Donald Trump ei saanut Nobelin rauhanpalkintoa. Mutta jos olisi palkinto henkilölle, joka on aloittanut eniten perusteettomia ja laittomia sotia ja sotilaallisia iskuja, hän olisi hyvinkin vahva palkintoehdokas.
Tuskin tarvitsee sanoakaan, että Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäys Iraniin on vastoin kansainvälistä oikeutta ja Yhdysvaltojen omaa perustuslakia. Sille ei ole enempää YK:n kuin Yhdysvaltain kongressin lupaa, eikä Trump ole niitä kysellytkään, tuskin uhrannut niille ajatustakaan. Ei kuulu hänen tapoihinsa.
Hyökkäystä edelsivät kuukausien neuvottelut Yhdysvaltain ja Iranin välillä. Niiden tarkoitus oli lopettaa Iranin kyky valmistaa ydinaseita ja ballistisia ohjuksia. Näin ainakin sanottiin.
Nyt on käynyt ilmi, että neuvottelut olivat pelkkää silmänlumetta. Hyökkäys oli päivämäärää myöten lyöty lukkoon jo viikkoja sitten.
Trump vähät välittää iranilaisten ihmisoikeuksista, vapauksista ja demokratiasta
Trump paljasti hyökkäyksen todellisen syyn lauantaina, kun iskut olivat jo alkaneet: se on Iranin johdon tuhoaminen ja vallan vaihtaminen. Tai näin hän ainakin sanoi. Sen sijaan hän ei maininnut motiivia, joka on ehkä kuitenkin se todellisin ja tärkein: Iranin öljyn saanti Yhdysvaltain hallintaan.
Trump vähät välittää iranilaisten ihmisoikeuksista, vapauksista ja demokratiasta, mutta bisneseduista ja etenkin öljystä sitäkin enemmän. Tätä kaavaahan hän noudatti jo Venezuelassa. Diktaattori Maduro kaapattiin, mutta diktatuurihallinto jäi ennalleen, kunhan suostui jakamaan Venezuelan öljyn Yhdysvaltain kanssa. Tämä on Trumpin ilmeinen tavoite myös Iranissa.
Muuten sodan tavoitteet ovat äärimmäisen epäselviä. Trump yllyttää iranilaisia ottamaan itselleen vallan sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Israel ovat ensin tappaneet maan nykyiset johtajat. Jos tämä on suunnitelma iskujen jälkeisestä Iranista, suunnitelmaa ei ole lainkaan.
Demokratian viennistä sotavoimin on yleensäkin huonoja kokemuksia
Iranilaisilla ei ole vaihtoehtoisia johtajia tai hallintoa, jotka nostaa valtaan. Monikansallista valtiota on pitänyt koossa vain valtiollinen väkivalta, aiemmin shaahin ja viimeiset vuosikymmenet uskonnollisten johtajien pakkovalta.
Iskujen tuloksena ei ole uusi, demokraattinen Iran, vaan täydellinen kaaos, sekasorto ja sisäinen väkivalta, kaikkein sota kaikkia vastaan.
Demokratian viennistä sotavoimin on yleensäkin huonoja kokemuksia. Se ei ole onnistunut muulloin kuin toisessa maailmansodassa, jossa Saksa ja Japani ensin likimain tuhottiin maan tasalle ja saatiin sen jälkeen viedyksi demokratian tielle.
Yksi iskujen seuraus näyttää varmalta: maailmanlaajuisen terrorismin voimakas kasvu. Iranin uskonnollisen johtajan Ali Khamenein ja muiden johtajien kuolemaa ei ole aihetta surra, mutta se jää tuskin kostamatta. Lähi-idästä ja ympäri maailmaakin löytyy riittävästi uskonnollisia fanaatikkoja, jotka kokevat koston ehdottomaksi velvollisuudekseen.
Iskuille voi nähdä kaksi myönteistä seuraamusta, jos niin haluaa. Iran ei kykene valmistamaan ydinasetta pitkään aikaan. Tosin monet ydinaseita harkitsevat valtiot saattavat nyt kiirehtiä hankkeitaan, koska maailmasta on kadonnut kokonaan sääntöpohjainen järjestys ja kansainvälinen oikeus. Toinen myönteinen seuraamus on se, ettei Iran enää kykene toimittamaan Venäjällä drooneja eikä ohjuksia.
Yrjö Rautio
01.03. 2026