”Kana ei ole lintu, eikä Suomi ulkomaa”, vitsailtiin YYA-vuosina silloisen Leningradin KGB:ssa. Tänään koko Venäjää johtaa samaisen viraston entinen virkailija, -ja koko Venäjää verrataan kanaan! -Vieläpä päättömään sellaiseen. Tarkastelemme.
Perussuomalaisten entinen puoluesihteeri, dosentti Arto Luukkanen, aloittaa Venäjän nykytilaa koskevan kolumninsa Centrum Balticum –julkaisussa (07.10. 2025) siteeraamalla Venäjän suuren (163cm) johtajan, Vladimir Vladimirovits Putinin neuvonantajatiimiin kuulunutta kansallismytologi- filosofi Aleksander Duginia:
”Kun kanan pää katkaistaan, se jatkaa juoksemistaan”
”… Kun kanan pää katkaistaan, se jatkaa juoksemistaan. Kun maa, yhteiskunta tai teollisuudenala menettää ideansa, merkityksensä – ne tekevät kaiken kuten ennenkin, mutta eivät aivan samalla tavalla. Neuvostoliitossa perestroikan aikana tapahtui myös tällainen päätön juoksu. Oli edelleen kaikkivoipa politbyroo, kommunistinen puolue, strateginen kolmikko ja täysi hallinta laajoilla alueilla – mukaan lukien Kazakstan, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Armenia, Baltian maat – kaikki hallinnassa, mutta ei päätä.
KGB oli olemassa, mutta ei päätä. Venäjän keisarikunnan viimeiset vuodet olivat myös samanlaisia. Oli tsaari, mutta ei aivoja, ja luulen, että jotain vastaavaa on lähestymässä meitä…”
Aleksandr Dugin 11.8.2025
A.Dugin todistaa olevansa johdonmukainen ja logiikalleen uskollinen ajattelija. Hän tunnustaa tosiasioihin perustuvan päättelynsä tulokset, vaikka ne saattavat olla hänelle itselleen epämieluisia. Näin tekee todellinen ajattelija.
A.Luukkanen jatkaa tarkastelua, ja tunnistaa Venäjä-uutisissa usein toistuvat vaikutusvaltaisten henkilöiden äkkikuolemat Duginin kuvaaman ilmiön konkretiaksi: Sekurokratia -turvallisuuselinten valta- poistaa Venäjän hallinnosta ja talouselämästä ei-toivottuja henkilöitä.
Sisäiseen kriisiin ajautunut -tai ulkoiseen selkkaukseen valmistuva- epädemokraattinen valtarakenne toimii kuvatulla tavalla. -Rivit täytyy tiivistää ja mahdolliset epäluotettavat henkilöt karsia pois jo ennen kriisiä, -ennen suurta sotaa.
Josef Vissarionovits Stalin -Putinin edeltäjä ja idoli- menetteli vuosina 1934 ja 1938 juuri näin: Vuonna 1931 oli päätetty -jo toisesta- yrityksestä hyökätä länteen, vallata Eurooppa, -ja poistaa ikuisiksi ajoiksi myöhemmin koko neuvostokommunismille kuolettavaksi osoittautuva kilpailu vapaan markkinatalouden ja poliittisen demokratian maiden kanssa.
Jo Stalin ja hänen oppi-isänsä Vladimir Iljitsh Lenin, tiesivät että heidän komentotalous-järjestelmänsä ei pysty tuottamaan aineellista hyvinvointia, eikä tarjoamaan kansanjoukoille poliittisia vapauksia, -ja on siksi tuomittu häviämään kilpailussa, ja katoamaan kartalta. -Näinhän lopulta kävi, mutta vasta 1980-90-lukujen taitteessa.
Valmistellessaan Neuvostoliittoa sotaan, jonka oli päättänyt aloittaa, Stalin tiivisti kotirintaman: Vanhat bolshevikit, jotka saattoivat vielä muistaa puolueensa alkuajat, silloisen kiihkeän poliittisen debatin vallankumousteoriasta yms., -ja että ”bolshevikeille” poliittisen nimen antanut enemmistö jossakin kokouksessa oli väärin laskettu- oli jo melein kaikki tapettu, ja sotaan valmistuva Stalin tapatti loputkin. (Mme Kollontai jätettiin.)
Stalinin omat liittolaiset, kommunistiset satraapit Zinovjev, Kamenjev, Kirov… -hekin saivat kadota. Ensimmäisen 5-vuotis suunnitelman valmistellut Buharin tapettiin myös. Valta-apparaattiin jätettiin vain ne, jotka saivat kiittää asemistaan Stalinia.
Tappamisen 1. funktio oli poistaa -ennalta- kaikki kilpailevat valtakeskukset.
Oli toinenkin tavoite, -yhtä tärkeä: Pitää neuvostokansa pelossa
”Kaiken takana on pelko”, -on tunnettu, ja tosi, sanonta: Kun tunnetut bolshevikit ja ’vallankumoukselliset’, jotka hetki sitten olivat kaiken kehumisen kohteina, ja -lähellä korkeinta valtaa- tapetaan näkyvästi ja brutaalisti, kukaan ei voi tuntea olevansa turvassa.
Näin toimii neuvostokommunismi, -ja näin toimii itämainen despotia.
Luukkanen nostaa esiin käsitteen ’sekurokratia’. -Aiheesta, ja osuen. Stalinin vallankäyttö halvaannutti ajan kuluessa Neuvosto-Venäjän poliittiset valtarakenteet: Neuvostot, virastot ja puolueen. Kaikki valta lipui turvallisuus’elimille’, jotka viimekädessä tottelivat vain yhtä henkilöä: Stalinia.
Seuraukset olivat tuhoisia aivan kaikelle, -jopa peltojen kasvulle. Tiede näivettyi, jälkeenjääneisyyttä teknologiassa ei ole korjattu vieläkään, tilastoinnin tilalle tuli valehtelu ja toiveajattelu. -Listaa voisi vielä jatkaa, mutta kokonaiskuva ei siitä muutu.
Kun ”Isä Aurinkoinen” vihdoin kuoli omaan eritelammikkoonsa ’lähidatshalla’ vuonna 1953, paikalle kiirehtinyt kakkosketju hidasteli lääketieteellistä apua, kunnes johtajan poismeno oli varmistunut. (Luulenpa, että Putin ajattelee tätä suhteellisen usein?)
Kun ’Staliniksi Stalinin paikalle’ hamunnut KGB-johtaja Lavrentij Berija ’seurasi isäntänsä tietä’, oltiin jälleen kylmenevän ruumiin äärellä. -Ja vanha jengi oli koolla taas: Nikita Hrutshev, Nikolai Bulganin, Kliment Voroshilov, Anastas Mikojan, Malenkov… -Kaikki kivenkovia stalinisteja, -kädet veressä kainaloita myöten.
Erään tulkinnan mukaan silloin vannottiin vala:
- Älköön enää koskaan syrjäytettyjä johtohenkilöitä (tai poliittista kilpailijaa) tapeta,
- älköön enää koskaan (turvallisuus)elimet saa valtaa yli puolueen (siviilihallinnon).
Kun silloinen kakkosketju heivasi Nikita Hrutshevin ’eläkkeelle’, hän todella pääsi viettämään eläkepäiviään vapaana, perheensä parissa. -Sitä ei oltu suotu Nikolai II:lle, eikä kenellekään hänen jälkeensä, -ennen Hrutshevia.
Kunnes entinen pietarilainen katupoika, ja KGB:n eversti Dresdenin alatoimistosta Itä-Saksasta, pääsi puikkoihin: Molemmat valat, jotka olivat estäneet isommat verenvuodatukset Venäjällä 1953-1991, muuttuivat makulatuuriksi.
Elokuussa 1991, kun neuvostovalta veti viimeisä henkäyksiään, ja toiveikkaat venäläiset täyttivät Pietarin kadut mielenosoituksillaan, suomalainen toimittaja kiersi mikrofonin kanssa pietarilaisella kadulla, Nuori -jotain kaksikymppinen- pariskunta vastaili toimittajalle:
- ”Entäs sitten, jos kommunistit tulevat takaisin? -Pelkäättekö että niin käy?”, kysyi toimittaja.
- ”Jos ryhdymme pelkäämään, ne tulevat takaisin*, oli nuorten pietarilaisten vastaus.
Uutisoidessani Boris Nemtsovin -Putinin poliittisen haastajan- murhan jälkeisiä mielenosoituksia ympäri Venäjää -provinssikaupungeissakin, Vladivostokia myöten- seurasin (ja jaoin) videolähetyksiä marsseista, joissa kadut olivat täynnään alle 30:ä venäläisiä. –He olivat liikkeellä, neuvostovallan jälkeinen sukupolvi. –Pelko ei ollut vielä tullut takaisin.
Tänään Venäjällä pelätään, neuvostohymni on palautettu, Stalin-kulttia rakennetaan uudelleen, stalinistiset myytit -kuten ns. ’suuri isänmaallinen sota’– on markkinoitu jopa suomalaiselle äärioikeistolle.
Kukaan ei toki sano, että kommunismi on tulossa takaisin. -Kukaan ei uskalla.
Niin mikä ’kommunismi’?
