Venäjällä ilmestyi joskus lehti nimeltään ’Pravda’, -’totuus’. Päivittäin ilmestyvän sanomalehden nimeäminen ”totuudeksi” kertoi alamaisille synkän tiedon: ”Tämän päivän totuus on huomenna valhetta, ja jos et pysy ajan tasalla, se voi päättyä Sinun kohdaltasi huonosti.”
Todellisuuden määrittely hallinnollisella määräyksellä, ja väärinajattelun sanktioiminen, -se oli arkipäivää kommunistisessa diktatuurissa, jollainen vallitsi Venäjällä suuren osan 1900-lukua. Pahat kielet kertovat, että ylhäältä määrätyn oikean ajattelun pakkopaita on tulossa Venäjälle takaisin. Katsotaankin.
Kesä-heinäkuussa 1944 käydyt taistelut venäläisten ja suomalaisten välillä Karjalan Kannaksella, –Viipurinlahden, Talin ja Ihantalan, ja Vuosalmen maisemissa, olivat raskaat kummallekin osapuolelle. Syyskuussa-44 päästiin kuitenkin neuvottelurauhaan (välirauhaan, rauhansopimus allekirjoitettiin paljon myöhemmin Pariisissa.)
Sodan jälkeen Suomen ja Venäjän -silloin vielä Neuvostoliiton– välille saatiin rakennettua molempia hyödyttäneet suhteet, jotka jatkuivat -eräin poikkeuksin- aina vuoteen 1991, jolloin Neuvostoliitto lakkautettiin, ja naapurimme oli siitä alkaen Venäjän federaatio. Normaaliin kanssakäymiseen sisältyi myös käytyjen sotien käsittely, -ilman vihanpitoa. Siitä kertovat yhä monet kaatuneiden neuvostosotilaiden hyvin hoidetut muistomerkit eri puolilla Suomea.
Hangon satamasta rahtia hakeneet venäläiset rekkamiehet -silloin kun kauppa vielä kävi- saattoivat käydä jättämässä kukkansa kaupungin keskustan lähellä olevalle vuoden 1941 taisteluissa kaatuneiden puna-armeijalaisten muistomerkille, -Se on yhä siellä, venäjänkielisine teksteineen. Kenellekään ei tulisi mieleenkään, että vihollisarmeijan riveissä kaatuneiden kunnioittamisessa oli mitään suomalaisia häiritsevää.
Vielä v.2004 Talin-Ihantalan suurtaistelun -Pohjoismaiden historiassa osallistuneelta miesmäärältään suurimman- tapahtumapaikan, nykyisen Kamennogorskin kunnan, kunnanjohto osallistui virallisesti muistotilaisuuksiin, ja hyväksyi kaksikielisen (suomi, venäjä) muistokiven asettamisen. (Kiven nyt hävitetty teksti otsikkokuvassa.)
Mitä Venäjällä tapahtunut asennemuutos tarkoittaa?
Venäjällä ei kaikki näytä olevan ihan kohdallaan? Jo vaiennut propaganda, vihapuhe Suomea kohtaan, on jälleen käynnissä, -ikään kuin jokin vastenmielinen voima olisi ryöminyt esiin koloistaan, myrkyttämään nykyisen venäläisen sukupolven mieliä?
Sodan muistomerkkejä, jotka vielä aivan äskettäin koettiin menneen sivuuttamisen ja molemminpuolisen hyväksynnän ilmauksiksi, häpäistään ja hävitetään. Taistelupaikkoja, joilla lepäävät vielä löytymättömät sotavainajat, käytetään soranottoon. Ikään kuin mennyt historia olisi ”eilispäivän Pravda”?
Historia on tunnettava senkin vuoksi, ettei se toistuisi.
Sama ajatus kääntäen: Jos kansoja tai yksilöitä halutaan johdatella johonkin pahaenteiseen, ensin viedään heiltä näkemys historiasta. -En tiedä vielä, miksi Venäjällä tapahtuu tyhmiä asioita, joten aloitan Suomesta:
Meilläkin on vääristelty lähihistoriaa, ja syötetty suomalaisille satuja. Tekijöillä on ilmeisesti aina ollut jokin päivänpoliittinen tavoite. -Sellaisen esteenä voi olla yleisön liian hyvä tietämys asioista, esm. Suomea koskettaneista sodista v.1939-1944.
