Vanhan polven kansanmies itärajalta tapasi muistuttaa perimmäisestä totuudesta: ”Kaikki, mikä tulee idästä -paitti nouseva aurinko- otetaan vastaan tasajyvällä!”
(Kuvaan on käytetty mm. Viron rajavartioston aineistoa.)
Tämä siis oli/on perinteinen suomalainen, ja isänmaallinen, tapa ajatella. -Kokemus on siihen opettanut. Ajattelevatko kaikki, jotka pitävät Mannerheimin kuvaa seinällään, -ja Suomen pienoislippua pöydällään- samalla tavoin, se vaatii oman tarkastelunsa.
Tapahtumat Viron itärajalla perjantaina (10.10.) on tulkittu häirinnäksi, tai hybriditoimeksi. Jotain siellä sählättiin, ja Viron rajavartiosto reagoi harkitusti. Jos kyse oli provokaatiosta, se ei johtanut mihinkään, -ja tilanne näyttää olevan ohitse. Kysymys, -mitäs jos Suomen rajalla?- esitettiin. Siis pohdimme.
Rajakähinä on lievimmillään valtiollista kiukuttelua: Annetaan ymmärtää, että ollaan tyytymättömiä johonkin, ja tilanne päättyy kun signaali on perillä. Nykyisessä maailmantilanteessa on kuitenkin varauduttava siihenkin vaihtoehtoon, että ensimmäinen häröily on pitkän sarjan avaus.
Pyrkimys aiheuttaa levottomuutta
Vaikka negatiivisen huomion kerääminen on valtiollekin aina haitaksi, siihn voidaan pyrkiä tietoisesti silloin, kun lähitulevaisuuden tilanteessa mahdollinen julkisuushaitta -suomeksi huono maine- ei ole merkitsevää.
Tämä tarkoittaa, että maailman mielipiteenmuodostajilla on lyhyen ajan kuluessa paljon tärkeämpääkin ajateltavaa. -Tällä viittaan ’sotaa edeltävään vaiheeseen’, josta saimmekin äskettäin tylyn briiffauksen Saksanmaalta:
„Wir sind nicht im Krieg, aber wir sind auch nicht mehr im Frieden“
”Me emme ole sodassa, mutta emme myöskään ole enää rauhassa”, sanoi Saksan liittokansleri Friedrich Merz.
(Jatkuu linkin jälkeen.)
Sotaa edeltävässä tilassa pelisäännöt ovat -huomaamattomasti mutta nopeasti- muuttuneet, eikä paluuta vanhaan ole. Liittokansleri Friedrich Merzin viesti on vakava, ja kaikkia koskettava. Häröilyt ja sattumukset ovat sodan lähestyessä aivan eri roolissa, kuin normaalitilassa: Olemme ’eri levellillä’.
Eräs indikaattori, jota kannattaa seurata, on mahdollisen vihollisen propagandistit, nykyisin trollit. Havaintojen mukaan heillä on lyhyt komentoketju, ja käsikirjoutus. Joskus he huutelevat ’ihan hassuja’. kuten venäiset kaiutinmiehet viime sodissa:
Väinö Linna poimi kansakunnan muistiin neuvostopropagandistin ikimuistettavan -ja ikinaurettavan-sloganin: ”Suomen poika! -Tule tänne hakemaan leipää!” -Ja suomalaisen vastauksen:
(Jatkuu kuvan jälkeen.)
Venäjällä vietetäänkin kuullemma yhä -kerran vuodessa- jotain margariini– tai laardipäivää?
Vitsit vitseinä, mutta nyttemmin siellä alkaa bensa loppumaan? -Loppuu itäsuomalaisten Viipurin-rallikin, vaiko muuttuu sen suunta?
Linnan ’Tuntemattomassa’ venäläinen myös huuteli, että ”tappakaa lapualaiset upseerinne, ja tulkaa meidän joukkoihimme…” -Muistelen, että vastahuudossa mainittiin nurmoolaiset? -Mutta takaisin nykypäivään.
Suomalainen Venäjän yshtävä ehti jo ennakoida tunnuksettomien vihreiden miesten hiippailua itärajan tälle puolen:
(VAROITUS: Kahvikuppi kauemmas näppiksestä!)
Videointi: 4570finn (THANX!)
Huomaamme, ettei venäläinen propaganda ole 80:ssa vuodessa parantunut. Se on vain siirtynyt kaiuttimista Youtubeen.
Johtopäätökset:
Omalla, tahattoman teatraalisella, tavallaan neuvosto- … (päivitys) puti-propaganda vahvistaa liittokansleri Merzin tilannekuvaa: Onhan aivan umpihullua huudella juutuubissa tuollaista, ellei sota tosiaan ole ihan oven takana.
Meille jääkin siis kaksi tulkintamahdollisuutta. 
’Kohteliaiden vihreiden miesten’ jälkiä Ukrainassa on käyty Suomesta tarkastelemassa:
Vieraillessaan toukokuussa 2022 Venäjän brutaalien sotarikosten näyttämöllä Ukrainassa, Buchassa ja Irpinissä, Suomen silloinen pääministeri Sanna Marin näki jotain, jota suomalaiset pääministerit eivät ole aiemmin nähneet, -vaikka tilaisuuksia vierailla vihollissotilaiden tekemien joukkomurhien tapahtumapaikoilla olisi ollut kotimaassakin -32:lla paikkakunnalla pitkin Suomen itärajaa– mutta niillä ei ole valtionjohdon taholta vierailtu.. -ei ennen v.1991 eikä sen jälkeenkään.
Tekijäkin on Suomen unohdetuissa joukkomurhissa sama, kuin Ukrainassa 2020-luvulla: Venäjän armeija tai partisaanit. Marinin vieraillessa Buchassa 2000-luvun sotarikosten näyttämöllä jäljet olivat vielä tuoreita, aistittavissa.
Harva meistä on käynyt koskaan sotanäyttämöllä. Voimme visualisoida mielessämme, miltä sellaisessa näyttää. Palaneita rakennuksia, tuhoutuneita ajoneuvoja, -ja maassa tai asfaltilla läikkiä joiden alkuperää emme halua kuvitella, enkä haluaisi teitä siihen pakottaa.
Taistelukentän haju, toiminnan päätyttyä, on mieleenpainuva, -sanon että muistiin syöpyvä: Maahan imeytyneen polttoaineen, matkustajineen palaneiden autojen ja asukkaineen tuhoutuneiden rakennusten, ja hautaamattomien vainajien haju, ruudinkäryä, ja näkymää kattaa ihmisten -ja kotien arkipäiväisien esineiden- jäännösten kaaos, joka kertoo ryöstelystä, piittaamattomasta röyhkeydestä, ja ’rankaisemattomuuden kulttuurista’.
Lääkintään perehtyneet tietävät kliinisen shokin oireet? Kuvat Sanna Marinista -luotiliivissään- Buchan kadulla, ne näyttävät meille hyvin vakavoituneen ihmisen: Veri on paennut kasvoilta, piirteet terävöityneet, ilme kertoo varuillaanolosta, ja mielen myllerryksestä. Shokki ei ole läsnä, muttei ole kaukana. Tuntevan ihmisen tuleekin shokeerautua näitä asioita nähdessään. -Ei riitä, että toteamme etteivät ne kuulu länsimaisen sivistyksen maailmaan, -ne eivät kuulu inhimilliseen maailmaan lainkaan.
Tänään Tony Blair Institutessa työskentelevä Sanna Marin kohtasi instituuttinsa asiakirjaa laatiessaan sen, minkä hän jätti taakseen Buchassa, vaikkei lähtenyt hänen mielestään: Kysymyksen suhtautumisesta brutaaliin vallantavoitteluun ja sen seurauksiin. -Ja kysymyksen siihen reagoimisesta: Salliiko maailma jonkin valtion tavoitella etuja väkivaltaa käyttäen, tukeutumalla herättämäänsä pelkoon.
If we once again want a peaceful Europe, we must act according to our strength and rise to the challenge Russia has presented us with – ensuring that its only reward for invading Ukraine is failure. And if we want the new peace to be a lasting one, we must deter future aggression by proving that we are willing to defend the values that bind us together.
Sanna Marin (13.02. 2025)
Jostakin tunkee vaikutelma, että jotkut haluavat Buchan ja Irpinin näkymien toistuvan Suomessa?
Aiemmin Uutispeilissä:
11.10. 2025:
30.09. 2025:
Poliisi seuraa droonitilannetta Suomessa yhdessä muiden viranomaisten kanssa
29.03. 2024:
13.02. 2025:
10.05. 2025:
Sotahullut hyökkääjät on kyllä muualla kuin Venäjällä- ottakaa asioista selvää te, jotka totuutta kaipaatte.
Joo, venäläiset hyökkäilee etupäässä vierailla mailla.
Niinhän se on. Ennen vanhaan meillä oli diplomaatteja jotka selvittelivät tulehtuneita ja sotkeentuneita asioita. Nykyään on vain arognatteja valtiomihiä jotka lausuvat kaikkea mitä sylki suuhun tuo. Itse olen ihaillut Lavrovia ja sen suhtautumista asioihin. Ei kiihkolla vaan raadollisella todellisuudella. Ottaen historian huomioon. Ei ihme ettei Putin antanut sille eroa tehtävästään vaikka se pyysi. Siinä olisi Suomellekin ulkoministerin mallia.
