Atte von Wright pohtii tänään narsistista persoonallisuushäiriötä, jonka esiintyminen korreloi korkean yhteiskunnallisen vaikutusvallan kanssa. -Lukemisen iloa!
Mietinpä muinaisia, neljännesvuosisadan takaisia. Kun olin vielä yliopistoni leivissä.
Yliopistossani vaikutti varsin värikäs professori. Aivotutkija. Hänellä oli laaja julkaisuluettelo, jonka laatua en ole pätevä arvioimaan. Mutta hän onnistui hankkimaan huikeasti ulkopuolista tutkimusrahoitusta, jota hän suvereenisesti hallinnoi pääosin omilta tileiltään. Ja hänellä oli universumin täyttävä ego.
Hänen sympatiansa ja varsinkin antipatiansa olivat olivat aina kaikkien tiedossa, joskaan niiden juurisyitä ei tunnettu. Eräs kolleegani, joka sinänsä ei ammatillisesti ollut tämän herran kanssa missään tekemisissä, joutui tilanteeseen, jossa kyseinen professori pistävästi tuijottaen asteli häntä vastaan, tökkäsi häntä rintaan ja kähisi: ”Minä tiedän sinusta kaiken, minä tuhoan sinut.”
Poikani luokkatoverina oli erään professorikolleegan poika. Hän kertoi kyseisen aivotutkijan soitelleen hänen isälleen keskellä yötä julistaen tietävänsä, missä poika käy koulua. Isä kun oli tiedekuntaansa puolustaessaan joutunut poleemiseen suhteeseen tämän sarvikuonon kanssa.
Vuosien mittaan herran puheet ja esiintymiset kävivät yhä fantastisemmiksi. Milloin hän julisti lakkauttavansa koko yliopiston, milloin Kuopion kaupungin. Valtakunnallisessa aikakauslehdessä antamassaan haastattelussa hän julisti, ettei luennoi alle 500 hengen yleisölle. Ja hän mainosti aina kaikkia ulkomaisia huomionosoituksiaan ja moitti kotimaata, kotikaupunkia ja kotiyliopistoa kiittämättömyydestä.
Ja yliopisto omaksui vaikenemisen ja sietämisen kulttuurin.
Ruhjotut henkilöt joutuivat nuolemaan haavansa yksin. Annettiin ymmärtää, että hankalahan se mies on, mutta kun sille ei voi mitään..
Eivät edes ulkopuolisten asiantuntijoiden antamat melko murskaavat arviot herran viimeisten vuosien tutkimusten tasosta aiheuttaneet mitään toimenpiteitä. Rahaa nimittäin yhä tuli, koska professorilla oli pääsy käyttökelpoisiin potilasaineistoihin.
Kunnes sitten tuli ilmianto tutkimusrahoituksen vakavasta väärinkäytöstä. Oikeustoimia ei voitu välttää, vankilatuomio tuli. Jälkeenpäin paljastui myös miehen harjoittama perheväkivalta ja vaimon pahoinpitely.
Ja jälkiviisaudella näin amatööripsykologikin pystyi tekemään diagnoosin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja hämärtyneestä todellisuudentajusta.
Ja voi ihmetellä, kuinka tällainen henkilö voi päästä noinkin merkittävään asemaan kenenkään suuttumatta tai puuttumatta.
Kamalaa ajatella, jos tämän tyyppinen persoonallisuus pääsisi valtionpäämieheksi.
Varsinkaan maailman mahtavimman valtakunnan.
Atte von Wright.
admin