Vuodesta 1944 aina 1990-luvulle, jolloin Neuvostoliitto romahti omaan mahdottomuuteensa, suomalainen suuri yleisö ei ollut kuullut puhuttavankaan Talin-Ihantalan suurtaistelusta, jossa suomalaiset pysäyttivät neuvostodivisioonat kesä-heinäkuussa 1944, -taistelussa joka saattoi olla jopa ainoita, joissa puna-armeijan suurhyökkäys torjuttiin toisessa maailmansodassa.
Siihen aikaan neuvostodiktaattorin (emme käytä tätä sanaa harkitsemattomasti), Josef Vissarionovitsh Stalinin sotavoima perustui –Siperiaa myöten pakkokerättyihin- ihmismassoihin, ja Yhdysvaltain avokätisesti luovuttamiin aseisiin (unohtuiko lasku kirjoittaa? -kysy mineraaleja!). Sanottiin ”Massalla ja masiinalla.”
Kesäkuun alussa 1944 massat ja masiinat olivat Suomen rajalla (vähän oikaistulla) Valkeasaaressa, eteläisellä Kannaksella. Läpimurron syitä ovat sotahistorian tutkijat pohtineet, joten me emme. Totean vain pääpuolustuslinjan olleen ensimmäisenä linjana, -ilman syvyyttä.
Matti Koskimaa muistuttaa tykistön virheellisestä ohjesäännöstä, joka kehottaa ’aloittamaan vastatykistö-toimilla’ -ennen sulkujen ampumista omien linjojen eteen, ja vihollisen hyökkäysryhmittymiin iskemistä. Koskimaa muistuttaa, että vasta Talissa ja Ihantalassa tykistö ’spontaanisti’ luopui em. virheellisestä rutiinista.
Vaikka kenraali Lennart Oeschin kunnianhimoinen suunnitelma Talissa VKT-linjan läpäisseiden punadivisioonien pussittamisesta ei onnistunutkaan -pussinsuun sulkemiseen Talinmyllyn kohdalla olisi tarvittu ”vain yksi tuore pataljoona” (Koskimaa) jota ei ollut- neuvostojoukoille aiheutettiin sellainen tappio, että ’Stavka (=NL:n pääesikunta, tai J.S. itse) katsoi, ettei Suomi ollut enempien (tuhlattujen) divisioonien arvoinen. -Tai voidaanhan homma saattaa päätökseen myöhemminkin, –Berliiniin jo kiire.
”Mahdollisuuden ikkuna” sulkeutui puna-armeijalta
Stavka oli antanut ”Leningradin rintamalle” riittävästi lisävoimia -ja aikaa- Suomen valtaamiseen, mutta ne eivät riittäneetkään. Valkeasaaresta alkaneen suurhyökkäyksen tavoitteena oli Kouvolan-Kymijoen tasa. -Jos sinne olisi päästy, -ja VKT-linja murrettu Länsi-Kannaksella missä sitä yritettiinkin- ei Suomella olisi ollut joukkoja miehittämään viimeistä puolustusasemaa, Virolahdelta alkavaa Salpa-linjaa. Suomen armeijan pääosa olisi jäänyt mottiin VKT-linjan itäpäähän.
Koskimaan sanonta onkin: ’Suomi veitsen terällä’. -Ja tämä tapahtui kerta kerran jälkeen. Tienhaaran-niemellä, –Viipurin pohjoispuolella- oli vesistölinjalla vihollisen sisä-Suomeen etenemistä tukkimassa vain hätäisesti koottu joukko, ja Lauri Jäntin komennossa oleva kenttähaupitsi, -putkea myöten maahan kaivettuna. Jäntti uskoi olevansa niemessä yksin tykkimiestensä kanssa. Hän ei tiennyt rantapusikossa olevasta -muita rohkeammasta- pikakivääriryhmästä (yksi pk, ampuja, etc.).
Ja Tienhaaran niemestä alkoivat suorat väylät kohti Haminaa, Kouvolaa ja Antreaa, -IV armeijakunnan selustaa. Voitte kuvitella Jäntin ja miestensä mielialat.
Venäläisten läpäistyä VKT-linjan Talissa, ja neuvostopanssari-ryhmän jo rynnätessä kohti Saimaan kanavaa (Juustilaa), tehtiin yksi ihmeistä, -pitkässä sarjassa mutta nykyisin elävien onneksi ei liian pitkässä. Vastatoimiin ryhdyttäessä käytti käskyn antava upseeri käskynsä päätteeksi seuraavia sanoja:
”Vihollisen ja kotienne välissä olette vain te. Toimikaa!”
