Maaliskuussa 1944 lähestyvän rintaman tieltä Inkerimaalta Viron Kluugaan siirretyt inkeriläiset saivat tarjouksen: Tulkaa Suomeen. Monelle heistä siitä seurannut matka oli paljon pidempi, saattoi kiertää jopa Vladivostokin kautta. Moni jäi matkan varrelle.
Pietarin kaupungin ympäristössä, etelä- ja pohjoispuolella- asuneet inkeriläiset ovat suurelta osin nykyisestä Suomesta muuttaneita, osin alueen alkuperäisiä asukkaita, inkerikkoja (ishora) tai vatjalaisia. Inkeri (Inkerinmaa, Ingermanland) oli kuulunut Ruotsille siinä vaiheessa, kun luterialaisuudesta tuli Ruotsissa valtionuskonto.
Savosta Inkeriin muuttaneet –savakot– olivat olleet luterilaisia jo ennen muuttoaan. Inkerissä he olivat pääosa alueen suomalaisesta väestöstä. Inkeri oli Venäjän keisarikunnan romahtaessa hyvin vahvasti suomalainen. Kun Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Ukraina ja Kaukasian valtiot päättivät pysyä Venäjän raunioille ilmaantuneen bolshevikki-äärityhmän kaavaileman valtion, joka 1921 sai nimekseen ’Neuvostoliittoa’, ulkopuolella, inkeriläisillä oli sama henki.
Inkeriläisten vapaustaistelulla ei ollut onnea, -suurelta osin keisarinvaltaa takaisin haluavien ”valkoisten” venäläisten tehottomuuden, osaksi länsivaltojen -Itämerellä Ison-Britannian– päättämättömyyden takia. Inkeroi koki jo tälläin ensimmäiset etniset puhdistukset bolshevikkien surmatessa neuvostovaltaa vastustaneeseen Krasna-Goran linnakkeeseen suojautuneet inkeriläisten perheet, -linnakkeen antautumissopimuksessa sovitun siviilien vapaan poistumisen rikkoen.
Bolshevikkien perillisten tapas suhtautua sopimuksiin ei ole tästä muuttunut.
Bolshevikkivallan alkaessa näyttää verisiä kasvojaan inkeriläiset -”vallankumouksen pyhän kaupungin”- lähiasukkaina olivat ensimmäisiä kärsijöitä.
Saksalaisten tullessa toisessa maailmansodassa Inkerinmaahan, inkeriläisille ei koittanut helpotusta. Heidän asuinalueensa jäi keskelle sotimista. Siviilien saamikseksi pois taistelujen jaloista saksalaiset olivat evakuoineet suurimman osan -bolshevikeilta säästyneistä- inkeriläisistä mm. Kloogan keskitysleirille.
Klooga oli tärkeä sotavarustelua palveleva tuotantokeskus, jonka inkeriläistä työvoimaa Saksa ei halunnut luovuttaa, -saamatta samaa määrää tekeviä käsiä tilalle. Saksan toive täytettiin Suomessa olevia neuvosto-sotavankeja rekrytoimalla, -vaihtona.
Maaliskuussa 1944 Suomen hallitus oli siis onnistunut sopimaan Kloogan inkeriläisten saamisesta Suomeen. Sattumalta eräs ensimmäistä laivoista, jotka hakivat virolaisesta satamasta inkeriläisiä, oli nimeltään ’Suomi’.
Luterilaisina ja suomenkieltä puhuvina inkeriläiset tulivat yleensä hyvin vastaanotetuksi. Ongelmat alkoivat, kun Suomi ja silloinen Neuvostoliitto tekivät välirauhan syyskuussa 1944.
Neuvostoliitto alkpi pian vaatimaan omina kansalaisina pitämiään ihmisiä palautettaviksi ’kotimaahansa’. -Bolshevikkivallalle oli tyypillistä sitkeä peräänantamattomuus siinä, että he eivät päästäneet ketään karkuun.
Suomeen saapuneista 65 000:sta inkeriläistä palautettiin Neuvostoliittoon n. 60 000
”Kuolemanjunista”, jotka kolistelivat Vainikkalassa rajan yli, -niistä ei ole paljoa kirjoiteltu. Pienemmistäkin ihmisjoukoista on tehty spektaakkeleita,
Osa inkeriläisistä oli sodan aikana värväytynyt taistelemaan Suomen puolella, ”heimosotureina”. -Heillähän oli ’kalavelkoja’ bolshevikeille ihan itselläänkin. Kun välirauha oli allekirjoitettu, ja Suomi pakotettu ’Lapin sotaan’, Suomen armeijan hyvät ihmiset sijoittivat heimosoturit niihin yksilöihin, jotka lähetettiin ajamaan saksalaisia pois Lapista. Siksi he olivat Pohjois-Suomessa, -mutta etäisyys ei heitä pelastanut.
Silloinen neuvosto-Venäjä vaati saada haltuunsa kaikki inkeriläiset. Kun heimosotureita -vangittuina- kuljettava juna lähti liikkeelle pohjoissuomalaiselta asemalta, -kohti Vainikkalaa-veturinkuljettajat väittivät että ”polttopuu on märkää, –emme saa höyrynpainetta ylös”.
Juna siis kulki kävelyvauhtia, ylämäkiin pysähdellen.
Vankijunaan oli asetettu suomalaisia vartijoita, konepistooleineen, -etteivät luovutettavat karkaa. Heilläkin oli ongelma: Sodan loppupuolella sotilasmuona oli ollut heikkoa: Ei vihanneksia, ei voita, ei vitamiineja… -Siitähän seuraa hämäräsokeutta: Henkilö ei näe hämärässä juuri mitään.
Junan viimeisen vaunun takasillalla päivystäneet konepistoolimiehet kuullemma kertoivat myöhemmin:
”Ehkä siellä jotain varjoja vilahteli metsään, radanvarteen? Mutta ei me mitään nähty.”
Voi olla niinkin käynyt, että -junan seistessä- pakenijoiden perään ratapenkalle lähteneen vartiosotilaan kp:n lipas irtosi, jota nuori sotilas etsi sitten sokkona penkalta, -seuraavan ohijuoksijan taputtaessa häntä olkapäähän. -Kuuliko jonkun sanovan: ”Kiitos!”?
Suomalaiset taitavat olla pohjimmiltaan hyviä ihmisiä, mutta miten selitämme pitkälle 1960-luvulle asti jatkuneen Suomeen jääneiden inkeriläisten jäljittämisen ja ilmiantamisen? .Siitä puhuttaessa on mainittu ”Rauhanpuolustajat” ja ”Suomi-Neuvostoliitto Seura”.
Suomen joukkopalautuksia Neuvostoliittoon ei yleensä virallisesti muistella, eivätkä menehtyneet ole saaneet kunnianosoituksia, eivät anteeksipyyntöjä. -Ehkä seuraavan hallituksen aikana?
Pekka Kemppainen
Muista aiheista:
06.06. 2025:
Suomi ei hyökännyt Neuvostoliittoa (Venäjää) vastaan kesällä 1941
07.02. 2026:
Jussi Halla-aho Ylen ’Ykkösaamussa’: Venäjän vaikutuksen avaaminen Suomessa tekemättä
21.12. 2025:
Ukrainan tiedustelujohtaja: Venäjä on aikaistanut hyökkäyssuunnitelmaansa Baltian valtioihin
03.06. 2024:
11.11. 2025:
Arto Luukkanen tarkastelee A.Duginin tilannearviota Venäjästä: ’Päätön kana lentää…’
20.09. 2025:
07.08. 2024: