Koska asiantuntemattomassa keskustelussa rinnastetaan Suomen ja silloisen Neuvosto-Venäjän aselepo -välirauha- syyskuussa 1944 Ukrainan ja Venäjän aselevon mahdollisuuksiin, on tarpeen selventää suomalaisten kokemusta 80.n vuoden takaa.
Valitettavaa, että Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan rauhanmahdollisuuksia spekuloivat asiantuntijat ovat toisinaan huonosti perillä Suomen omasta historiasta.
Tarkastelemme tavanomaisimpia väärinkäsityksiä:
”Suomen hallitus ymmärsi vasta Stalingradin jälkeen, ettei Saksa voita”
Hyvin yleinen, ja hyvin pitkälle ”pöpelikköön” menevä teesi. -Valitettavasti niin moni nykyisinkin kirjoittava toimittaja on ominut Tampereen yliopiston ’Tiedostusopin laitoksen’ viljelemän disinformaation, että Suomen 1940-luvun hallitus, ja presidentti Risto Ryti olisivat olleet jotenkin ”saksalaismielisiä”. -Jos olisivat olleet, miksi Saksan tiukasti ja sitkeästi vaatima poliittinen liittosopimus Saksan kanssa solmittiin vasta juhannuksena 1944. Miksei aikaisemmin? -Vaikkapa välirauhan 1940-41 aikana?
Jos Suomen hallituksen laskelmat olisivat perustuneet Saksan voittoon maailmansodassa, suomalaiset olisivat varmistaneet asemansa sodanjälkeisessä saaliinjaossa virallistamalla liiton Saksan kanssa mahdollisimman aikaisin. -Näin ei tehty,
Suomen diplomatia 1941-44 Washingtonin ja Lontoon suuntaan on valitettavan huonosti tunnettu -suuren yleisön keskuudessa. Tutkijat ovat olleet julkisiksi tulleiden asiakirjojen äärellä jo 1960-luvulla, -mm. Tuomo Polvinen.
Polvinen kertoo mm. presidentti Risto Rytin ilmaiseen Yhdysvalloille, että Suomi on valmis allekirjoittamaan ’Atlantin julistuksen’, -liittoutuneiden poliittisen sodanpäämäärän ultimaatuminen. Suomen ulkoministerin Yhdysvaltain Helsingissä olevalle suurlähettiläälle esittämä kysymys ”miksi (länsi)liittoutuneet eivät lue Neuvostoliittoa vastustamiensa diktatuurien joukkoon?”, on yhä vastauksetta. (-Siinäpä väikkärin aihe!)
Englannin ja Yhdysvaltojen suunnitellessa v.1943 mahdollista pohjoisen rintaman avaamista maihinnousulla Norjaan, Suomen diplomaatit viestivät heille, että ”mikäli brittiläis-amerikkalaiset joukot noustuaan maihin Norjassa etenevät Suomen alueelle, Suomen armeija ei tee vastarintaa”. Kun saksalaiset lukivat/kuuntelivat kaiken Atlantin ylittävän/alittavan viestiliikenteen -ja kuulivat tämänkin- reaktiot Berliinissä -ja varsinkin Berchresgadenissa- ovat voineet olla mielenkiintoisia.
Kokonaan oma aiheensa voisi olla Suomen pyrkimykset saada Washingtonista ja Lontoosta tukea rauhanponnisteluissa Venäjän suuntaan. Pitkän väännön jälkeen Suomi jätettiin kaksin Venäjän kanssa, -mutta en hae tästä ennakkotapausta millekkään myöhemmälle tilanteelle.
”Suomi hyökkäsi Venäjälle yhdessä Saksaan kanssa kesäkuussa 1941”
Näinpä meille uskotellaan. -Mitään hyökätty! Saksan riskin otto -kahden rintaman sota- tuli väistämättömäksi Venäjän silloisen johtajan Josef Vissarionovits Stalinin päätettyä jo v.1931 -erään Hitlerin ollessa mitätön poliittinen häirikkö sosialidemokraattien hallitsemassa Saksassa- aloittaa hyökkäys läntisen Euroopan valtaamiseksi v.1941 kesällä. -Hitlerin kampanjat Puolaa, Ranskaa ja Englantia vastaan syksyllä 1939 sopivat kiinnostavan hyvin Stalinin suunnitelmaan.
-Niin mitä tapahtui kesäkuussa -41 Suomen lähialueilla. Usein kuullaan sanottavan, että ”suomalaiset olivat mukana ’Barabarossassa’ jo ennen sen H-hetkeä, -miinoittamalla Neuvostoliiton merialuetta”. -Väite on röyhkeää stali- tai putinismia.
Suomalaiset sukellusveneet olivatkin todella laskemassa miinoja, Viron rannikolla. Virolaiset eivät ole tästä koskaan meitä moittineet, eikä asia venäläisille kuulu mitenkään. Omasta halustaan miehittivät muiden maita, ja liikkuivat vierailla vesillä. ”Mitäs menitte!”
Mutta toden-totta: Suomalaisilla ja saksalaisilla oli yhteisoperaatio Suomenlahdella. -Ennen siihen syventymistä katsomme, mitä venäläisten puolella puuhattiin:
Stalinin usko omaan yllätyshyökkäykseensä oli niin luja, että hän kielsi kertomasta itselleen tiedustelutietoja -ja vihjetietoja (suomalaista yleisöä yllättävistä suunnista) saksalaisten hyökkäyssuunnitelmista. -Mikä johti puna-armeijan hyökkäysryhmitysten tuhoon.
Annetaan reservin luutnantin (merivoimat) Per-Olof Ekmanin todistaa:
”Vaikkakin eräät merkit viittasivat … Stalin ei uskonut hälyttäviin huhuihin (-ja jätti puna-armeijan alttiiksi yllätykselle). … Merivoimat olivat poikkeus” -kirjoittaa Ekman (1981)- sillä sen korkeimmalla johdolla oli vihiä tulevista tapahtumista.” (Ekman, sivu 19.)
Puna-laivastolla oli vihjettä Stalinin suunnitelmista, -ei Hitlerin
Res.luutnantti Ekman erehtyy pahan kerran: Puna-laivastolla oli vihjettä Stalinin suunnitelmista -ei Hitlerin- ja se orientoitui saamansa tiedon mukaisesti. Ekman jatkaa:
Jo toukokuussa (1941) suoritettiin merellä valvontaa, ja lentotiedustelu suunnattiin Itämeren yli. Tehostettu valvonta toimeenpantiin 11.6. … 19.6, siirryttiin äkkiä operattiseen valmiustilaan numero 2, … ja 21.6. klo. 23:35 amiraali Kuznetsov antoi puhelimitse henkilökohtaisen käskyn suurimpaan toimintavalmiuteen siirtymisestä.” (Ekman, sivu 19).
Res.lut. Ekman ymmärtää punalaivaston olleen ’hereillä’ -suhteessa Saksan suunnitelmiin- kun muu Neuvostoliitto, mukaan lukien Stalin ja stavka (pääesikunta) nukkui ’ruususen unta”. Ekman erehtyy pahan kerran: Punalaivasto noudatti Stalinin alkuperäistä käskyä, valmisteli yllätyshyökkäystä Saksaa vastaan.
Suomen alueella kahden suurvallan joukkoja
Jos halutaan nostalgisoida ’puolueettomuutta’ ihanana olotilana, niin koskaan Suomi ei ole ollut niin puolueeton, kuin alkukesästä 1941: Suomen alueella oli sekä Venäjän että Saksan sotilaita, -ja nämä vallat olivat pian hyökkäämässä toistensa kimppuun.
- Venäläiset olivat Hangon tukikohdassaan, tai matkalla sinne tai sieltä Venäjälle.
- Saksalaiset olivat neuvotelleet Suomelta luvan ’lomalais-kuljetuksiin’ miehittämästään Norjasta Suomen satamiin. (Samoin oli sovittu Ruotsin ja Saksan välillä.)
Saksan ja Suomen kesken oli sovittu välirauhan aikana yhtä ja toista. Suomen ja Saksan laivastojen toimien koordinoimisesta ’Barabarossan’ aikana oli sovittu Marinkommando Nord:ssa Kielissä 6. kesäkuuta 1941. Saksalaiset olivat toki kertoneet suunnitelmistaan.
Puna-laivaston länteen-ryntäämisen varalta saksalaiset olivat päättäneet laskea miinoitteet .koodinimiltään Apolda ja Gorbetha– sulkemaan Suomenlahden suuta. Edellinen Hiidenmaan pohjoiskärjestä pohjoiseen, jälkimmäinen Porkkalan länsipuolelle, myös pohjois-etelä-suuntaisesti, Paldiskin kohdalle.
Suomalaiset täydentäisivät sovitusta sulkua omilla miinoitteillaan, koodinimet Kipinoja ja Kuolemanjärvi. Sekä Apoldaa että Gorbethaa laskiessaan saksalaiset joutuivat huomioimaan venäläiset, jotka olivat samoissa puuhissa -samoilla vesillä- tai olivat jo olleet. Suomalaiset joutuivat jopa väistämään punalaivaston pienaluksia, -ja venäläisten miehittämän Muhu-saaren tähystäjät jättivät hälyttämättä havaituista suomalaisista, -luullen omikseen.
Barabarossan ’H-hetken’ -22.06. klo. 03:15- edellä Suomenlahden suu oli hyvin kansainvälistä. -Ja samaan aikaan Stalin ja esikuntansa uinuivat untaan.
Ekmanilla on faktapohjainen, mutta mukaansa tempaava ja jännittävä kertomus, kuinka saksalaiset miinanlaskijat, torpedoveneet ym. saapuvat Turun saaristoon, ja kätkeytyvät saarten kupeeseen naamioverkkojen alle, -ja käskyn saatuaan suuntaavat tehtäväänsä.
Edellä esitetyt miinoitteet mm. poistivat Venäjän uudenaikaisimman risteilijän, Maxim Gorkin, vahvuudesta koko sodan ajaksi: Alus menetti miinaräjähdyksessä keulansa, mutta onnistuttiin raahaamaan Kronstadtiin. Itämeren puna-laivaston toinen nykyaikainen suuri yksikkö, risteilijä Kirov, poistui rivistä suomalaisen rannikkolinnakkeen kanssa käydyn kaksintaistelun jälkeen -lopullisesti- mutta tämä tapahtui myöhemmin.
Johtopäätöksiä:
Tapahtumat Suomenlahdella kertovat, että Venäjä/Neuvostoliitto ei ollut välittömästi Barbarossaa edeltäneinä päivinä ja tunteina passiivinen vastaanottaja: Venäläisillä oli ’täys touhu päällä’, -vaikka eivät olleet tietoisia Saksan aikeista.
Seuraava kysymys onkin, oliko ’Barbarossa’ alkaessaan 1900-luvun suurin tiedustelumenestys: Jäämereltä Mustallemerelle ulottuvalla rintamalla suoritettiin yht’aikainen yllätyshyökkäys, ilman että vastustaja epäilee yhtään mitään?
Myöhemmät tiedot viittaavat siihen, että varoituksia oli tullut Kremlille useita, ja useasta suunnasta. Stalin oli jättänyt ne huomiotta, ja luottanut omaan hyökkäyssuunnitelmaansa. Toisin kuin Ekman olettaa, Itämeren punalaivasto oli taisteluvalmiudessa 21. kesäkuuta illalla, koska se varautui sille jo käskytettyyn Venäjän aloitteseen, hyökkäyssotaan, -ja sen alkamisen H-hetkikin oli tiedossa.
Neuvostoliiton myöhempi pääministeri (puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri) Nikita Sergejevitsh Hrutshev kertoi sodanjälkeisinä aikoina mielellään tarinaa, kuinka Stalin oli katkerasti pettynyt, kun ”Hitler, -ainoa kaltaiseni ihminen- ainoa, johon luotin!, -Otti ja petti!”. Nikita ehkä hiukkasen liioittelee, mutta niin toistensa kaltaisia nämä miekkoset olivat, että heillä näyttää olleen suunnitelmissa sama H-hetki, kunkin omalle hyökkäyssodalle. -Näin sitä sielunveljet.
No, mikä se ’luotettava ystävä’ on, joka valapattoisesti hyökkää? -Stalinille se oli ’ainoa itseni kaltainen henkilö maailmassa’. Stalinin surun ja masennuksen aihe olikin: ”Minunhan piti pettää hänet!”
Niinpä. Suomi joutui 1939-44 kahden keskenään vehkeilevän diktaattorin suunnitelmien uhriksi, ja joutui sotaan, jota ei Suomessa haluttu, emmekä sitä aloittaneet.
Pekka Kemppainen
Luettavaa:
- Per-Olof Ekman: ’Meririntama, merisotatoimet pohjoisen Itämeren alueella 1941-44’ WSOY 1983.
Seppo Huhta
Sanna Marinin mukaan Suomi on taistellut Venäjän kanssa ja voittanut sodan. Muu on paska puhetta.
Olet oivaltanut! Suomi voitti! –Bai tö vei, missä ”voittaja” Neuvostoliitto on tänään? (Historian roskakorossa.)
Huomasitko, että kesäkuussa 1941 venäläiset olivat aloittaneet sotatoimiin liittyvät toimenpiteet Suomen läheisyydessä jo ennen ’Barbarossan’ H-hetkeä?
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/henrik-lindblom/sanna-marin-suomi-voitti-venajan-sodassa/
Hieno, että sinäkin olet tuota mieltä! -Sannuli on oikeessa: Venäjä ei saavuttanut sotansa päämääriä 1939-44, elikkä Suomen valtaamista. Suomi onnistui tavoitteessaan: Säilyi itsenäisenä.
Hienoa, että meillä oli NATO-jäsenyyshakemusta jätettäessä vähän itsepäinen pääministeri!
(Haun ”Sanna Marin” tulos:
Kannattaa lukea kirjat ”Suomi myrskyn silmässä” osat 1 ja 2. Sen jälkeen tietääkin enemmän.
Aikoinaan Suomi solmikauttakulkusopimuksen Saksan kanssa ja nyt NATO:n kanssa. Mitään ei ole opittu historiasta.
Aikoinaan Suomi teeskenteli puolueettomuutta ja solmi YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. -Onneksemme ystävämme onnistuivat torjumaan Washingtonissa ilmenneen pyrkimyksen kohdella Suomea ’itäblokin maana’ -kuten muitakin Neuvostoliiton kanssa liittoutuneita itäeurooppalaisia valtioita. Washington saatiin ymmärtämään Suomen asema, ja pitäytymään siinä ilmoituksessa, jonka suurlähettiläs Helsingissä oli kertonut ulkoministeri Carl Enckelille: ”Yhdysvallat ottaa esille Suomen asian YK:ssa, tarvottaessa.” -Tämä ilmoitus lopetti Suomen sodanjälkeisen eristyneisyyden.
Paitsi em. turvatakuun, Yhdysvallat antoi -40-luvun lopulla- suomalaisille neuvon ”olla keikuttamatta venettä”. -Se tarkoitti pidättäytymistä NATO-jäsenyyden hakemisesta. Oli Suomen kannalta ratkaisevaa, että sama neuvo annettiin ruotsalaisille, -ja myös otettiin todesta. -Washingtonissa ei haluttu Itämeren tilanteen jännittymistä, -siitä olisi seurannut NATO:lle vaivaa, kuluja ja riskejä.
Linja, että Suomen ja Ruotsin toivottiin pysyvän NATO:n ulkopuolella, mutta kuitenkin ”sateenvarjon alla”, jatkui vielä v.2016: Silloin Suomessa vieraillut NATO:n varapääsihteeri Aleksander Wehrbow toisti saman neuvon, -mm. Aamulehdessä.
Venäjän sotaseikkailu Ukrainassa v.2022 muutti tilanteen, -ja myös yleiset mielipiteet Suomessa ja Ruotsissa.
”Mitään ei ole opittu historiasta.” -Sinä et ole oppinut.