Älkää kuvitelko miesten mielialoja: Ette kestä sitä. Kaikki eivät palanneet siltä reissulta.
Pysäyttämällä hyökkääjän Kannaksella, ja näyttämällä että Suomen valtaamisen hinta on korkea, Suomen armeija osti isänmaalle aikaa. -Sitä hankittiin myös toisin keinoin.
Ribbentropin diili
Taistelujen riehuessa Kannaksella presidentti Risto Ryti oli jo hallituksen avainministerien kanssa valmistelemassa, miten vastata Neuvostoliiton -Tukholmasta Mme Kollontain kautta saatuihin- rauhanehtoihin(?), kun sähke Berliinistä kertoi Saksan ulkoministerin, Joachim Ribbentropin, olevan jo lentokoneessa matkalla Suomeen.
Ribbentrop, jolla ei ollut pitkään aikaan tilaisuutta diplomaattiseen pätemiseen, päätti käyttää tämän tilanteen hyväkseen, ja tehdä diilin.
Jo alkaneet Saksan vilja- ja sotatarvike-lähetykset sidotaankin poliittiseen sopimukseen Saksan kanssa. -Suomi oli Rytin ja hallituksen kannan mukaisesti kieltäytynyt sellaisesta koko sodan ajan. (Tilanne: -sotaa käyvän maan ahdingon ulosmittaus- muistuttaa jotain juttua, jossain toisaalla? -En nyt saa mieleen mitä, ja missä.)
Ryti ja marsalkka Mannerheim päätyivät ratkaisuun, että allekirjoitetaan. Myöhemmin, Suomen ulkoministeri Ramsay vastasi Helsingistä poistuvan Yhdysvaltain suurlähettilään kysymykseen, ”mitä Suomi voitti allekirjoituksella?”:
”Time.”
Aika riitti. Saksan aseapu riitti. Suomalaisen sotilaan taistelutahto riitti. Venäläisten ennakkoehto neuvotteluille -suostumus antautumiseen- oli pyyhkiytynyt pois.
Tästä syystä kirjoitan näitäkin rivejä Suomessa ja suomeksi.
Tässä oli historiaa, jota joku ei halua suomalaisten -eikä venäläistenkään- muistavan. Siteeraan lopuksi Lauri Jäntiltä (sivu218) sellaista, mitä haluan sekä suomalaisten että venäläisten muistavan. Olkaapa hyvät:
”Tietä myöten eteni kolme rynnäkkötykkiä … Etenimme tien oikeata puolta jääkärien kanssa, ja joka suunnasta ammuttiin. … Hetken päästä tuli metsästä lyhyt sotamies, ja laski tielle haavoittuneen (Suomen) jääkärien upseerin. Kantaja oli venäläinen, teki asennon, ja käveli (takaisin) metsään.
Tien takaa kuului huuto: ”-Ampukaa se!” Mutta tiellä kääntyikin heti päin huutajaa joku, tähtäsi aseellaan ja huusi vastaan: ”-Huuras äijä saatana uurestaan!” (Venäläinen sai mennä menojaan.)
”Kunnia sankareille! -Slava gerojam!”
Tätä -jo kivestä poispyyhittyä- tekstiä lukiessani näen siinä kunnianosoituksen kaikille sotiin osallistuneille. Yhden heistä jo esittelinkin, edellä kerrotussa.
Sota on kollektiivinen onnettomuus. Sen mukanaan tuomista tajunnantiloista pitää -ja voi- päästä lävitse ja ylitse. Toisilla se käy nopeammin, toisilla hitaammin, ja joillakin ei koskaan. 