Empä ole putkoen ennen nähnyt noin möykkäävän. Jos tätä ei ole irroitettu kokonaan asiayhteydestä niin johan kaveri teki pellen itsestää. Tuo ”normal” on hyvä muistaa kun piippalakit tulevat ovelle. Toinen on ”mir”, eli rauha.
Sulla myös Lavrovin huumorintaju? -Varo tylsää elämää.
”Jostakin tunkee vaikutelma, että jotkut haluavat Buchan ja Irpinin näkymien toistuvan Suomessa?”
Varmaan tämä (jotkut) vaikutelma hyppii silmille aika monelle – tavalliselle suomalaiselle:
Jääkärit ja tunarit
Kun Alexander Stubb Suomen presidenttinä astui Latvian kirkkoon, siihen samaan, jossa jääkärit vuonna 1917 vannoivat uskollisuutta Suomelle, hetki oli enemmän kuin ele.
Se oli hiljainen viittaus siihen, mistä tämä maa syntyi – rohkeudesta irtautua itäisestä vallasta, uskosta siihen, että suomalainen vapaus ei ole kenenkään lahja, vaan oma päätös.
Sata vuotta myöhemmin sama siniristi hulmuaa jälleen, mutta nyt sen varjossa kulkee uusi sukupolvi, joka ei tiedä tai ei välitä siitä, mitä se symboloi.
He heiluttavat lippua kuin amulettia, mutta sanat, joita he toistavat, ovat lainaa – ne ovat samoja lauseita, joilla stalinistiset taistolaiset aikoinaan tuomitsivat lännen, vain ideologinen väri on vaihtunut.
Sama anti-liberalismi, sama viholliskuva, sama hurmio, eri marssijärjestys.
He luulevat olevansa isänmaan puolustajia, mutta eivät huomaa / välitä siitä, että heidän iskulauseensa ovat _itäisen despotian_ käsikirjoituksesta.
Jääkärit vannoivat vuonna 1917 kirkossa uskollisuutta Suomelle. Tunarit vannovat tietäen / tietämättään 2000-luvulla uskollisuutta sille vallalle, josta jääkärit pyrkivät eroon!
Se on historian suurin irvikuva – kuin jos Lapuan liike olisi toiminut Kominternin haarakonttorina, eikä kukaan olisi huomannut mitään.
– Sama siniristi, eri tarkoitus.
– Sama maa, mutta sielu vieraalla vallalla panttina.
Ps. Latvian kirkossa jääkärit tiesivät mitä tekivät.
Tänään meiltä puuttuu se tieto, se hiljainen arvokkuus, jonka varaan valtio rakennettiin.
Ja siksi meidän on palattava siihen hetkeen, siihen valaan:
ei enää koskaan kumarrusta idän varjoon.
https://www.verkkouutiset.fi/a/alexander-stubb-kunnioitti-suomalaisia-jaakareita-itsenaisyytemme-karkijoukko/#3aa3b1a4
”Sata vuotta myöhemmin sama siniristi hulmuaa jälleen, mutta nyt sen varjossa kulkee uusi sukupolvi, joka ei tiedä tai ei välitä siitä, mitä se symboloi.
He heiluttavat lippua kuin amulettia, mutta sanat, joita he toistavat, ovat lainaa – ne ovat samoja lauseita, joilla stalinistiset taistolaiset aikoinaan tuomitsivat lännen, vain ideologinen väri on vaihtunut.”
— Nämä nyky-kremlistit eivät ole vielä löytäneet sanaa ”neuvostovastainen”, -tai pitävät sen vielä piilossa?
Pitääkö Venäjää pelätä, -kun se pelottelee? Vastaus: No miten sen ottaa – päättele itse.
Kolmas Rooma – Putinin pyhä startup
1500-luvun munkki Filofei ei aavistanut, että hänen lauseensa eläisi 500 vuotta myöhemmin Kremlin propagandassa.
Hän kirjoitti, että ”kaksi Roomaa on kaatunut, kolmas pysyy, eikä neljättä tule.”
Rooma oli sortunut, Konstantinopoli petti uskon, ja _Moskova_ jäi yksin pelastamaan maailman.
Siinä kaikki, mitä tarvitaan hengelliseen imperiumiin – ja nykyaikaiseen geopoliittiseen myyttiin.
Kun Filofein rukouksesta tuli ohjelmistopäivitys
Filofein julistus oli aikanaan teologinen visio: Venäjä on viimeinen valtakunta, Jumalan valittu, joka suojelee oikeaa uskoa. Putinin Venäjällä se on päivitetty poliittiseksi ohjelmaksi – tai ehkäpä käyttöjärjestelmäksi, jota ei voi poistaa.
Kolmas Rooma ei enää puhukaan Jumalasta vaan ”sivilisaatiosta”, ”arvoista” ja ”perinteistä”.
Se on kuin hengellinen franchising, jossa kirkko hoitaa PR:n, valtio sisällön ja armeija jakelun.
