Atte von Wright kirjasi perjantaiaamun hajamietteitä.
(Kuvassa vasemmalta oikealle: Donald Trump, Vladimir Putin ja Soliman I.)
”Eilen presidentti Trump julkisti 35% tullit Kanadalle, ja varoitti uusista korotuksista, mikäli Kanada asettaa vastatulleja. Mieleen palasi Kanadan entisen pääministerin Justin Trudeaun tokaisu, kun häneltä pyydettiin lausuntoa Trumpin edellisistä tulliuhkauksista Kanadalle alkuvuonna. ”On torstai”-
Trumpin tariffipolitiikka
Trumpin tariffipolitiikan tekee Kanadan ja Meksikon kohdalla erityisen omituiseksi USA:n, Kanadan ja Meksikon välinen voimassaoleva vapaakauppasopimus, jonka Trump itse solmi edellisellä presidenttikaudellaan.
Tapansa mukaan Trump käyttää estoitta superlatiiveja ja on kutsunut tuota sopimusta Yhdysvaltojen kannalta huonoimmaksi ikinä. No tiedän itse kokemuksesta, että vanhat miehet unohtelevat.
Sitten palasi mieleen jo kommentoimani Kiinan tunnustus/julistus, jonka mukaan se ei voi sallia Venäjän tappiota Ukrainassa, ja Yhdysvaltojen huomion keskittymistä Tyynellemerelle.
Kenen ”proxy war”
Euroopan venäjämieliset tahot propagandassaan usein väittävät Ukrainan olevan lännen ”sijaissotija” ja kyseessä olevan ”proxy war”, jolla länsi pyrkii heikentämään Venäjää taistelemalla viimeiseen ukrainalaiseen. Nyt on siis valjennut, että kyseessä todellakin on ”proxy war”.
Venäjä sotii Kiinan puolesta maantieteellisesti kaukaisessa kolkassa länttä vastaan edistääkseen Kiinan imperialistisia päämääriä.
Sulttaanin brutaalin tehokas systeemi
Ja lopuksi mieleen tulivat Venäjän eliitin yhä tihenevät oudot kuolemantapaukset. Venäjän nykyhallinto muistuttaa Ottomaanien imperiumia 500 vuotta sitten. Imperiumin ehdoton pää oli sulttaani. Sulttaanin valtaa ei mikään laki rajoittanut.
Kuuliaiset uskonoppineen löysivät sopivat perustelut ja fatwat jopa islamin sääntöjen kiertämiseen tarpeen vaatiessa. Sulttaanin lähimmät virkamiehet eivät yleensä olleet vapaita vaan orjia.
Suttaani palkitsi heidät satumaisilla omaisuuksilla ja heidän alaisinaan oli toisia orjia. Mutta tuo loisto ja ylellisyys riippui sulttaanin oikusta. Milloin tahansa saatettiin nuo rikkaudet riistää, ja niiden aiempi ”omistaja” yleensä päätyi säkkiin ommeltuna Marmaramereen.
Tuo systeemi oli voimakkaan sulttaanin käsissä brutaalin tehokas. Palkkion toivo yhdessä jatkuvan pelon kanssa olivat hyviä motivoijia kyvykkäälle orjalle. Mutta oikeaa lojaalisuutta se ei tietenkään tuottanut, ja heikkojen sulttaanien käsissä se joudutti imperiumin romahdusta.
Tämmöistä tänä aamuna.
Ja jäädäänpä odottamaan, millaiset tullit EU:lle rätkäistään. ”
Atte von Wright 11.07. 2025
Tolla trumpilla on mopo karannut käsistä totaalisesti noiden tullien kanssa. Eikö se ymmärrä että moiset tullit iskevät suoraan amerikan talouteen, sen bruttokansantuotteeseen? Tavarat voidaan myydä muuallekkin jolloin hilibilit jäävät puristelemaan pippeleitään ja korottamaan velkakattoa.
Voi sentään…. ja minä kun luulin että Trumppi olisi samanlainen kuin aiemmin. Mutta ei, toiset ohjaavat tätäkin sätkynukkea.
Atte von Wright kirjasi perjantaiaamun hajamietteitä
”Kenen ”proxy war”
Euroopan venäjämieliset tahot propagandassaan usein väittävät Ukrainan olevan lännen ”sijaissotija” ja kyseessä olevan ”proxy war”, jolla länsi pyrkii heikentämään Venäjää taistelemalla viimeiseen ukrainalaiseen. Nyt on siis valjennut, että kyseessä todellakin on ”proxy war”.
Venäjä siis sotii Kiinan puolesta maantieteellisesti kaukaisessa kolkassa länttä vastaan, edistääkseen Kiinan imperialistisia päämääriä.”
Tämä on mielestäni erittäin kiinnostava ja syvästi ajankohtainen kysymys, ja vastaus on: kyllä – se on täysin järkevä oletus, joskin sen todentaminen vaatii turvallisuusnäkökohdat huomioiden hienovaraisesta vähän ronskimpaa analyysiä.
Mutta mikä tilanne on sitten Nato-Suomessa?
– Kysymys: Voisiko olla mahdollista, että Venäjä käy ”hybridisotaa” Suomen maaperällä Kiinan puolesta?