Yhteiskuntateoreetikot Karl Max ja Friedrich Engels kirjoittivat joskus kirjan, josta tuli sittemmin eräänlainen *raamatun’ korvike ateisteille. emme syvenny siihen nyt, -muuten kuin poimimalla heiltä ’historiallisen materialismin’ käsitteen,
”Marxilaisen” (-Marx vältti tuota sanontaa) käsityksen mukaan yhteiskuntien kehityksessä on tietyt vaiheet, jotka toistuvat samassa järjestyksessä. Toki, marxismin keksijät erehtyivät, mutta he tukeutuivatkin 1800-luvun tieteeseen. Vaiheet olisivat nämä:
- Alkukantainen yhteisö l. ”alkukommunismi”,
- Orjanomistus-yhteiskunta,
- Feodalismi,
- Kapitalismi,
- sosialismi,
- Kommunismi.
Kuullostaakin kaavamaiselta, -ja on sitä. Neuvostoliitosta -jossa mitään ei saanut kyseenalaistaa- huolimatta marxilaiseen narratiiviin tukeutuva tutkimus jatkui, -länsimaisissa yliopistopiireissä. Nämä tutkijat huomasivat pian, ettei ”kehitys” ole kaikkialla kulkenut marxismin ’perustaja-isien’ näkemällä tavalla:
Historiallisesti tunnetuissa Aasian ja Lähi-Idän valtioissa -suurkuninkaiden Persia, mogulivaltio Intiassa, sulttaanien Turkki, -ja Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huangdi, jne.- talous- ja omistusjärjestelmä ei vastannut feodalismia tai kapitalismia. Uudelle kategorialle annettiin työnimi: ’Itämainen tuotantotapa’.
Eräistä syistä Neuvostoliiton ja ’Itä-Blokin’ marxilaiset tutkijat eivät innostuneet uudistuksesta.
Ymmärrämme hyvin miksi: Itämaisessa tuotantotavassa ’tuotantovälineitä’ t. omaisuuksia (maa, raha, etc.) eivät omistaneet todellisuudessa varakkaat henkilöt t. suvut, jotka niitä käyttivät ja hallitsivat, vaan heidän omistusvaltaansa vahvempi oli hallitsijan ukaasi, -jolla he olivat em. kivan saaneetkin,
Suurkuningas, sulttaani tai joku ’hirveä hospodar’ saattoi antaa suosikilleen -jopa orjalleen- vaikka kokonaisen maakunnan ’omaisuudeksi’. Sitten, -jos suosio laantui- vasta nimitetty satraappi menetti rahat, maat, tavarat, perheensä ja henkensä. -Ja jäämistö jaettiin uusille suosioon pyrkijöille.
Tämä kuvaus ’itämaisesta tuotantotavasta’ on 1:1 Stalinin ajan Venäjän kanssa, sopii useimpiin kommunistimaihin, -ja … nykyiseen Venäjän federaatioon.
Kun johtajan suosio pois napsahtaa, ikkunaluukku kopsahtaa!
Huolimatta neuvostosymbolien näkyvästä renesanssista, Vlad Verinen ei ole palauttamassa Venäjälle ’marxilaista utopiaa’, vaan Neuvostoliiton tosi-olemuksen: Venäläisen dystopian l. itämaisen despotian. So it goes!
Kiitän lukijaa mielenkiinnosta. Tien tälle ajatusmatkalle avasi Aleksander Dugin, jatkoi Arto Luukkanen, ja minä jätän portin auki. Seuratkaa logiikkaa, käyttäkää empiiristä tietoa, uskokaa varoituksia, -älkääkö pysähtykö.
Pekka Kemppainen
P.S.
Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan- ”joka haluaa viljellä järjen puutarhaa, hänen on kitkettävä mielikuvien rikkaruohot”. -Toisin sanoin: Varokaa narratiiveja.
Suositeltavaa luettavaa:
- Centrum Balticum 07.10. 2025; Arto Luukkanen: ”Kun kanan pää katkaistaan” – vanhan miehen unelma kuolemattomuudesta,
- Iltalehti 11.10. 2025: Venäjällä kuolee nyt ihmisiä epäilyttävissä olosuhteissa – Asiantuntija: ”Valta vaihtuu” Valta vaihtuu Venäjällä, vanhempi yliopistonlehtori Arto Luukkanen sanoo.
02.05. 2025:
05.07. 2024:
05.10. 2025:
Li Andersson ’maalitettuna’ Lvivissä: Ohjuksia putoili kaupunkiin
01.09. 2025:
’Shanghain yhteistyöjärjestö (SCO) on asettanut mallin uudentyyppisille kansainvälisille suhteille’
11.07. 2025:
Sulttaanin orjat, ja Venäjän ’ikkunaprinsessat’ samaa ilmiötä. -kuten Trumpin uho
17.05. 2025:
09.05. 2025:
Venäjän post-kommunistiset ystävät lännessä eivät ole konservatiiveja
27.04. 2025:
Mikko Paunio