Elinkeinoelämän Keskusliitin (EK:n)toimitusjohtaja Jyri Häkämies julkisti torstaina selvityksen tulokset säätelyn yrityksille aiheuttamasta kulurasitteesta Suomessa.
Erilaiset raportit, joita hallintobyrokratia tarvitsee pöytiensä kattamiseen, rasittavat suuresti niitä toimijoita, joiden on tämä A4-tsunami tuotettava. -Viimeksi tänään eduskunnan kyselytunnilla puhutti terveyskeskusten rasittaminen raportoinnilla, joka syö sairaanhoitokapasiteettia. -Sama maanvaiva kohtaa yritykset.
EK:n selvityksen mukaan ’yrityksiin kohdistuva sääntely aiheuttaa suomalaisille yrityksille jopa 5,6–7,0 miljardin euron kustannukset vuosittain’. Säätelyn kustannukset ovat 2.0-2.5% BKT;stä, kertoo EK:n selvitys.
– Vaikka osalla sääntelystä on myös myönteisiä vaikutuksia, tällä ei kuitenkaan pääse pakoon tosiasiaa, että yrityksille säädettävät velvoitteet johtavat compliance-kustannuksiin, jotka ovat yrityksille kulu siinä missä tulli tai veronkorotus. Velvoitteita ei voida vain lisätä ilman, että sillä on vaikutuksia yritysten menestykseen ja kasvuun, Jyri Häkämies sanoi Verkkouutisille (linkki alhaalla).
’Suomen hallituksen on edelleen terävöitettävä otettaan sääntelyn sujuvoittamisessa, sanoo EK:n toimitusjohtaja’
Häkämiehen mukaan sääntelyä voidaan sujuvoittaa ja karsia ylisääntelyä, jolloin parannetaan yritysten kilpailukykyä, ja vauhditetaan talouskasvua. ”… EU-tasolla sääntelyn sujuvoittamiseen on tartuttu nykyisen komission aikana. Myös Suomen hallituksen on edelleen terävöitettävä otettaan sääntelyn sujuvoittamisessa”, sanoo EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies.
Häkämies ehdottaakin hallinnollisen taakan ja säätelystä aiheutuvien kustannuksien yritysvaikutusarvion tekemistä jokaisen uuden lakiesityksen käsittelyn yhteydessä, -ja esityksen palauttamista takaisin valmisteluun tarvittaessa.
EK on siis hereillä, ja herättelee politiikkoja. -Seuraava kysymys onkin, kenelle ylikireä kontrolli ja tarpeeton säätely ovat eduksi? -Jos yrittäjille ja kansantaloudelle ne ovat raskas rasite?
Otsikkokuvassa ’Vanha Kehno’, Che Guevara, kurkkii paperipinosta: Kuka sen sinne päästi??
Esson baarin taksikuskien pöydän kansankyynikko-raadilta kävin kysymässä: Tikkuniska-laumat yrittäjien ja itseään omalla työllään elättävien kiusaksi ovat asettaneet ½sosialistisen Suomen näkymätön ’kansanvaltuuskunta’, ’punakaarti’ ja ’vallankumouskomitea’.
Eihän voi olla, että tämä kaikki kunnon ihmisten kiusaaminen, -ulottuen kansantalouden ja kotimaisen kulutuskysynnän ylläpitäjiin, yrittäjiin- olisi silkkaa sattumaa? Jokin saatanallinen suunnitelma tässä täytyy olla?
Kuten Irwin Goodman osasi todeta: ’Joku sählää.’
Pekka Kemppainen
Luettavaa:
- Verkkouutiset 06.11. 2025: Sääntely maksaa yrityksille jopa kuusi miljardia euroa vuodessa; Turhaa byrokratia purkamalla voidaan EK:n mukaan vauhdittaa kasvua.
Asian vierestä aiemmissa julkaisuissa:
27.03. 2024:
04.11. 2025:
04.05. 2024:
07.10. 2025:
08.08. 2024:
08.08. 2025:
18,07. 2025:
16.01. 2024:
19.04. 20924:
Puhutaanpa kerrankin yritysten sisäisestä kitkasta ja siitä, mitä ”sisäinen kitka” tässä yhteydessä tarkoittaa?
Sisäinen kitka tarkoittaa selko-suomeksi sitä, että yritykset joutuvat rakentamaan oman byrokratiansa, jotta ne voivat kommunikoida sulavasti valtion byrokratian kanssa.
Toisin sanoen:
– Valtio asettaa sääntöjä → joita pitää todentaa, raportoida, dokumentoida ja seurata.
– Yritys ei voi vain luottaa siihen, että ”kyllä me teemme asiat kunnolla”.
– Jotta sääntöjen noudattamisen voi osoittaa, yritys palkkaa omia asiantuntijoita, joskus kokonaisia compliance-, riskienhallinta-, lakiosastoja.
– Nämä ihmiset eivät tee tuotteita, eivät myy, eivät innovoi — vaan tulkitsevat lakia ja puhuvat viranomaisille => ovat vuorovaikutuksessa hallinnon kanssa sen omalla kielellä.
Tästä syntyy usein huomiotta vaille jäävä kulurakenne:
> Yritys maksaa siitä, että se voi käydä pakollista ”vuoropuhelua” valtion kanssa.
Miksi yritykset mieluummin palkkaavat ”oman kitkansa” kuin antavat valtiolle avoimen pääsyn?
