Sivistysmaiden työkalupakissa ei ole sellaista ratkaisuehdotusta, joka sekä lopettaisi helmikuusta 2022 jatkuneen sodan Ukrainassa, että kelpaisi Kremlille.
(Kuvan aineisto mm. Kremlin.ru, -pikkukuvan teksti: Nasha Aljaska, -meidän Alaska.)
Vanha venäläinen posteri (kuvaan uporettuna), joka muistuttaa Alaskan kuuluneen joskus ”meille”, toteutuu sikäli, että Anchoragen tapaamisen tulos kuuluu Venäjälle, -ei kenellekään muulle.
Mika Aaltola kommentoi tänään:
Mika Aaltola 16.08. 2025: Mitään edistystä ei ole tapahtunut. Putin pysyy asemissaan, jotka julistettiin jo ennen sotaa. Voimme nähdä Alaskan tapaamisen edistyksenä. Mutta Putin näkee sen heikkoutena ja perääntymisenä. Ne eivät ole hänelle syitä tehdä kompromisseja, vaan kannustimia jatkaa radallaan.
Kyiv Independent pitää perjantain ’summitia’ häpeällisenä: ”Tuo tapaaminen oli kuvottava. Putin rakasti sitä”, -otsikoi lehti.
”Verinen diktaattori ja sotarikollinen sai kuninkaallisen vastaanoton vapaiden maassa – hänen hyökkäysdrooninsa suuntaavat (samaan aikaan) kaupunkeihin”. kirjoittaa Kyiv Independent tänään.
Alaskan kokouksen alla Yhdysvaltain presidentti Donald Trump julisti haluavansa tulitauon tänään ja että hänen venäläinen kollegansa Vladimir Putin kohtaisi ”vakavia seurauksia”, jos hän ei sitä toteuttaisi.
Putiniin ei Anchoragen jälkeen kohdistu minkäänlaista painostusta aselevon tekemiseen. ’Punaiset viivat’ ovat jääneet taakse, päivämäärä-limiitit ylitetty ja uhkaukset on kuultu -ilman konkreettisia seurauksia-
Venäjän johtaja ei tee sopimuksia – hän ottaa mitä tarjotaan, -ja vaatii lisää
”Trump ei ole vielä oppinut yhtä läksyä: Venäjän johtaja ei oikeastaan tee sopimuksia – hän ottaa ne vastaan. Hän ottaa vastaan sen, mitä hänelle tarjotaan, ja sitten ottaa lisää – hän jatkaa ottamista, kunnes voima pysäyttää hänet. Siinä on venäläinen sopimusten taito.”
Venäjän naapurimaiden, -ja myös muiden autoritaarisesti hallittujen valtioiden naapurien- kannalta huolestuttavinta on, että aggressori saa pitää varastamansa, kohtaa vain taputuksia päälaelle, ja katselee seuraavaa kohdetta.
Miten ’ovaalissa’ silloin suu pannaan, kun ”meidän Alaska” on ruokalistalla?
Pekka Kemppainen
Hyökkäyssotien laillistaminen saattaa edetä perjantaina, -jäljet eivät lupaa hyvää
Li Andersson tänään: ’Kahden suurvallan autoritaariset johtajat päättävät keskenään muiden asioista’
Kansanedustaja varoittaa: Venäjä rakentaa tietoliikenne-infraa keskelle Helsinkiä
(Siirretty toisesta paikasta.)
Lause kaikkien diletanttien ruhtinas on suomenkielinen versio sanonnasta ”prince of all dilettantes” ja sillä viitataan useimmiten 1800-luvulla eläneeseen säveltäjään, aristokraattiin ja diplomaattiin, Eugen d’Albertiin.
Huom! Tämä titteli ei ollut alun perin kunnianosoitus, vaan pilkkanimi.
Mutta miten tämän nykyisen diletantti-tittelinhaltijan – arvaatte varmaan ketä tarkoitan – nappulaliiga-peliin suhtatuu Wall Street, Pentagon -ja ”Vanha Raha” -heilläkin lienee paljon pelissä menetettävänä?
Kun nappulaliiga pelaa shakkia lastenpöydässä: Wall Street laskee tappioriskejä. Pentagon piirtää evakuointireittejä. Vanha Raha miettii: pitäisikö ostaa koko pelilauta ja laittaa se vitriiniin, ettei kukaan pääse enää pelaamaan.
=> Eli: Nappulaliigan shakkipeli näyttäytyy heille lähinnä vaaralliselta lastenlautapeliltä, jossa pelinappulat voivat yhtäkkiä sytyttää koko pöydän tuleen.
1. Wall Street katsoo peliä hermostuneena, koska markkinat vihaavat ennakoimatonta kaaosta. Heidän logiikkansa: “Konflikti on hyvä vain, jos se on hallittua ja laskettavissa. Diletantin versio on kuin shorttaisi omaa salkkuaan vain saadakseen otsikoita.”
2. Pentagon näkee tilanteen enemmän riskikartan kautta. Heidän näkökulmastaan nappulaliiga ei ymmärrä, että jokainen “yllätyssiirto” kuluttaa resursseja ja uskottavuutta, eikä mikään suurvalta kestä loputtomia ad hoc -kriisejä ilman strategista selkärankaa.
3. Vanha Raha puolestaan on se yleisö, joka istuu kauempana salissa. He eivät halua koko show’n loppuvan, mutta eivät myöskään halua, että teatteri palaa maan tasalle ”dollarisalkkuineen” päivineen. Heille ko. Diletantin jatkuva kriisituotanto on riski, koska se murentaa pitkäjänteistä järjestystä, joka on heidän omaisuutensa ja vaikutusvaltansa perusta.
Ps. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Entäpä tahallisuus?
Jos Diletantille jää vain konflikti ilman voittoa, ja sekin jatkuu kuin tahallaan, niin tahallisuus alkaa tosiaan näyttää loogiselta vaihtoehdolta.
Miksi? Syy voi olla kyynisen yksinkertainen: jatkuva konflikti on ainoa polttoaine, jolla hän pitää itsensä ja brändinsä median valokeilassa. Rauha ja vakaus eivät tuo otsikoita, mutta riidat ja kriisit tuovat — ja hän tietää, että uutiskierto on hänen todellinen “äänestäjäkuntansa”.
Ja vaikka hänellä on enemmän henkilökuntaa kuin “ovaalin nappulaliiga” – eli sisäpiirin uskolliset, jotka nyökkäilevät kaikelle – ongelmana on, että tehokkaammat, perinteisemmän diplomatian osaajat joko eivät saa sanottavaansa läpi, tai eivät enää työskentele hänen kanssaan. Jäljelle jää näin ollen ympäristö, jossa tahallisesti ylläpidetty epävarmuus on poliittinen strategia, ei vahinko.
Надёжное зеркало казино гарантирует стабильный вход