Kun Tanya Rosendahl lopetti tammikuussa ssri-lääkityksensä, hän ei arvannut millainen vaikutus sillä olisi hänen elämäänsä muutaman kuukauden kuluttua.

Tanya on 35 vuotias porilainen kahden lapsen äiti joka eli aivan tavallista elämää vielä alkuvuodesta lopettaessaan masennuslääkityksensä. Hän piti lääkitystään turhana, koska ei saanut siitä tarvitsemaansa apua sosiaalisten tilanteiden pelkoonsa. Lääkkeen hän lopetti lähestulkoon seinään.

Vieroitusoireena Tanya sai sähköiskun kaltaisia hermosto-oireita, jotka kuitenkin menivät ohi aika nopeasti. Hän ei ajatellut asiaa sen jälkeen sen kummemmin.

Ssri-lääkitys on lääkitys joka vaikuttaa aivojen selektiivisiin serotoniinin takaisinoton estäjiin. Niitä käytetään pääasiassa masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön hoitoon. Lääkkeitä käytetään myös mm. paniikkikohtausten, bulimian ja sosiaalisten tilanteiden pelon hoitoon. Näillä lääkkeillä on paljon myös haitallisia sivuvaikutuksia.

Eräänä yönä touko-kesäkuun vaihteessa Tanya koki kuitenkin voimakkaan romahduksen ja alkoi kokea voimakkaita väkivaltaisia pakko-ajatuksia. Pakkoajatuspainotteiseen pakko-oireiseen häiriöön kuuluu usein ajatuksia myös omien lasten vahingoittamisesta, näin oli myös Tanyan kohdalla. Tanya pelästyi omia ajatuksiaan ja lapset päätyivätkin asumaan isiensä luokse. 13-vuotias tytär olikin jo ennestään asunut isänsä luona, ollen äitinsä luona joka toisen viikonlopun. 6-vuotias poika sen sijaan oli asunut äitinsä kanssa. Poika koki muuton isänsä luo raskaammin. Alkujärkytyksen jälkeen lapset ovat sopeutuneet kuitenkin onneksi yllättävän hyvin.

Tanyan tie vei sairaalahoitoon parikin kertaa, mutta hän ei tuntenut oloaan hyväksi siellä. Päinvastoin. Nukkuminen osastolla oli mahdotonta, eikä siellä ollut kertakaikkiaan mitään tekemistä, etenkään öisin. Hän kokee, että osastolla olo vain heikensi hänen oloaan ja pahensi ahdistusta ja pakko-oireita. Nukkumattomuudesta osastolla jäi traumat.
Tanya nukkui koko kesän vain yhden tunnin yöunia. Alkuperäinen lääkitys koitettiin aloittaa uudelleen, mutta se ei enää sopinut hänelle.

Tanya ihmetteli mitä hänelle tapahtui, kunnes hän luki, että ssri-lääkkeen lopettaminen seinään voi juurikin 4-6 kk päästä aiheuttaa mm. unettomuutta, ajatuksia läheisten ja itsensä vahingoittamisesta ja pahaa ahdistusta. Kun Tanya löysi ssri-vieroitusryhmän hän ymmärsi nopeasti mitä hänelle oli tapahtunut. Sieltä hän myös sai lukea, että mikäli romahdus lääkkeen lopetuksen jälkeen kerkeää tapahtua, ei kyseinen lääke enää sovellu käytettäväksi. Aivan kuten oli ollut Tanyankin kohdalla.

Pakkoajatuksia ja ahdistusta

Nykytilanteessa pakkoajatukset ovat muuttuneet sellaisiksi, että Tanyan olisi mielestään muistettava kaikki. Hän mm. kirjoittaa ylös ihmisten sanomisia ja tallentaa asioita valokuvaamalla. Tanya ei pysty enää kuuntelemaan musiikkia, eikä katsomaan televisiota, joka oli aiemmin hänen lempipuuhaansa. Hän yrittää lenkkeillä, siivoilee ja kokkaa. Päivisin hän ei pysty lepäämään.
Ahdistus on lääkityksestä huolimatta erittäin voimakasta koko ajan. Nukkumaan Tanya pystyy tukevan lääkityksen ansiosta. Tanyalla on hoitokontakti psykiatriin, joka soittaa hänelle kerran kuussa. Tanya kokee, että hoito on kuitenkin ollut lähinnä uusien lääkkeiden tarjoamista. Helmikuussa alkaa psykoterapia uuden terapeutin kanssa.

Kaikki läheiset eivät ole ymmärtäneet Tanyan tilannetta, vaan hän on saanut kuulla myös, että nykyinen bentsolääkitys pitäisi lopettaa ja lapset ottaa kotiin. He eivät ymmärrä, että se ei ole niin helppoa. Tanya haaveilee toki itsekin, että paranisi sen verran, että lapset voisivat olla enemmän hänen luonaan. Tällä hetkellä tapaamisia on noin viikon – parin viikon välein ja ne ovat vain muutaman tunnin kestoisia. Näiden tapaamisten aikana äiti juttelee ja leikkii lastensa kanssa ja yrittää välillä keksiä myös jotain spessua. Tanya kuitenkin hyväksyy ettei hän juuri nyt voisi olla täysipäiväinen äiti ja koittaa antaa itselleen aikaa ja armoa. ”Tottakai on mulle kriisi, etteivät lapset ole enää täällä”.
Tanyan tulevaisuuden haaveisiin kuuluu myös kielten opiskelu yliopistossa.

Lääkäreille lisää tietoa

Tanya haluaa sanoa muille mielialalääkkeiden käyttäjille, että ovat varovaisia lääkityksen lopettamisen kanssa. Mitään lääkettä ei tulisi lopettaa yht äkkiä, eikä keskustelematta ensin oman lääkärinsä kanssa. Lääkäreiden hän taas toivoisi ottavan enemmän selvää lääkkeiden lopettamisen mahdollisesti aiheuttamista haittavaikutuksista, joita saattaa siis ilmentyä vasta pitkänkin aikavälin päästä.

Nina Kivilahti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *