Hannu Rekilä kirjoittaa Suomen 1990-luvun negatiivisesta talousihmeestä, jonka seurauksista kärsimme yhä. ja ”presidentin oikeuspoliittisesta seminaarista’, jonka presidentti Mauno Koivisto (SDP) oli kutsunut koolle linnaan keskustelemaan valuuttapoliittisesti tehdyn talouslaman jälkitoimista.
Suomen tuhon tie sai alkuunsa ns. Koiviston konklaavin päätöksistä. Näissä päätöksissä rehellisyys ja oikeudenmukaisuus siirrettiin syrjään ja oikeuslaitos sai vallan tehdä päätöksiä ihan muun kuin lakikirjan pohjalta.
Kun vääryys ja paha saa vallan se tulee väistämättä romahduttamaan minkä tahansa oikeusvaltion, ja ne periaatteet joille oikeusvaltio on rakennettu.
Tälle romahdukselle on luotu kasvualusta 90-luvun pankkikriisin aikana. (Koiviston konklaavin) Kaikki se törkeä laittomuus, joka Suomessa sallittiin niinä vuosina yrittäjiä ja yksityishenkilöitä kohtaan johti siihen, että yhteiskunnan moraalinen selkäranka tuhoutui.
Oikeuslaitos, ulosotto, kiinteistövälittäjät, yhdessä pankkilakimiesten ja konkurssipesiä hoitavien asianajajien kanssa, syyllistyi sellaiseen laittomaan ryöstämiseen, että kansalaiset eivät sitä vieläkään pysty ymmärtämään.
Näitä rikollisia ei ole koskaan saatettu vastuuseen, koska oikeuslaitos oli osallinen tämän massiivisen ryöstön ja tuhon toteuttamisessa.
Tuhoavia toimintatapoja ei ole muutettu ts. niistä ei ole luovuttu pankkikriisin jälkeen. Ne ovat edelleen voimassa.
Pankkikriisin laittomuuksien ja kohtuuttomuuksien uhrit eivät ole koskaan saaneet oikeutta. Päinvastoin. Julkisessa sanassa, ts. Media on koko ajan pitänyt kansalaisilla yllä käsitystä, joka selitti pankkikriisin uhrien omaksi syyksi kaiken sen, mitä heille tapahtui. ”Voittajat kirjoittavat historian”. Niin tapahtui pankkikriisinkin jälkeen.
’Rehellisyys tuhottiin silloin’
Suomalaiseen yhteiskuntaan liittynyt rehellisyys-käsite tuhottiin silloin. Ja, koska oikeuslaitoksen ja eri toimijoiden graavit laittomuudet salattiin ja piilotettiin, seurasi siitä, että laittomat ja moraalittomat ja epäeettiset toimintatavat alkoivat vallata enemmän ja enemmän ns. verhojen takana tapahtuvaa todellista yhteiskunnallista päätöksentekoa.
Epäisänmaallisuus ja monella tavalla tapahtuva vallalla ja rahalla vietteleminen, ko rruptio, lisääntyi ja valtasi syöpänä koko Suomi-neidon.
Nyt olemme tässä.
Suomi kaipaisi monenlaisia totuuskomissioita, mutta nykyjohdolla ei ole mitään intressiä sallia sellaisten kokoamista ja toimintaa.
Mauno Koiviston -SDP jäsenen- teko on yksi Suomen historian suurimpia virheitä ja rikos joka ei vanhene. Miksi sitä ei koskaan ole käsitelty.
Hannu Rekilä
03.04. 2026
Videolla Jorma Jaakkola:
Koiviston konklaavi: VAIETTU RIKOS
Muita uutisia:
15.09. 2024:
Toistuuko ’Sonera-ceissi’: Eläkesäästöt vapautetaan ’vivutukseen’
13.01. 2024:
12.03. 2026:
14.03. 2026:
500 enkeliä nuppineulan päässä… -vaiko Espoon virastotalo-kolosseissa
01.02. 2026:
18.01. 2026:
Palvelut heikkenevät, tulonsiirrot pienevät, mutta ”Julkinen sektori paisuu yhä”
04.11. 2025:
04.05. 2024:
Alpo Rusi on ollut yksi äänekkäimmistä kriitikoista koskien niin sanottua Koiviston konklaavia ja 1990-luvun alun laman hoitoa. Hänen näkemyksensä kytkeytyvät laajempaan teemaan oikeusvaltion tilasta ja vallan keskittymisestä Suomessa.
Rusi katsoo, että konklaavi oli merkittävä särö suomalaiseen oikeustajuun ja vallanjako-oppiin.
Koiviston konklaavi (6.5.1992)
Rusi on kritisoinut presidentti Mauno Koiviston toukokuussa 1992 koolle kutsumaa oikeustieteellistä seminaaria, jossa keskusteltiin pankkien ja velallisten välisistä oikeudenkäynneistä.
Oikeuslaitoksen ohjailu: Rusin mukaan tilaisuus oli suora yritys ja onnistunut operaatio ohjeistaa korkeimpia oikeusasteita antamaan pankkiystävällisiä tuomioita laman keskellä.
Vallan kolmijako-opin loukkaus: Hän on argumentoinut, että presidentin puuttuminen riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan rikkoi perustuslain henkeä. Rusi on kutsunut tätä ”oikeuspoliittiseksi vallankaappaukseksi”, joka vei tuhansilta yrittäjiltä ja yksityishenkilöiltä oikeusturvan.
Salailun perinne: Rusi liittää konklaavin samaan jatkumoon suomettumisen ajan salailun kanssa; asioista sovittiin pienen piirin kesken suljettujen ovien takana ilman julkista kontrollia.
1990-luvun lama ja ”pankkiuhri”
Lamaan liittyen Rusin kritiikki kohdistuu erityisesti siihen, miten kriisin lasku lankeutui pienten toimijoiden maksettavaksi.
Yrittäjien kohtalo: Rusi on korostanut, että valtiovallan ja pankkien liitto johti kymmenien tuhansien yritysten tarpeettomiin konkursseihin. Hän on puhunut ”ihmisoikeusloukkauksista”, joita kohdistettiin suomalaisiin velallisiin.
Pankkituki vs. kansalaiset: Hänen mukaansa pankit pelastettiin veronmaksajien rahoilla, mutta samaan aikaan oikeuslaitos viritettiin (konklaavin seurauksena) toimimaan niin, etteivät velalliset voineet voittaa pankkeja oikeudessa.
Yhteys Venäjä-suhteisiin: Rusi on esittänyt, että 1990-luvun alun talouspolitiikka ja idänkaupan romahduksen hallinta olivat osa laajempaa valtapeliä, jossa vanhat rakenteet pyrkivät säilyttämään asemansa muuttuvassa maailmassa.
Rusin johtopäätökset
Rusin mukaan 1990-luvun tapahtumista ei ole vieläkään tehty rehellistä tiliä. Hän on vaatinut:
Avoimuutta: Konklaavin ja laman hoidon asiakirjojen täydellistä avaamista.
Moraalista hyvitystä: Tunnustusta niille tuhansille suomalaisille, joiden elämäntyö tuhoutui Rusin mukaan poliittisesti ohjatun oikeuskäytännön vuoksi.
Lustraatiota: Hän näkee laman hoidon osana samaa ”puhdistautumattomuutta” kuin kylmän sodan kytkökset; samat rakenteet, jotka hallitsivat suomettumisen aikana, tekivät päätöksiä myös laman kynnyksellä.
PS. ”Suomi on maa, jossa menneisyys ei ole vielä edes menneisyyttä.” – Tämä tiivistää hyvin Rusin ajattelun siitä, miten konklaavin kaltaiset tapahtumat vaikuttavat edelleen suomalaiseen yhteiskuntaan. Vai mitä Riikka ja Petteri?
”Suomi on maa, jossa menneisyys ei ole vielä edes menneisyyttä.”
— Menneisyyden miehet -70-lukulaisen taistolais-stalinismin apostolit- hyväksyttiin takaisin suomalaiseen poliittisen järjestelmään j ennen Neuvostoliiton romahdusta.
Aloitteen teki RKP, joka armahti erään vasemmistoextremistinsä, joka sentään oli Hudarissa julkistanut, että ”meidän täytyy ehkä teloittaa joku (vallankaappauksen jälkeen”.
–ehkä Nicke onnistui selittämään tarkoittaneensa vain suomenkielisiä porvareita?
https://uutisiahauskastijakiinnostavasti.wordpress.com/wp-content/uploads/2023/07/nicke-teloittaa-logo800445.png?w=768
https://uutisiahauskastijakiinnostavasti.wordpress.com/2023/07/04/rkp-sitten-aloitti-kivi-ja-ikkuna-leikin-ei-sillai-kannattais/
Yksinkertaisuudessaan asian ydin on tämä: Suomessa kansalla ja yrityksillä oli liian suuri omaisuus. Se piti saada pois, kansa ja yrittäjät köyhiksi ja kuuliaisiksi jälleen. Sen toteuttajaksi kehitettiin LAMA. No, kun se meni pahemaksi kuin piti, pankit hakivat ulkomailta lainaa jota sanottiin valuuttalainaksi. Sitä lainaa myönnettiin yksityisille ja yrityksille. Mutta kun Suomi devalvoi valuuttansa kaksi kertaa, Koivisto ja sen kaverit päättivät että pankit eivät kärsi taloudellista vahinkoa, vaan kansalaiset. Ne jotka olivat ottaneet lainaa. Näin pankit siirsivät tappionsa ulosottokelpoisina asiakkailleen. Ja Suomen kansalta ryöstetiin sen omaisuus.
115 000 ihmistä teki itsemurhan ja yrityksiä ostettiin pilkkahinnoin. Samoin kiinteistöjä. Tarinoita on moinia eikä niitä unohdeta. Nykysukupolvi on unohtanut ja ottanut lainaa yli oman maksukykynsä. On oletettavissa että nykyiset johtajamme tekevät saman omaisuuden haltuunoton kuin Koivisto aikoinaan.
Älä levittele tuota Davidsonin itsemurha-fantasiaa.
Suomessa tehtiin historiallisesti eniten itsemurhia juuri luvun taitteessa. Vuonna 1990 saavutettiin synkkä ennätys: 1 520 itsemurhaa.
Lama alkoi toden teolla 1991, mutta itsemurhaluvut pysyivät erittäin korkeina koko 90-luvun alun:
1991: 1 488
1992: 1 411
1993: 1 391
✅Huom! 1990-luvun lama oli historiallisen raju (BKT laski noin 10 %)
Vaikka luvut lähtivät laskuun 90-luvun puolivälin jälkeen, ne pysyivät korkeammalla tasolla kuin esimerkiksi nykyään (nykyisin luku on noin 700–800 vuodessa).
”Ylimääräiset” kuolemat ja syy-yhteys
Tutkijat ovat yrittäneet eristää laman vaikutuksen muista tekijöistä. On huomionarvoista, että itsemurhien määrä alkoi nousta jo 1980-luvun lopun ”kasinotalouden” aikana, mutta lama pysäytti orastaneen laskun ja piti luvut huipussaan.
Pankinjohtajien ja yrittäjien itsemurhat: Erityisesti velkaantuneiden yrittäjien ja työttömäksi jääneiden miesten keskuudessa nähtiin piikki.
Miesten kuolleisuus: Lama iski tilastollisesti kovemmin miehiin. Työttömyyden kasvu ja sosiaalisen statuksen romahdus korreloivat vahvasti itsemurhariskin kanssa.
Viiveellä tulleet vaikutukset: Kaikki ”lisäkuolemat” eivät näkyneet heti. Pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen lisäsivät alkoholikuolemia ja muita terveysongelmia, jotka näkyivät tilastoissa vasta 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa.
On mahdotonta sanoa tarkkaa määrää ”laman takia” kuolleista, mutta jos vertaamme 1990-luvun alun lukuja (n. 1 400–1 500/vuosi) nykyiseen tasoon, puhutaan sadoista ”ylimääräisistä” itsemurhista vuosittain kyseisen vuosikymmenen aikana.
Tilastot osoittavat, että taloudellinen ahdinko ja työttömyys olivat merkittäviä taustatekijöitä, mutta ne kietoutuivat usein yhteen muiden seurausten ja ongelmien, kuten alkoholin ja mielenterveysongelmien, kanssa.
PS. Oikeaa itsemurhalukua voisi haarukoida tilastollisista ”piikeistä” vs. normaali vuosittainen kuolleisuus. Mutta täydellinen tragedian suhde löytyy tästä: BKT laski noin 10 %…….eli se koskee järkyttävää määrää perhetragedioita ja yms. muuta henkilökohtaista surua, jolle surulle valtiovalta haistattaa elitistisesti pitkät! Äänestä siinä sitten näiden puolueiden tuiki tuntemattomia kellokkaita…ai niin, ja (eläke)virkamiehiähän ei voi äänestää. 🤣
”PS. Oikeaa itsemurhalukua voisi haarukoida tilastollisista ”piikeistä” vs. normaali vuosittainen kuolleisuus.”
-Näistä tilasto(trendi)poikkeamista voikin löytää tietoa. Eräs autokoulun opettaja näytti minulle käppyrää liikennekuolemista kaksipyöräosillä. Juurikin kriittisten kuolemien kohdalla oli poikkeama kehitystrendistä, n. 300 kuolemaa enemmän, kuin mitä trendin mukaan oli odotettavissa. -Pankkikriisin ”hoito”vuosien jälkeen kehitys palautui odotetun mukaiseksi.