Jouko Heyno arvioi Charles Leonard Lundinin kirjan ’Suomi toisessa maailmansodassa’, jota on Suomessa käytetty lähes oppikirjanomaisesti.
- Lundin, Charles Leonard: ’Suomi toisessa maailmansodassa’, suomentanut ruotsinkielisestä painoksesta Jorma Aaltonen, Gummerus 1961. kaksi painosta.
Lundin ”upotti ajopuun”
Sain vihdoin luettua Charles Lundinin Suomen Jatkosodan aikaista historiaa käsittelevän teoksen. Kirja kiinnosti, koska muutama vuosi sitten ollessani vielä opiskelijana Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, Suomen historian oppiaineessa käsiteltiin sitä pintapuolisesti.
Teema oli, ett Lundin oli ensimmäinen ulkomainen tutkija, joka ”upotti ajopuun”.
Tosiasiaksi kuitenkin paljastui, että näin ei ollut, eikä tuon teoksen perusteella ole.
Lundinin suurimmat ongelmat ovat, että tutkimus on tehty vain oin 12 vuotta sodan päättymisen jälkeen, Lundinilla oli käytettävissään käytännössä vain muistelmia ja tuolloin julkistettua asiakirjamateriaalia, toisena selkeä ennakkoasenne, mikä tekee kirjasta yhden huonoimmista historiantutkimuksista, joihin olen törmännyt.
Pääongelmana on, että Lundin lähtee Moskovan rauhan jälkeen Jatkosotaan johtaneista tapahtumista. Talvisota ja sitä edelttäneet tapahtumat jäävät kokonaan pois, eli kronologia alkaa ”kesken”.
Toisaalta Lundin myös osoittaa, että Suomi kiistatta oli ajopuu, jolla ei ollut vaihtoehtoja toiminnalleen, paitsi tietysti antautuminen jo ennen Talvisotaa, ”viekää tuhkatkin pesästä” -periaatteella. Neuvostoliiton osuudesta Jatkosodan syntyyn ei mainita sanallakaan.
Lundin tuo selvästi esiin, että Moskovan rauhan jälkeisenä aikana Suomella oli katastrofaalinen vajaus leipäviljasta, eikä sitä käytännössä saatu mistään muualta kuin Saksasta, etenkin senjäkeen kun Neuvostoliitto oli yksipuolisesti keskeyttänyt voimassa olevan kauppasopimuksen mukaiset viljatoimitukset,
Englanti oli saartanut Suomen ainoan valtamerisataman 15. 1. 1941 ja Ruotsi kärsi itsekin ruokapulasta. Lundinin analyysi Suomen Saksa-suhteisiin nojaa kuitenkin lähes täysin ajatukseen, että Suomi teki ulkopolitiikassaan virheitä, ja väitteen tueksi hän useaan otteeseen painottaa, miten sodassa sitten lopulta kävi.
Yksikään päättäjä, tai oikeastaan yksikään ihminen, ei voi tehdä päätöksiä muutoin kuin päätöksentekohetkellä käytettävissä olevin tiedoin. Näin oli myös Suomen hallituksen kohdalla.
Tulevaisuus ei ollut, eikä koskaan ole, tiedossa. Lisäksi Lundin korostaa erilaisten poliittisten pienryhmien merkitystä suurvaikuttajina, mitä ne eivät olleet. Kommunistipuolueen kieltämistä hän vertaa McCarthyn kommunistivainoihin 50-luvulla ja jättää kokonaan huomiotta Suomen ja Yhdysvaltain erilaisen aseman globaalissa politiikasa.
Mielenkiintoisinta on, että Lundin moittii Suomen hallitusta siitä, että se ei julkistanut sodan aikana todellisia diplomaattisia keskusteluja länsivaltojen ja/tai Saksan kanssa, ei julkistanut Molotovin ensimmäistä rauhantarjousta, joka sisälsi Neuvostoliiton oikeuden miehittää Suomi Saksalaisten karkottamiseksi jne.
Ylipäätään Lundin moittii päätöksiä, mutta ei kertaakaan tarjoa vaihtoehtoa niille. Hän mm. toteaa, että Suomi teki virheen, kun se ei irrottautunut sodasta jo 1943, mutta samalla, että seurauksena Saksa olisi todennäköisesti miehittänyt maan.
Lundinin tutkimuksesta tulee mieleen lähinnä opiskelijatason asenteellinen räpeltäminen, ”hyvisten” (Lundinin oma kotimaa) ja ”pahisten” (Saksa ja sen liittolaiset sekä Suomi) asettaminen sodan lopputuloksen mukaiseen ”järjestykseen”.
Lyhyesti: Opinnäytteenä tuo kirja ei olisi kaksista arvosanaa, ainakaan aidosti tieteellisessä arvostelussa, saanut. Se nousi kuitenkin lähes kulttimaineeseen niiden tutkijoiden piirissä, jotka olivat samoin upottamassa ”ajopuuta” – hekään eivät kerro, mikä olisi ollut aidosti mahdollinen vaihtoehtoinen tie.
Kirja kannattaa lukea, jos ei muuten niin varoittavana esimerkkinä siitä, miten historiantutkimusta ei tule tehdä.
Jouko Heyno
Muita uutisia:
27.04. 2025:
30.03. 2026:
06.06. 2025:
Suomi ei hyökännyt Neuvostoliittoa (Venäjää) vastaan kesällä 1941
03.07. 2025:
Helsingin pommittajat tulivat Alaskan kautta: ’Star and stripes’ over Helsinki 06. February 1944
18.03. 2025:
06.02. 2024:
admin