Luettavaa:
- Iltasanomat 27.04. 2025: Venäjä toteutti uhkauksensa – Suomen sotamuistomerkki tuhottiin
Ihantalan taistelun muistokiven tekstit on poistettu. - Lauri Jäntti: Sota Kannaksella, Viipurin viimeiset päivät, WSOY 1985,
- Matti Koskimaa: Veitsen terällä, vetäytyminen Länsi-kannaksella ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944, WSOY 1993,
Nyt on Venäjällä sodan valmistelu Suomeen meneillään joka luultavasti alkaa kunhan jonkinlainen rauha syntyy Venäjän ja Ukrainan välille. Meidän olisi pitänyt herätä ruususen unesta jo 10 vuotta sitten ja alkaa varustautuun sotaan, taitaa olla jo myöhäistä joten sota ei kestä liian kauan. Ehkä Venäjä ’vapauttaa’ Baltian maat nyt kumminkin ensiksi ’fasisteista’ ja vasta sen jälkeen se erikoisoperaatio Suomen ’vapauttamiseksi fasisteista’. Meillä on ollu jo kauan kolmas valtiomahti joka on uutisoinut vasemmiston pro-palestiina mellakoita ’fasistista’ Israelia vastaan uhriuttamalla hyökkääjän, viides kolonna masinoi mellakoita ’rauhan puolesta sotaa vastaan’, kansalaisaktivistit läjäävät kiviä ja romua rautateille, asettuvat makaamaan tielle luuriensa kanssa toimittaan videolähetyksiä someen miten sankarillisesti he aseettomina pysäyttävät ’fasistisen ja sotahullun’ Puolustusvoimain liikkeelle panon hyökkäämästä Venäjälle jonka rauhanarmeija on jo ylittänyt rajan. AY kerho komentaa työläiset lakkoon kaikilla yhteiskunnan sektoreilla vaatimaan ministeri tason palkankorotuksia ja näin lamauttaa yhteiskuntamme. Synkältä näyttää tulevaisuutemme vainolaisen vieressä.
Trollitehdas on jo sotamoodissa: Suomea on syytetty ”sodan aloittamisesta” jo edellisen hallituksen ja presidentin aikana, -ja kampanja jatkuu. -Mutta Ukraina on yhä pystyssä.
Tämä on sitaatti Jarkko Tontilta, eikä minulla ole siihen mitään lisättävää.
”Eurooppalaiset olisivat voineet havahtua todellisuuteen vuonna 2014, kun Venäjä valtasi Krimin. Niin ei tapahtunut, vaan Eurooppa jatkoi elämäänsä kuin kaikki olisi ennallaan. Yhteiskunnallinen keskustelu pysytteli leppeiden aikojen teemoissa: punavihreille tyypillisessä ilmastonmuutoksen ja luontokadon liioittelemisessa ja valtavasti resursseja imevien sosiaali- ja terveysmenojen jatkuvassa paisuttamisessa – woke-ideologiasta puhumattakaan.
Euroopan horroksen ja alennustilan juurisyyt ovat paljon päivänpolitiikkaa syvemmällä. Yksi toisen maailmansodan seuraus oli se, että Eurooppa ryhtyi häpeämään itseään. Euroopan on vallannut asenne, jota filosofi Roger Scruton on kutsunut oikofobiaksi, oman kulttuurin häpeämiseksi ja inhoamiseksi. Euroopasta on tullut arka, pehmeä ja omaa olemistaan anteeksipyytelevä.
Erityisesti tämä koskee yliopisto- ja kulttuuriväkeä, joka on vuosikymmenten ajan keskittynyt syyttämään eurooppalaisuutta melkeinpä kaikesta mahdollisesta pahasta maailmassa. Päivästä toiseen saamme lukea syytöksiä rasismista, naisvihasta, imperialismista, islamofobiasta ja kolonialismista. Tähän liittyy woke-ideologian mukainen uhriutumisen eetos: kilvoittelu siitä, kuka on eniten uhri, päättymätön uikutus ja valitus.
Näitä punavihreitä puuskahduksia lukiessani mieleeni tulee vähän väliä filosofi Friedrich Nietzschen ajatus teoksesta Hyvän ja pahan tuolla puolen (1886):
”On olemassa yhteiskunnan historian vaihe, jossa se saavuttaa sairaalloisen uupumuksen ja herkistymisen pisteen ja ryhtyy vakavissaan ja vilpittömästi asettumaan jopa vahingoittajansa, rikollisen, puolelle.”
https://www.verkkouutiset.fi/a/ei-ihme-etta-usa-sai-meista-tarpeekseen/#601b32a9
Ps. Suosittelen lukemaan tämän Verkkouutisten jutun kommenttiosion….sieltä löytyy kaikille jotain jännää, ja arvata saa ihan itse, kuinka paljon Venäjä on ollut tässä kehityksessä ns, primus motor.
Primus motor tarkoittaa suomeksi liikkeelle panevaa voimaa tai henkilöä, joka on aloitteellinen ja aktiivinen jonkin asian edistämisessä.
Visegrád 24
@visegrad24
·
10h
Russia has destroyed a monument to dedicated to the memory of the 2500 Finnish soldiers who fell in the Battle of Tali-Ihantala in the summer of 1944.
It was the largest battle in Nordic history.
80 000 Finnish soldiers managed to stop 150 000 Soviet soldiers who had been ordered to march all the way to Helsinki.
Using a new revolutionary artillery coordination methods, the Finnish Army managed destroy 600 Soviet tanks, kill 7000 soldiers and wound another 21 000 during 2 weeks of fighting. The ”Ihantala miracle” strongly contributed to helping Finland maintain its independence at the end of the Second World War.
A monument to the battle was unveiled in July 1999 north of the Russian city of Vyborg, which had belonged to Finland before the Soviet invasion in 1939.
A large number of Finnish veterans attended the ceremony. The text ‘1944 – Battle of Ihantala – Glory to the Heroes’ was engraved in the memorial stone in both Finnish and Russian.
In 2004, 60 years after the battle, around 3 000 people attended a commemoration ceremony at the monument.
Russia announced a month ago that the text on the memorial stone would be removed, calling it“illegal.”
According to LenTV24, other World War II memorials on the Karelian Isthmus will now also be removed.
https://x.com/visegrad24/status/1916796608924053592
Osataan sitä meilläkin tuhota muistomerkkejä. Yle
https://yle.fi
Suomen viimeinen esillä oleva Lenin-patsas poistetaan ensi viikolla.
-Ja LENIN-MUSEOa ei enää ole!! -Me äärioikeistolaiset olemme itkun partaalla.
Suomessa on useita muistomerkkejä, jotka liittyvät Venäjään ja Neuvostoliittoon. Ne ovat pääosin sotahistoriallisia muistomerkkejä eri puolilla Suomea.
**Venäjään liittyviä muistomerkkejä:**
* **Venäläisten sotavankien hautamuistomerkkejä** on useilla paikkakunnilla, kuten Helsingissä, Juuassa,
Raumalla ja Raaseporissa. Nämä muistomerkit ovat usein vuodelta 1946.
* **Bomarsundin linnakkeen alueella Sundissa** on venäläisten sotilaiden muistomerkki vuodelta 1984.
* **Suomussalmella** on venäläinen muistomerkki Raatteentiellä vuodelta 1994.
* **Tammisaaressa** on venäläisen majurin muistoristi.
* **Hangossa** on Täktomin neuvostomonumentti vuodelta 1960.
* **Salmin alueella** Laatokan Karjalassa on useita Venäjään liittyviä sotahistoriallisia kohteita ja muistomerkkejä, kuten heimosotien muistomerkki ja Hiivan maihinnousutaisteluiden muistomerkki.
* **Alavudella** on Alavuden taistelun muistomerkki vuodelta 1881 Suomen sodan ajalta.
* **Tampereella** on Kotkankallion muistomerkki, joka liittyy Suomen liittämiseen Venäjän suuriruhtinaskuntaan.
**Neuvostoliittoon liittyviä muistomerkkejä:**
* **Useita Leninin patsaita ja muistomerkkejä** on ollut eri puolilla Suomea, mutta monet niistä on poistettu viime vuosina. Tunnettuja olivat patsaat Turussa ja Kotkassa sekä Lenin-museo Tampereella. Muistolaattoja Leninin vierailuista on edelleen olemassa muun muassa Helsingissä, Kotkassa, Tampereella ja Torniossa.
* **Neuvostoliittolaisten sotilaiden hautamuistomerkkejä** on useilla paikkakunnilla, kuten Kuusamossa, Lahdessa (Nastola), Orivedellä, Porissa ja Rovaniemellä.
* **Neuvostoliittolaisten lentäjien muistomerkki** sijaitsee Kouvolassa (Sippola).
* **Hangossa** on muistomerkki Neuvostoliiton vuokra-ajasta 1940-1941.
* **Helsingissä** oli Maailman rauhaa -patsas, joka lahjoitettiin Neuvostoliitosta. Se on tällä hetkellä varastoituna.
* **Itä-Lemetissä** on venäläinen muistomerkkialue, jonne on haudattu Talvisodan ja Jatkosodan aikana kaatuneita puna-armeijalaisia.
On hyvä huomata, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan vuonna 2022 on herättänyt keskustelua Neuvostoliiton lahjoittamien muistomerkkien poistamisesta Suomessa, ja useita Leninin patsaita onkin sittemmin poistettu.
Ps. Toisaalta onkin ilahduttavaa huomata, ettei Suomessa ole vielä sorruttu samantyyliseen barbariaan, kuin Venäjällä, joka on tuhonnut muistomerkin, joka on omistettu Tali-Ihantalan taistelussa kesällä 1944 kaatuneiden 2500 suomalaissotilaan muistolle.