Sota esitetään liturgiana, ja jokainen pommitettu kaupunki mm. Ukrainassa on osa pelastussuunnitelmaa.
Venäjän uusi pyhä startup
Putin on tehnyt Filofeista brändijohtajan haudasta käsin.
Kolmas Rooma toimii nyt kuin startup, jonka päätuote on moraalinen ylemmyys ja jonka asiakaspalautteen käsittelee FSB. Ideologia on yksinkertainen ja tehokas:
– Venäjä ei valloita – se pelastaa.
– Venäjä ei tee virheitä – se toteuttaa kohtaloaan.
– Venäjä ei sensuroi – se varjelee sieluja.
Kun aiempi uskonnollinen messianismi korvataan geopoliittisella sellaisella, tulos on sama => valtion usko itseensä muuttuu dogmiksi, jota ei saa kyseenalaistaa.
Ikuinen imperiumi, joka pelkää peiliään
Filofei uskoi, että kolmas Rooma pysyy ikuisesti.
Putin toistaa sen, mutta äänessä on enemmän epätoivoa kuin uskoa.
Sillä historia on aika nihkeä jokaiselle, joka julistaa omaa kuolemattomuuttaan. (Auki oleva mikrofoni paljasti: Putin ja Xi keskustelivat elinsiirroista ja kuolemattomuudesta.)
https://yle.fi/a/74-20180948
Ps. Kun valtakunta alkaa pelätä omaa varjoaan, se ei enää tarvitse mitään vihollista – se on jo löytänyt sellaisen peikon sisältään – olkoon se kuinka suuruudenhullu tahansa.
”Kun aiempi uskonnollinen messianismi korvataan geopoliittisella sellaisella, tulos on sama => valtion usko itseensä muuttuu dogmiksi, jota ei saa kyseenalaistaa.”
— Tarkastelua voi jatkaa uskonnollisen lähkon ja poliittisen lahkon vertailuun: Messianismi sopii ns. vallankumouksellisiin, jotka pitävät itseään maallisina messiaina, ’vapauttajina’.
Kun maallinen messiaslahko tunkeutuu esim. ev-lut.-kirkkoon se on tavallaan tutulla maaperällä. -Joten ’vapautuksen teologia’ voi helposti hurmata kristilliskonservatiivin, jos tällä on esm. syyllisyystunne vuodesta 1918.
’Usko’ on jäljellä, sen kohde on muuttunut. Radzinski ei rturhaan kirjoita Neuvistoliiton Lenin-kultista ’ihmisjumalan palvomisena’.
Kyllä sen itsenäisyyden Tsaari meille antoi. Ja globalisti-pankkiirit takasivat meille markan. Lippu meillä oli jo koska olimme Venäjän autonominen osa. Tsaari rakasti suomalaisia niin paljon että myöntyi itsenäisyyteemme.
Sen jälkeen tapeltiin 20 vuotta sisällissotia siitä tuleeko maastamme kommunistinen vai kapitalistinen. Jälleen maamme johtajia maasutettiin ja jälki oli sen näköistä. Onneksi meistä tuli hetkeksi demokraattinen valtion jolloin Kekkonen pystyi tekemään kauaskantisia päätöksiä tulevienkin sukupolvien hyväksi. Ja lihotti maamme ennen näkemättömään vaurauteen. Kunnes tuli Mauno Koivisto ja aloitti SDP:n kanssa kaisen siihenastisen rakenetun hyvinvoinnin tuhoamisen.
Voi hellandyydelis!
Kyllä sen itsenäisyyden Suomi itse otti, kun Venäjä oli muuttunut epävakaaksi. Venäjän puolesta eräs Lennu totteli saksalaistakenraali Ludendorfia -kun Brest-Litovskissa oli jotain sovittu- ja hyväksyi suomalaisyen ilmoituksen: Venäjä tunnusti diplomaattisesti Suomen, -ja muut valtiot sen jälkeen.
Boldut olivat silloin jo murhanneet tsaarin perheineen. -Globalisti-pankkiirin käskystä.
Mitä Virossa oikeastaan on tapahtunut?Epämääräistä uutisointia ympäriinsä eikä kukaan edes tiedä kertoa mitä nyt pitää pelätä.
Kaikki ei ymmärrä, vaikka kerrottaisiin. Huolestuttava seikka on, liittyykö tapahtunut esm. Viron reaktioiden testaamiseen jotain tulevaa silmälläpitäen. -Viron rajavaruhat reagoivat sopivasti, tilannetta dramatisoimatta mutta sen laajenemisen estämällä.
Mikä muuten oli pointtisi?
Pointti oli se että et itsekkään tiedä mitä on tapahtunut mutta sä kuitenkin oletat että jotain pahaa on tapahtunut. Aikamoisia tarinoita sä sit keksit.