Keskustelu Yhdysvaltain poliittisesta käänteensä -Venäjän puoleen, pois Euroopasta- lähestyy asian ydintä: Etupiirit ovat tulossa ’sääntöperustaisen kanssakäymisen’ sijaan.
(Kuvan aineisto eri lähteistä. )
Vasemmiston edellinen puheenjohtaja, nykyinen europarlamentaarikko, Li Andersson avaa ajatuksensa jo KU:ssa tiistaina (04.03.) julkaistun esseensä otsikossa: Hän määrittää Trumpin ja Putinin viime perjantaina (28.01.) päivänvaloon tulleen yhteistyön tylyin sanoin: ’Kyse (on) autoritaaristen voimien liittoutumisesta, -ja se on vaaraksi meille kaikille.’ Tarkastelemme.
- https://x.com/liandersson/status/1896915951721038216, (linkki avautuu uuteen välilehteen.)
’Kahden suurvallan autoritaariset johtajat keskenään päättävät (rauhan) ehdoista’
Li Andersson kirjoittaa tänään:
”Mikäli rauha Ukrainaan syntyy sillä, että kahden suurvallan autoritaariset johtajat keskenään päättävät sen ehdoista huomioimatta Ukrainan tarpeita tai suvereniteettia, vahvistaa tämä Putinia ja Trumpia sekä heidän valtaansa päättää muiden asioista.”
’Ulkopolitiikka nojaa oman käden oikeuteen ja väkivaltaan’
Viime vuosisadalla kokeiltiinkin rauhan turvaamista etupiirien avulla, -tunnetuin tuloksin. Andersson ottaakin kantaa perjantaina reinkarnaation kokeneeseen etupiiripolitiikkaan:
”Silloin vahvistuu heidän maailmankuvansa, jossa ulkopolitiikka nojaa suurten ylivoimaan, oman käden oikeuteen ja väkivaltaan. Sisäpoliittisesti tämä maailmankuva nojaa demokratian, ihmisoikeuksien ja moninaisuuden näkemiseen uhkana. Tällaisen maailmankuvan voimistuminen ei tee maailmasta turvallisempaa tai vakaampaa kenenkään muun kannalta, päinvastoin.”
Meidän ei tarvitse odotella, toteutuuko Anderssonin visio -tai dystopia: Meidän tulee vain muistaa: Tuhottu Eurooppa –Kuusamon syrjäkyliä myöten- ja vuosikymmenet, jolloin Eurooppa oli jaettu piikkilangalla kahteen vyöhykkeeseen: Etupiireihin.
Anderssonin sukupolvi suomalaisessa vasemmistossa ei ehkä tunne suomalaisten vasemmistoradikaalien -erään osan heistä- ohuita kontakteja ’kylmän sodan’ demarkaatiolinjan taakse: Sielläkin oli ’vastarintaa’. He julkaisivat esseitä hekin. Eräs salakuljetettu teksti vertaili meidän ”lännessä” ja heidän ”siellä” poliittista taistelua:
Kirjoittajat pitivät molempia blokkeja, -joihin Eurooppa oli silloin mielivaltaisesti jaettu- yhtälailla sorrettuina ja alistettuina. Kylmää sotaa ylläpidettiin, jotta kumpikin suurvalta pystyi sen varjolla tehokkaammin alistamaan oman etupiirinsä.
- Kuullostaako tutulta?
- Onko arvio ’kestänyt aikaa’?
-Ensimmäiseen kysymykseen vastaan: Kuullostaa ihan nykypäivältä. -Ja heidän silloinen arvionsa on ollut tosi, ja osoittautuu ennusteeksi.
Kiitän ajankäytöstänne. 
Luettavaa:
- Kansanuutiset 04.03. 2025: Trumpin ja Putinin yhteistyössä on kyse autoritaaristen voimien liittoutumisesta, ja se on vaaraksi meille kaikille, kirjoittaa Li Andersson esseessään,
Li Andersonilla on työkalupakissaan monia näkökohtia, joista oli helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä, Mutta vasemmiston universaali sokea piste / helmasynti on ollut jo pitkään se. ettei vasemmisto ole tunnistanut tai halunnut omassa toiminnassaan tunnistaa niitä ”ärsytyskynnyksiä”, joista vastustaja on kerännyt ilmaisia irtopisteitä, ja joista vastustaja on ajan kanssa – ihmisten ärsyyntymisen lisääntyessä ja vasemmiston niistä välittämättä – jatkojalostanut itselleen järeän poliittisen aseen vrt. Trump > < Maga.
Ps. Politiikassa on tärkeää tunnistaa vastustajan aikeet aina, ja erityisesti eksistentialistisista syistä:
1. Strateginen suunnittelu: Vastustajan aikeiden ymmärtäminen auttaa poliitikkoja ja heidän tiimejään kehittämään tehokkaita strategioita. Kun tiedetään, mitä vastustaja todennäköisesti aikoo tehdä, voidaan ennakoida heidän liikkeitään ja valmistautua niihin,
Ts. vastustajaa ei kannata aliarvioida, eikä suurin surminkaan tarjota vastustajalle itsestään jääräpäistä, vanhoihin kaavoihin takertuvaa mielikuvaa, se tie on turmioksi, koska kansalaiset huomaavat sen hyvin nopeasti.
2. Riskienhallinta: Politiikka on täynnä riskejä. Vastustajan aikeiden ymmärtäminen auttaa arvioimaan mahdollisia uhkia ja minimoimaan niitä. Jos politiikassa haluaa menestyä, niin voiton tiellä olevat painolastit kannattaa ravistaa hartioiltaan ja mieluummin niin itsensä takia, ettei tarvitse suorittaa omantunnon ohitusleikkausta, jollaisia on viime aikoina näemmä tehty vähän siellä sun täällä, mutta kokonaisuuden inhimillispoliittinen oivaltaminen vaatii oikeasti aitoa nöyryyttä, sen ihmiset huomaavat vaistomaisesti.
Anderssonin erään oivaltavan puheenvuoron poimin tuoreeltaan uutiseksi: Lissu totesi ohimennen ”äärioikeiston” nykyisen venäjämielisyyden pesäksi. -Totta, ja hyvin oivallettu! -Jaa ääriporukka on tosiaan ahkeroinut 24/7 (somesta päätellen yötä-päivää, vuoden ympäri!) vakuuttaakseen lukijat kremlismistään. -Että Li tästä johtopäätökset tekee, sen ei pitäis ketään yllättää: Erikoista on se, etteivät sitä kaikki näe.
Vika #arkiajattelussa on #mielikuviin takertuminen: Moskova-mielisyys yhdistetään perityissä mielikuvissa vasemmistoon, -ja jopa nykyistä Vasemmistoa syyllistetään, -noin niinqon vanhasta muistista. Senkinuutisoin reaaliajassa, kun Lissu antoi porttikiellon kaikkiin puolueensa tilaisuuksiin eräälle keskeiselle itä-agentille, joka oli pongattu vielä Lissun edeltäjän aikana ohjeistamassa -piilossa Säätytalon nurkan takana- Vasemmistoliiton hallitusneuvottelijaa. -Lissu siis fudasi henkilön ulos tylysti ja lopullisesti. -Kehut ja kiitoxet!
-Siis viittaan Stasin agenttiin koodinimellä ”Mantell”. ”Manttelin-perijä” -agentin omin munin siittämä- lienee tänään mielenkiintoisessa duunissa??
70-luvulla eläneet muistavat ’Manttelin’ eräänlaisena hämmästyttävänä hämähäkkinä, joka kutoi verkkojaan kaikkialle. Vasemmiston puheenjohtaja suvi-Anne Siimes kuvasi tämän toimintaa kirjassaan, -joka hyllyssäni omistuskirjoituksella (Milloin Lissu lähettää pyytämäni arvostelukappaleen omasta kitjastaan?).
Lissun ’hallinnollista toimenpidettä’ Yrttiahoa kohtaan tarkastelen hieman eri kontekstissa. (Muista, Lissu, että kohtuullinen erinäkemyksellisyys kuuluu elävään puolueeseen, -kunhan ei rakenneta #varjopuoluekoneistoa, jollaisesta sekä Suvi-Annella -myös minulla- on näkoalaa ja kokemusta.)
Bai tö vei, kun taistolais-stalinistien viimeinenkin puolueviritys hiipui, ja ”suuri isänmaa” romahti 1991 omaan mahdottomuuteensa, tämä stalinistien, agenttien ja muiden myyrien lauma hajaantui kaikkiin puolueisiin, -ja vie niihin vanhat tapansa. Jos Suvi-Annella oli vakavia ongelmia po. menneisyyden jäänteen kanssa, ja Li:llä konflikti puolueensa NATO-foobikkojen kanssa, niin sama asetelma löytyy läpu puoluekentän.
Li:n poliittinen taito myönnettiin NATO-jäsenyyshakemuksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä: Vasemmiston ”vanhan vallan” fundikset toivoivat pääsevänsä syyttämään puoluejohtoa -tavanomaisen pölhöpopulistisen jargoninsa mukaan- mutta Lissu antoikin eduskuntaryhmälle ”omantunnonvapauden”. Luottamus kannatti: Vain kourallinen ”vanhoja änkyröitä äänesti YYA-hengessä jäsenhakemusta vastaan, persuloikkari Ananias Turtlesin rinnalla.
Jokin näkymätön juntta lienee kaavaillut: Jos saadaan Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä hajalle -ja masinoitua ”kapina” puoluejohdon sanelua tms. vastaan, niin häämöttää -kuin idästä nouseva aurinko- visio hallituksen hajottamisesta. Mumm mumm -Es schmeckt gut!
Vaan ei paistanut päivä Kremlin ydinsodan-kestävään bunkkeroon, vaan ilo oli maassa kuin Dresdenin KGB:n siivouskomerossa! Lissu teki sen mitä täytyi.
Kun Li oli pitänyt puolueensa ojennuksessa -antamalla edustajille siimaa- ei Erkin & Tarjan perinneosasto SDP:ssä voinut tehdä muuta kuin surutyötä: Ohan turha esittää suomalaiselle sosialidemokratialle, että ”-Hei, me mennään (entisen)kommarien ohi vasemmalta!”
Sannuliin kohdistuva häväistyskampanja ei ollut päässyt tavoitettaan, -vaihtaa demaripääministeriksi (silloisen eduskunnan voimasuhteilla PMi olisi ollut edelleen demari) silloinen SDP:n pääsihteeri, joka tunnettiin hyvin Gazpromin reskontrassa: Oliko se juudaksen-killinki 200 000 euroa?
Nyt tiedämme, keitä saamme kiittää.
[…] Li Andersson tänään: ’Kahden suurvallan autoritaariset johtajat päättävät keskenään m… […]