– Vastaus; Kyllä, periaatteessa ja (todennäköisesti) Venäjä jossain määrin jo tekee niin:
– Venäjällä ja Kiinalla on yhteisiä intressejä horjuttaa länsimaiden yhtenäisyyttä, erityisesti Natossa ja EU:ssa.
– Suomi on uusi Nato-maa ja strategisesti herkässä asemassa – juuri tällaiset maat ovat otollisia testialueita vaikuttamisoperaatioille.
> Venäjän kyky operoida Suomessa tiedustelun, disinformaation ja rajahäirinnän kautta on tunnettu, mutta motiivit eivät aina ole puhtaasti Venäjän omia – ne voivat palvella myös laajempaa euraasialaista vaikutusstrategiaa, jossa Kiina käyttää Venäjää puskurina tai agenttina.
> Tärkeä havainto: Hybridisodan ei tarvitse olla ”täysin omaehtoista” – se voi olla myös ”alihankittua” strategista häirintää, joka hyödyttää ym. ”kolmatta” osapuolta.
Kysymys: Onko Kiinalla intressejä operoida Suomessa epäsuorasti – ja piiloutuuko se Venäjän selän taakse?
Vastaus: Mielestäni kyllä – erityisesti geopoliittisissa infrastruktuuri- ja datahankkeissa:
– Kiinan datakeskushankkeet Suomessa (esim. Kemissä ja Kajaanissa) ovat herättäneet kysymyksiä sekä energiankäytöstä että datan suuntauksesta.
– Samoin ”lomakyläinvestoinnit”, maaomistukset ja satamahankkeet voivat olla osa laajempaa Kiinan Belt and Road -tyyppistä toimintaa, joka naamioidaan harmittomaksi liiketoiminnaksi, (aivan kuten venäläiset aiemmin) mutta joka toimii myös strategisen vaikutusvallan välineenä -niin pitkällä kuin lyhyemmälläkin aikavälillä.
– Kiina on mestari ”strategisessa sumeudessa” (strategic ambiguity), jossa valtio esiintyy ”hyväntahtoisena” business-toimijana, mutta jonka toimijan tavoitteet ovat kuitenkin lyhyen/pitkän aikavälin arvioissa geopoliittisia.
– Esim. > Ikävät mielleyhtymät/pahat assosiaatiot – eli kaikki paljastuneet hankkeet, jotka sijaitsevat lähellä sotilaallisesti herkkiä alueita ja saattavat palvella myös sensoripohjaisina keräyspisteinä. Sensoripohjaisen keräyspisteen toiminta perustuu siihen, että sensorit lähettävät tietoa esim. (Kiinaan) pilvipalveluun, jossa sitä analysoidaan. => Tämän tiedon perusteella voidaan tehdä vaikka minkälaisia -meille vahingollisia strategisia päätöksiä.
– Kysymys: Voisiko Venäjän hybriditoiminta olla myös savuverho Kiinan projekteille Suomessa?
Vastaus: Tämä on erittäin uskottava strateginen ajatus, sillä:
Venäjän aiheuttama meteli – kuten rajaturvallisuustilanne, elektroninen häirintä, vaikuttamisoperaatiot, trollitehtaat ja valeprofiilit – ne kaikki pitävät julkisen keskustelun, median ja turvallisuussektorin katseen jatkuvasti idässä ja erityisesti Pietarin suunnassa.
Samaan aikaan Kiinan toimet voivat edetä lähes näkymättömästi, koska niitä ei pidetä akuutteina uhkina. Ne esitetään yleensä maireasti _hymyillen_ ”neutraaleina investointeina” tai ”liiketaloudellisina mahdollisuuksina”.
> Strateginen hyöty Kiinalle: Suomi reagoi Venäjän uhkaan puolustusnarratiivin kautta – mutta ei huomaa, että Kiina rakentaa hiljaista digitaalista infrastruktuurivaikutusta, joka voi olla jopa vaarallisempi pitkällä aikavälillä. (esim. datariippuvuus, reititys, logistiikka- ja kyberalttiudet).
Esimerkkejä ja lisäargumentteja:
– Rajakriisin varjossa kukaan ei kysy, mitä kiinalaiset rakennuttavat Kemin vanhoille tehdasalueille.
– Disinformaatiokentällä näkyy ajoittain narratiiveja, jotka toistavat Kiinan intressejä, mutta tulevat venäläisiltä lähteiltä.
– Kiinan ja Venäjän yhteinen etu on hajottaa lännen teknologista itsemääräämisoikeutta – Suomessa tämä voi tapahtua energiadatahankkeiden ja tekoäly- yms. yhteistyön kautta.
Yhteenveto:
On täysin loogista ja realistista olettaa, että Venäjän hybriditoiminta Suomessa voi – tietoisesti tai sivuvaikutuksena – tukea Kiinan strategisia tavoitteita. Kyseessä ei ehkä ole suoraviivainen ”salaliitto”, vaan pikemminkin strateginen synkronisaatio, jossa Kiina hyötyy Venäjän aiheuttamasta epäjärjestyksestä ja suomalaisten huomion ”ohjautumisesta” vääriin suuntiin – toki huijauksen uhriksi ajautuminen on kovin inhimillistä. Busineksessa luulisi suomalaisten jo oppineen sen kantapään kautta?