksava asiakas.
Toni Lindström istuu pyörätuolissa ja tarvitsee liikkumiseensa avustajaa. Hän ei pysty tekemään fyysisesti asioita, mutta muuten hän pystyy hoitamaan omat asiansa. Hän toivoisi muilta ihmisiltä ihan yksinkertaisia asioita, kuten juuri tulla kohdatuksi kaupassa asiakkaana ja myyjän puhuvan suoraan hänelle.
Muutenkin hän toivoisi ihmisten lähestyvän rohkeasti häntä ja juttelevan hänelle enemmän. Toni sanoo, että ”terveet ihmiset jotka ovat kohdanneet yhden vammaisen olettavat, että he kaikki ovat samanlaisia”. Hän haluaa terveiden ihmisten ajattelevan vammaisiakin yksilöinä ja suhtautuvan heihin ennakkoluulottomammin.
Toni vinkkaa, että netistä löytyy helposti paljon tietoa vammaisuudesta ja hänestä ihmisten kannattaisi tutustua aiheeseen. Pyörätuolia ei pidä pelätä, siinä kyydissä istuu ihminen, joka todennäköisesti suhtautuu siihen kontaktia ottavaan ihmiseen monesti ennakkoluulottomammin, kuin mitä terve ihminen tekisi.
Mikko Paunio 
Pekka Kemppainen