Turkkilaisen -terroristijärjestöksi -mm. EU:ssa ja Yhdysvalloissa- luokitellun PKK:n vuodesta 1999 vangittuna olleen johtajan, Abdullah Öcälanin, kehoitus järjestölleen lopettaa aseistetut toimet Turkkia vastaan, ja hajottaa itsensä, on jäänyt (meilläkin) muiden uutisten jalkoihin.
(Kuvan aineisto eri lähteistä, -Ocälan vasemmalla, Erdo oikealla.)
Kun Turkin autokraattisen presidentin Recep Tayyip Erdoganin selitys sotilaallisille hyökkäyksilleen naapurimaahan Syyriaan on ”(PKK:n) terroristien torjunta”, Abdullah Öcälanin ilmoitus ei ole kädenojennus Turkin johtajalle, vaan (valheellisen) argumentin riistämistä. Öcalan ei myöskään keskeytä mitään toiminnassa olevaa järjestöä, sillä PKK -’Kurdistanin työväenpuolue’ (marxilainen sellainen) on jo muutama vuosi sitten menettänyt pääosan kannatukselleen Turkin muille kurdien asiaa ajaville puolueille hedelmättömän toimintansa seurauksena.
PKK on kuitenkin nauttinut tähän päivään asti kannatusta kurdipakolaisten keskuudessa, -mm. Suomessa.
Turkissa toimii ainakin DEM-puolue, joka nauttii turkinkurdien kannatusta, on edustettuna paikallisissa elimissä, ja yrittää käyttää laillisia toimintatapoja, -toki Erdoganin hallinnon laittomasti häiritsemänä. Mm. puoluetta edustaja kaupunginjohtaja ja toimittajia on joutunut repression kohteeksi.
Vangittu PKK:n johtaja Abdullah Öcalan pyysi ryhmää hajottamaan itsensä, ja lopettamaan yli neljä vuosikymmentä kestäneen aseellisen taistelun.
PKK on siis poliittisesti mariginaalissa, ilman sotilaallista toimintaa, -paitsi Irakin Kurdistanissa pääasiassa toimettomina olevat yksiköt (joista paikallinen kurdihallinto ei yhtään tykkää). PKK:n ja Turkin välinen sota on ollut etupäässä Turkin ilma-iskuja Irakin Kurdistaniin, piileskeleviä PKK:n sissejä vastaan.
Öcälanin oli siis helppoa lopettaa sota, jota ei oikeastaan käydä, ja josta on muodostunut PKK:n viholliselle Erdoganille veruke hyökäillä suvereeneihin naapurivaltioihin, Irakiin ja Syyriaan.
PKK:n ja Turkin välisissä yhteenotoissa ja Turkin kurdeihin kohdistamissa muissa toimissa on menetetty ainakiun 40 000 ihmishenkeä. Öcalanin ilmoituksen jälkeen PKK:n kurdimilitantit julistivat tänään lauantaina tulitauon Turkin suhteen.
”Joudumme tasoittamaan tietä johtajamme Apon (Ö:n taistelijanimi) rauhan ja demokraattisen yhteiskunnan vaatimuksen toteuttamiselle. Julistamme tulitauon voimaan tästä päivästä lähtien”, PKK:n toimeenpaneva komitea ilmoitti lauantaina (01.03.) PKK:ta kannattavan ANF-uutistoimiston lainaamana. ”Olemme samaa mieltä (Öcalanin) ilmoituksen sisällöstä sellaisenaan ja sanomme, että seuraamme ja toteutamme sen”, Pohjois-Irakissa toimiva em. komitea ilmoitti. ”Mikään joukkomme ei ryhdy aseellisiin toimiin, ellei niitä vastaan hyökätä.”
Turkin, Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin terroristiryhmäksi nimeämä PKK aloittanut kapinan Turkkia vastaan vuonna1984, ilmoittaen tarkoituksekseen perustaa kotimaa Turkin kurdeille, joiden osuus Turkin 85 miljoonasta asukkaasta on noin 20 prosenttia. PKK on matkan varrella lieventänyt tavoitettaan autonomian ja kulttuuristen ja kielellisten oikeuksien puolustamiseen.
Kurdeja tukeva Turkissa toimiva DEM-puolue esitti torstaina (27.02.) oman vetoomuksensa PKK:lle laskea aseensa ja kutsua koolle kongressin päättämään järjestön hajoamisesta. PKK ilmoitti tänään lauantaina olevansa valmis kutsumaan koolle em. kongressin.
Pian historian lehdille jäävä PKK sijoittuu samaan kategoriaan, kuin ns. arabisosialismi: Irakia hallinnut Baath-puolue, arabimaiden sekulaarit kansallismieliset johtajat, kuten Gamal Abdel Nasser Egyptissä, Syyrian al-Assad-dynastia, ja Irakin Saddam Hussein. -Nämä johtajat eivät olleet mitään demokraatteja, ja saattoivat olla hyvinkin verisiä, mutta islamisteja he eivät olleet. -Tämä usein unohdetaan.