Koska:
1. Yritykset haluavat kontrolloida, mitä tietoa niistä annetaan – varsinkin isommat yritykset liikesalaisuuksien takia. (Ei koske pienyrityksiä, koska niillä ei ole varaa omaan ”kitkaan” -vaan kunnan oikeusaputoimistoon, jos siihenkään)
2. Ne haluavat ennakoitavuutta – sisäinen compliance mahdollistaa ennakkosuojan mahdollisia sanktioita vastaan.
3. Jos viranomainen tulkitsee asioita jälkikäteen väärin, voi seurata:
– sakkoja
– oikeudenkäyntejä
– mainehaittaa
Yrityksen oma byrokratia toimii siis:
– Puskurina
– Tulkkina
– Suojamuurina
…….ja siksi sitä on pakollista ylläpitää, vaikka se ei tuota minkäänlaista lisäarvoa asiakkaalle tai markkinalle.
EK puhuu kauniisti ”hallinnollisen taakan keventämisestä”…koska se ei voi sanoa näin:
> Valtio pakottaa yritykset maksamaan siitä, että ne joutuvat tekemään valtion töitä/puhumaan valtion kanssa.
Sen sijaan EK sanoo:
> Hallinnollista taakkaa tulee sujuvoittaa ja sääntelyä harmonisoida.
Koska:
– Hallintokieli toimii kohteliaisuutena: se ei arvostele instituutioita suoraan.
EK ei voi suoraan julkisesti syyttää virkamieskulttuuria, koska:
– virkamiehet ja ministeriöt valmistelevat lakiesitykset
– poliittinen järjestelmä ei pidä siitä, että joku sanoo ääneen, että järjestelmä ylläpitää itseään
Siksi yritykset palkkaavat hallinnonkielen tulkkeja:
– taloushallinnon asiantuntijoita
– lakimiehiä
– regulaatio- ja compliance-päälliköitä
– konsulttitaloja, jotka kääntävät yrityksen arjen kielelle, jonka viranomaiskieli ”hyväksyy”.
Tiivistys
Kyllä:
– Valtio käytännössä pakottaa yritykset ylläpitämään pientä kopiota valtiosta itsessään (byrokratia sisällä).
– Yritysten sisäinen byrokratia on välttämätön ”keskustelunkulku”, jotta viranomainen ei pääse tekemään ”tulkinta-iskuilla” vahinkoa.
Huom! EK siis puhuu tästä ”hallinnollisen taakan keventämisestä” kiertoilmaisuilla, koska suora kritiikki ei ole poliittisesti ”käytettävissä”.
Faktaa:
Suomessa useat hyödykkeet maksavat selvästi enemmän kuin suurimmassa osassa Eurooppaa, erityisesti:
– palvelut (kampaamot, korjaamot, ravintolat)
– rakentaminen ja remontointi
– perusruoka & alkoholi
– asuminen (etenkin pääkaupunkiseudulla)
Tämä näkyy arjessa → lompakko kiristyy.
Miksi näin?
> Suomi on korkean hallinnollisen kitkan yhteiskunta.
Suomessa on:
– pieni markkina
– matala kilpailu
– korkeat työvoimakustannukset
– korkea sääntelyintensiteetti
Tämä tarkoittaa:
1. Jokainen palvelutuote sisältää byrokratiakerroksen.
→ Hinta nousee, vaikka itse tuote ei muutu paremmaksi.
2. Yritykset siirtävät sääntelykulut hintoihin.
→ Lopulta kuluttaja maksaa yrityksen sisäisen kitkan.
3. Koska markkinat ovat pienet, kilpailu ei riitä painamaan hintoja alas.
→ Hinta jää korkeaksi.
Suomalainen keskipalkka ei ole matala, mutta sen ostovoima on huono.
Eli:
Palkka = OK
Hinnat = korkeat
Säästövara = pieni
=>Tämä on juuri se yhdistelmä, joka tuntuu arjessa siltä, että ”kaikki maksaa älyttömästi”.
Ja miksi kustannukset pysyvät korkeina eikä kukaan tee mitään?
Tämä on se osa, josta ei yleensä puhuta ääneen, vaikka ehdottomasti pitäisi:
> Suomella on rakenteellisesti pieni eliitti, joka hyötyy korkeasta sääntelytasosta, koska se nostaa markkinaan tulon kynnystä ja pitää kilpailijat loitolla.
Toisin sanoen:
Suuri yritys: sääntely suojaa markkinaa kilpailijoilta → hyvä tilanne.
Pieni yritys: ei pysty skaalautumaan → kasvaa hitaasti tai kuolee.
=> Kuluttaja: maksaa laskun.
– Siksi sääntelyuudistuksia vaaditaan aina, mutta ne eivät juuri koskaan toteudu.
– Suomessa ei ole tulonpuute, vaan kustannuspuute. Tämä tarkoittaa, että Suomessa yritysten ongelma ei ole niinkään riittämätön liikevaihto (tulo), vaan pikemminkin liian korkeat tuotanto- ja toimintakustannukset (kustannus).
– Hinnat ovat korkeat, koska jokainen tuote sisältää byrokratian hinnan.
– Yritykset ylläpitävät omaa mini-valtiotaan, jotta voivat asioida valtion kanssa.
Suomessa asuva kuluttaja maksaa tästä lopullisen hinnan, kunnes Matti kurkistaa kukkarosta.