Kysymmekin aluksi tekoälyltä, mikä oli tämä paljonpuhuttu ”marssi läpi instituutioiden”: Niin ketkä, niin mihin pyrkivät, ja mihin päätyivät.
Veronmaksajan kukkarolle tietty, mutta antaa tekointelligenssin ensin vastata:
”Pitkä marssi läpi instituutioiden” (saks. Marsch durch die Institutionen) on saksalaisen opiskelija-aktivisti Rudi Dutschken vuoden 1967 aikoihin lanseeraama poliittinen strategia. Sen tavoitteena oli muuttaa yhteiskuntaa radikaalisti soluttautumalla vallanpitorakenteisiin, kuten kouluihin, yliopistoihin, mediaan ja puolueisiin.
Hmm, -kuullostaa mielenkiintoiselta! Siis annamme aikalaistodistajan todistaa:
”Teillä Finljandiassa on oikein hjuva syshteemi..”
Suomalainen yrittäjä, joka 80-luvulla, -vain hiukka ennen Neuvostoliiton romahdusta- teki kauppoja naapurimaassa, koki mielenkiintoisen kohtaamisen. Yrittäjä kertoo:
’Kun bisnekset oli hoidettu, venäläinen liikekumppanimme -tyytyväisenä onnistuneisiin kauppoihin- kertoi: ”Illaksi on sitten jotain, mitä harva pääsee näkemään!” Selvisi, että Igor (nimi muutettu) vie meidät johonkin tilaisuuteen, jossa paikalliset silmäätekevät -puolue- ym. kihot- kilistelivät lasejaan ja hieroivat suhteitaan. Igor esitteli meidät suomalaiset tärkeän-oloiselle pukumiehelle: ”He ovat ystäviä Suomesta.”
Pukumies meille hyvin mairea: ”Da, suomalaisija! Teillä on Finljandiassa oikein hjuva syshteemi: Te poimitte nuorison joukosta kehityskelpoiset, ja laitatte heidät harrastelemaan politiikka kaikenlaisissa järjestöissä. -Niin he kasvavat sisään järjestelmään, -ja heidät laitetaan virkoihin, jotka ovatkin jo heitä odottamassa. -Tiedättekö yshtävät, me haluamme omaan maahamme samanlaisen!”
Venäläinen oli luullut, että Suomi-vieras oli (poliittinen) ’yshtävä’, ja puhui sivu suunsa. ”Igorin” ystävä ei tiennyt sitäkään, että hänen kotimaansa maksoi suuren osan häntä ihastuttaneesta ’syshteemistä’.
”Ei tiennyt Snellmankaan, mitä kuvallaan saa” (silloin markka-aikana), eivätkä YYA-vuosien suomalaiset veronmaksajat osanneet edes kuvitella, että kustantavat maksuillaan poliittista indoktrinointi ja ’sisään-heitto’-systeemiä, jollaisen liikemiehemme Venäjän-liiketutun byrokraattikontakti oli kuullut Suomessa olevan.
Suomi oli siis jossain asioissa edellä suurvalta-Neuvostoliittoa: Kommunismissa.
Ja, -kuten ministeri Wille Rydman näyttää tietävän- tämä insituutioihin sisäänrakennettu apparaatti elää ja voi hyvin vielä Neuvostoliiton poismenon ja Suomen länsi-integraation jälkeenkin.
Järjestökentän tuuletusta ei ole Suomessa koskaan tehty, -ja edellinen hallitus pelasti ”tapahtuma-alankin” korona-sulkeutumisen seurauksilta. -Olisihan vanhan valtarakenteen uudelleen pystyttäminen ollut peräti haasteellista nykyisissä oloissa.
Tänäpänä valtion tiukka rahatilanne uhkaa ”järjestöjä”, eikä pelastajaa näy? Sattuuhan sitä.
Järjestö-alamaailman, virkapöhön ja hallintohimmeleiden syyt ja luonne
Miten tämä ’Augiaan talli’ (katso: Herkuleen urotyöt) -siis turhien virkojen ja järjestöjentän ihmismassa- jonka siivoaminen on tänään alullaan, pääsi muodostumaan, -sen ymmärtämiseksi meidän on vilkaistava 1960-luvulle:
Vasemistobuumi: Joko ikäluokka-kapinaa tai sitten ei
1960-luvulla ilmaantunut yleislänsimainen -aluksi vasemmistoliberaalinen, myöhemmin radikaali- nuorisoliikehdintä saapui Suomeenkin, kunhan oli ensin esiintynyt yhteiskunnallisina levottomuuksina mm. Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Saksassa.
Tätä liikehdentää ei ollut käynnistänyt ’kommunistileiri’, vaan ns. reaalisosialismin maissa uudet ilmiöt koettiin jopa uhkaksi itselle. Keväällä 1968 uhka -idea ’ihmiskasvoisesta sosialismista’ jopa realisoitui Tsekkoslovakiassa. -Ja piti musertaa väkivallalla.
Kun Suomessa, joka Tsekkoslovakian tavoin koettiin Kremlissä omaan reviiriin -etupiiriin- kuuluvaksi alueeksi, alkoivat ”pitkätukat hillua” -neukku-stalinistit ja suomi-porvarit jakoivat yhteisen näkemyksen- silloinen KGB alkoi etsimään Suomesta ’luotettavia’ henkilöitä omaan projektiinsa.
Ja jo silloin vallattiin järjestöjä. -Eräilläkin työkaluilla saattoi -jonkin aikaa- olla avokätinen rahoitus kahdesta eri valtiosta.
Kremlin apostoleilla -vai pitääkö sanoa ’matkasaarnaajilla’?- oli edessään eräs ongelma: Kaikenlaiset -Kremlistä katsoen kerettiläiset- vasemmistovirtaukset olivat jo k,iinnittyneet radikalisoituneeseen joukkoon Suomessakin: Anarkismia, trotskilaisuutta, maolaisia, kulttuuriradikaaleja ilman päälleliimattua nimilappua, -ja Herbert Marcusea luettiin, kuten Erich Frommia, ja joku tiesti Wilhelm Reichinkin.
Nämä Euroopassa ja Atlantinkin takana trendaavat ideat vaan olivat värikkäämpiä, eksoottisempia ja älyllisesti kiinnostavampia, kuin neukkujen kavereikseen valitsemien Marxin ja Leninin opuksista nopeasti päntätty kirjaviisaus, -”rupinen marxismileninismi” (aikalaissanonta) Novoje Vremja-päivityksillä, -ja tiukasti NKP:n viimeisimpiin ukaaseihin liimautuen.
Oli ”nuorisoliiton husakilaisilla” yksi valtti kädessään: Suomen idänsuhteet.
Suomalaiset ’kapitalistit’ olivat –Sotevan ajoista alkaen- olleet idän vientimarkkinoilla kuin kotonaan, ja neuvosto-”elimet” pitivät Suomea -ei ulkomaana vaan- oman kotimaansa jonkinlaisena jatkeena.
”Kana ei ole lintu, eikä Suomi ulkomaa”
Monen-monessa paikassa silloisessa YYA-Suomessa -jota muuten 2000-luvun äärioikeisto kaipaa takaisin- henkilön urankehitys oli käytännössä sidottu ”neuvostosertifikaattiin”. -Tämä tarkoittaa sitä, että esim. UM:ssä ei virkaa avautunut, ellei kontaktoinut neukkulähetystön kykyjenmetsästäjien kanssa. -Nimilistoja ”neuvosvastaisista” laadittiin muuallakin kuin Kokoomuksessa. -Ei laatinut puolue, vaan ainakin yksi Teiniliiton näkyvin kokkari, -joka jäikin suomalaiseen politiikkaan vuoskymmenien ruesaksi. -Oli jopa vähällä päästä eduskunnan puhemieheksi, mutta ’Deus ex machina’ tulikin yllättäen väliin.
Ratavarren rupinen jengi saikin arvaamattoman vallan, kun heidän hengenheimolaisensa ja taustoittajansa olivat gatekeeperin asemissa: Tilaisuuksia avautui, eikä menrestykselle tullut esteitä, kunhan ’oli oikeilla linjoilla’. Toiset ymmärsivät nopeammin toiset hitaammin, ja kolmannet katosivat unholaan.
Eräskin kulttuuriradikalismin lipunkantaja kiirehti tuomitsemaan -vain vähän aiemman- henkisen kotinsa ”porvariston luokattomaksi lakeijaksi”. -Sattuhaan sitä, kun kana ei ole lintu.
Pelkkä estäminen ja vaikeuksien kasaaminen kurittomille ei riittänyt junttaporukan menestykseen: Piti olla palkintoja tarjota.
Niitähän löytyi: Mukavia virkoja, apurahaputki, hyviä arvosteluja taiteelle -tai ”taiteelle”- ja paljon muuta hubaa.
(Jatkuu linkin jälkeen.)
18.07. 2025:
1980-luvun alun jälkeen, -kun taistolaisstalinismiin hurahtaneiden -järjestötoiminnan poitkittämät- opiskelut alkoivat tuottaa jonkinlaisia loppututkintoja, Suomen julkisen sektorin väkimäärä kasvoi lyhyessä ajassa alle 300 000:sta yli 700 000:n.
Sekään ei riittänyt puolueuskollisten palkitsemiseen: Julkisen sektorin ympärille alkoi kertyä järjestöjen pusikkoa. ’Kansalaisliikkeisiin’ l. ’kolmanteen sektoriin’ on hyvä piilottaa tovereita ja kavereita.
Summa summarum:
Virkakunnan tuplaaminen, megalomaaninen järjestökenttä etc. rakennettiin aluperin palkintokoriksi oikeaan, moskoviittiseen, uskoon kääntyneille 60-70-lukujen radikaaleille: Heidät ostettiin virkapaikoilla, apurahoilla ja järjestö-vakansseilla. Kun se kerran oli pystyyn pykätty, edunsaajia ilmaantui pilvin pimein. Järjestöhimmelien ja virastolabyrinttien viidakko alkoi elää omaa elämäänsä, olla olemassa itseään varten.
- Toivotaan, että ministerin harkinnan alla olevien STE-tukien puolittaminen ei jää ainutkertaiseksi, -hirveästä älämölöstä huolimatta. Alkakoon siis ’Suomelle uusi huomen’.
Pekka Kemppainen
Muita uutisia:
23,06. 2026:
11.06. 2026:
Suomalainen sosialismi elää ja voi hyvin: 20 päällikköä lisää jättivirastoon
17.06. 2026:
Joakim Vigelius ja Krista Kiuru ottivat yhteen Ylen suorassa lähetyksessä: ”Älä selittele”
27.03. 2024:
09.07. 2025:
16.01. 2024:
02.09. 2024:
Kekkosen syntymästä tasavuodet: Mies, elämäntyö ja saamatta jääneet kiitokset
Muissa julkaisuissa:
05.08. 2022:
Mikko Paunio