Baath-sosialismin auringonlasku alkoi Neuvostoliiton romahduksesta, kun ”sosialismin johtotähti” kehitysmaille ja ns. imperialismin sortamille kansoille sammui. oikeastaan PKK oli tämän trendin viimeisiä sitkeitä. -Lauantaihin asti.
Arabisosialistien pystyttämät autokraattiset ja korruptioon taipuvaiset hallinnot kokivat aikojen muuttuneen ns. arabikevään rynniessä yli Lähi-Idän. Valitettavasti muutos toi usein pintaan poliittisen islamismin, -joka oli historiallinen askel taaksepäin demokratiasta ja nykyajasta ylipäätään.
Syyriassa arabikevään pysäytti valtaan mieltynyt al-Assadin dynastia, -ja loi sisällissotaan v.2011 johtaneen jännityksen. Pahin riski näyttäytyi kun entisten al-Qaeda-terroristen perustama ’Irakin ja Syyrian islamilainen Valtio’ (ISIS) valtasi nopeasti laajoja alueita Irakissa ja Syyriassa.
”ISIS”-soturien, joista suuri osa oli kaikkialta maailmasta kerättyjä islamisteja (ei aina edes arabeja), hyökätessä Pohjois-Syyrian kurdeja vastaan, tarkoituksena klassinen kansanmurha (miehet tapetaan, naiset raiskataan), osa jezidi-uskontokuntaan kuuluvia kurdeja onnistui välttämään murhaajat, ja pakenemaan vuoristoon, mm. Sinjarille.
Kun Syyrian kurdeilla ei ollut omia puolustus-yksikköjä, Sinjarille ilmaantuivat Turkista PKK:n sissit. He pysäyttivät jihadistit, ja pakolaiset säästyivät ilmeisen kovalta kohtalolta. Tämän jälkeen Yhdysvallat lopetti PKK:ta koskevan tiedustelutiedon jakamisen NATO-liittolaiselle Turkille.
Kun Syyrian kurdit saivat rakennettua omat asevoimansa, SDF:n ja YPG/YPJ:n, ’ISIS’ ajettiin pois Koillis-Syyriasta, tai suljettiin SDF:n vartioimille leireille, kuten suomalaisillekin tuttuun al-Holiin (al-Hawl).
Lokakuussa 2019 Erdogan keksi hyökätä Syyriaan, selittäen ”vastustavansa terroristeja”. Terroristit, ’ISIS’, oli silloin käytännössä kukistettu. -Jäljellä oli alkiperäiseen al-Qaedaan kuuluva Hay’at Tahrir al-Sham (HTS), joka sinnitteli läntisessä Syyriassa, ns. ’Idlibin taskussa’. Syyriassa tapahtui terrori-iskuja -sattui niitä Europassakin- mutta suurin osa maata oli joko Assadin hallituksen tai SDF:n kontrollissa, -siis rauhallista.
Sitten tuli Erdogan
Erdoganin sotaretki Syyriaan syöksi maan takaisin sotanäyttämöksi, sai siihen asti toisilleen kyräilleet SDF:n ja Assadin lähentymään yhteisen uhkan edessä. -Ja SDF ja Koillis-Syyrian ’kurdihallinto’ (Autonomous Adminstration of North and east Syria, AANES) menettivät samalla siihen asti saamansa Yhdysvaltain tuen:
Yhdysvaltain sillinen presidentti -ei tuu nimi mieleen- veti äkkipäätöksellä kaikki amerikkalaisjoukot Syyriasta, jättäen tukikohdat hämmästelevien venäläisten (al-Assadin liittolaisina Syyriassa) ihmeteltäviksi: Murolautaiset pöydällä kanttiineissa, sotasalaisuudet levällään …. -Pelkästään Koillis-Syyriassa pika-evakuoinnin yhteydessä päreiksi räjäytetty koko Lähi-Idän ilmatilaa valvonut tutka oli maksanut sellaisen summan, josta leikkuriin mieltynyt valtionvarainministerimme ei edes uskaltaisi nähdä unta.
Pentagonissa lienee käytetty yksitavuista kirosanaa?
Takaisin PKK:hon: Järjestön aika oli jo mennyt, minkä ymmärsi perustaja Öcalankin vankikopissaan. Jäljellä oli vain toimiminen vastustajan, Erdoganin, verukkeena. Kurdien edustajina Turkissa -kuten oli ollut aina Syyriassa ja Irakissa- toimivat jo aivan muut.
Jopa Erdogan on tyytyväinen PKK:n ilmoitukseen:
Erdogan sanoi perjantaina (28.02,), että Öcalanin vetoomus oli ”historiallinen tilaisuus”, ja lisäsi, että Turkki ”seuraa tiiviisti” varmistaakseen, että neuvottelut kapinan lopettamiseksi ”saatetaan onnistuneeseen päätökseen”.
Erdogan kuitenkin menettää syyn kohdistaa repressiota Turkin politiikassa ja paikallishallinnossa toimiviin kurdien puolustajiin. -Erdo on peluri, ehkä jokin muu on nyt etusijalla. 
Lukemista:
Mikko Paunio