Joskus, yli kaksisataa vuotta sitten, venäläisten pelon aihe oli suomalainen kenraali johtamassa joukkojaan sitkeän savottahevosen selässä (kuvassa), -ellei se sitten ollut jalo ratsu Bijoú.  Kuinka on tänään, -sitä tarkastelemme.

Totalitarismin leimaaman 1930-luvun lähestyessä loppuaan, Venäjällä huomattiin pienen Suomen olevan hjuvin vaarallinen: Toteuttaessaan v.1931 päätettyä suurta hyökkäystä läntiseen Eurooppaan Stalin ja puna-armeija olisi kompastunut Suomeen, joka oli jäänyt valtaamatta edellisellä kerralla.

Että vielä 1931 kommunismin levittäminen Eurooppaan oli tehtävälistalla, -se johtui puolalaisista, jotka olivat pistäneet hanttiin Varsovan edustalla v.2022. Venäjän valtioidea, itämainen despotia, näyttäytyi siihen aikaan marxilaisessa formaatissa, joka tarjosi hyviä selityksiä, neuvoja miten valta otetaan pienen klikin käsiin, mutta ei käyttökelpoisia ajatuksia taloudesta.

Nyttemmin Venäjällä on luovuttu marxilaisuudesta: Sen tilalle ovat tulleet suorat puheet: ’Meillä on kaikkein isoin pommi!’ Meillä on (taas, jälleen kerran) ohjus, jota ei voi torjua!’ -Tavoitteet ovat yhä ne samat:

  • Vapauttaa Venäjä-takapajula demokraattisten, ja kansalaisilleen vapauksia ja vaurastumista suovien- länsimaiden kilpailusta joko tuhoamalla ne, tai saattamalla samaan onnettomuuteen, missä Venäjäkin matelee kurjuudessaan.
  • Laajentaa imperiumia muiden kustannuksella.

Joskus kuulee moitittavan länsimaita talouskasvun päähänpinttymästä, mutta muualla näkyy olevan arkaaisempia manioita.

Venäjän silloinen johtaja, Nikita Sergejevitsh Hrutshev, -virallisesti Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri ja pääministeri- oivalsi 1950-luvulla oikein, että Neuvostoliitto häviää, jos se ei pysty tarjoamaan alamaisilleen kulutustavaroita. Nikitan ennustus osui, -paitti ettei Neuvosto-Venäjä saanut niitä kulutustavaroita aikaan. -Koko valtio siis katosi.

Vladimir Vladimirovitsh Putin, entinen pietarilainen katupoika, myöhemmin KGB:n eversti joka oppi tuntemaan hyvin järjestön Dresdenin-toimiston siivouskomeron sisustuksen -jokaista naulankantaa myöten- on tänään Venäjän presidentti, ja johtaa aktiivista sotaa Euroopan maaperällä.

Pitäisikö meidän pelätä?

Sota-ajan tunnetun sanonnan mukaan ”hevoset täällä vähiten pelkää!”. -Uskotaan -kaakeilta kysymättä- mutta mikä pelko Suomea kohtaan on asettunut Venäjälle? Ehkä vastaus löytyy ’venäläisestä rajattomasta sielusta’?

”Miksi kaikki meidän pienet naapurimaat ovat aina hyökkäämässä kimppuumme, -niin että meidän täytyy hyökätä ja vallata ne??”

Eräs kansandemokraatti-ystäväni 1900-luvulla -hän oli koko ikänsä ajan halunnut puolustaa Neuvostoliittoa- avasi minulle n. 50 vuotta sitten tuntojaan: Hän oli pettynyt Neuvostoliiton ulkopolitiikkaan kahdessa asiassa:

  • NL oli luopunut tavastaan äänestää YK:ssa aina -kaikissa tilanteissa- sellaisen päätöslauselman puolesta, joka kannatti kulloisessa konfliktissa välitöntä aselepoa.
  • Neukkujen kaikki tuoreet aseelliset välienselvittelyt olivat tapahtuneet sosialistisen liittolaismaan kanssa. (Toisen maailmansodan jälkeen.)

Tämän tietysti kuulin kahden kesken. Nykyisillä Kremlin ystävillä Suomessa ei näytä olevan näitä huolia?

Suomi on selvinnyt asenteella

Vaikka vieressä ”karhu elämöi”, suomalaiset ovat osanneet suhtautui aina tilanteen mukaan. Milloin naapuri on ollut siivolla mielellä, on saatu jopa rinnakkaiseloa aikaan. -Jos on ollut sotaisella mielellä, on laitettu hanttiin. Totjuntavoittojen historia on pitkä, -viimeisimmät 1970-luvulta.

Jätämme tulevien historioitsijoiden arvioitavaksi, kohtasiko kasakkakenraali Я́ков Петро́вич Ку́льневsuomettumista”, vaiko taitavan perääntymisen. -Se paljonpuhuttu aatelisneidon kenkä lienee yhä tallessa RKP:n toimiston kassakaapissa, Johannes Virolaisen kanssa tehdyn pakkoruotsi-sopimuksen painona.

Venäläisiä äänenpainoja siis kannattaa tarkkailla. Suomen ja suomalaisten poliitikkojen syyttäminen ’sodanlietsonnasta’ heijastaa puhujiensa sielunmaisemaa. -Ja venäläinen sieluhan on rajaton, -kuten Venäjän imperiumikin.

Pekka Kemppainen

P.S.

Ja kuvan kenraalille prenikka, ja uusi mukavampi nojatuoli. -Ansioista on aina palkittava.

05.11. 2025:

”Tämä sota uhkaa koko Venäjän olemassaoloa”, varoitti kenraali Leonid Ivašov

28.10. 2025:

Venäjä aikoo sotia pitkään: Lapset militarisoidaan ja aivopestään

08.05. 2024:

Lasten militarisoinnin ”suurvalta” viettää jotain päivää

27.09. 2025:

Kasautuvien kriisien syndrooma

30.09. 2025:

Se on sitten sanottu

06.08. 2025:

Äärivenäläiset häiritsivät Stalinin uhrien muiston kunnioittamista, -Suomen suurlähettiläs paikalla

2 thoughts on “Pelkääkö Venäjä Suomea, vaiko Suomi Venäjää”
  1. Putin on diktaattori, ei presidentti.
    Aikoinaan , rannikkojääkärinä, näin sen provokaatiokirjon, jonka neukut järjestivät ulkosaaristossa.
    Olin tuolloin varma, että tulen kuolemaan sodassa.
    Näin ei sitten käynytkään, vaikka linjaan – näin ikämiehenäkin – olen valmis.

    1. Et sattunut olemaan Kirkonmaan linnakkeella, kun neukku-laivasto teki 90 asteen käännöksen, pohjoiseen päin? -Tunnelma saarella oli kuullemma intensiivinen. –CIA sitten kertoi, etteivät tule perille asti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *