Euroopan parlamentin tuore linjaus moottoripyörien pakollisten määräaikaiskatsastusten edistämisestä on askel väärään suuntaan. Esitys lisäisi byrokratiaa ja kustannuksia ilman näyttöä merkittävistä turvallisuushyödyistä, sanoo kokoomuksen poliisitaustainen kansanedustaja Marko Kilpi.
(Arkistokuva, kuvalähde: Eduskunta.)
”Saatavilla oleva tutkimustieto osoittaa selvästi, että moottoripyöräonnettomuuksien keskeiset syyt eivät liity teknisiin vikoihin”, Kokoomuksen liikenne- ja viestintävaliokuntavastaava Marko Kilpi toteaa.
”Päinvastoin, teknisten vikojen osuus on erittäin pieni – alle prosentin luokkaa. Onnettomuuksien taustalla ovat ennen kaikkea inhimilliset tekijät, liikenneympäristö sekä muiden tienkäyttäjien toiminta”, Kilpi jatkaa.
’Pakolliset katsastukset lisäävät hallinnollista taakkaa’
Kansainväliset moottoripyöräilyjärjestöt, kuten Fédération Internationale de Motocyclisme (FIM), ovat todenneet, ettei pakollisille katsastuksille ole olemassa näyttöön perustuvaa turvallisuusperustetta. Sen sijaan ne loisivat lisää hallinnollista taakkaa ja kustannuksia ilman todellista vaikutusta onnettomuuksien vähentämiseen.
”Suomessa moottoripyöriä ei tällä hetkellä katsasteta, ja ratkaisu perustuu toimivaksi todettuun malliin, jossa turvallisuutta edistetään muilla keinoilla. EU-lainsäädäntö on tähän asti mahdollistanut kansallisen jouston, ja tätä periaatetta tulee kunnioittaa jatkossakin”, Kilpi sanoo.
”On hyvin erikoista, että parlamentti pyrkii kävelemään kansallisen määräysvallan yli, varsinkin kun Euroopan neuvosto on aiemmin ilmaissut selkeästi halunsa säilyttää nykytila, ja antaa jäsenmaiden itse päättää parhaista vaihtoehtoisista tavoista parantaa motoristien liikenneturvallisuutta”, Kilpi jatkaa.
’Lisää kustannuksia motoristeille ja viranomaisille’
Pakollinen katsastusjärjestelmä tarkoittaisi käytännössä lisää kustannuksia motoristeille ja viranomaisille, vaikka hyötyjä ei ole kyetty osoittamaan. Samalla vaarana on, että huomio siirtyy pois niistä toimenpiteistä, jotka aidosti parantavat turvallisuutta: koulutuksesta, asennekasvatuksesta, infrastruktuurin kehittämisestä ja liikennesääntöjen valvonnasta.
”Lisäksi EU-tason yhdenmukainen sääntely ei huomioi jäsenmaiden erilaisia olosuhteita. Moottoripyöräilyn kausiluonteisuus, ajomäärät ja liikenneympäristö vaihtelevat merkittävästi eri maissa. Yksi malli ei sovi kaikille”, Kilpi muistuttaa.
”Vaadimme, että päätöksenteossa pitäydytään faktoissa ja suhteellisuusperiaatteessa. EU ei tule säätää uusia velvoitteita ilman selkeää näyttöä niiden vaikuttavuudesta”, Kilpi linjaa.
”Moottoripyöräilyn turvallisuutta tulee kehittää tehokkailla ja kohdennetuilla keinoilla. Byrokratiaa lisäämällä ei paranneta kenenkään turvallisuutta”, Kilpi päättää.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
“Suomalainen motoristi on siitä ihanteellinen kansalainen, että hän maksaa jo valmiiksi polttoaineverot, vakuutukset, ajoneuvoverot, varusteet, pysäköinnit, sakot ja kahvit huoltoasemalla — mutta EU:n ja kotimaisen byrokratian mielestä hän näyttää edelleen liian onnelliselta.
Pakollinen moottoripyöräkatsastus onkin looginen jatko suomalaiselle turvallisuusajattelulle: jos jokin ei ole vaarallista, siitä tehdään ensin kallista ja sitten luvanvaraista.
Kansalaisten asevelihenkeä ei rakenneta sillä, että ihmisille syntyy tunne: ‘Valtio suojelee minua taas minun omilta uusilta renkailtani ja ehjiltä jarruiltani.’
Suomessa on ennenkin osattu yhdistää talkoohenki ja realismi. Talvisodassakaan ei kysytty ensimmäisenä: ‘Onko potkukelkassasi leima voimassa?
Jos turvallisuutta aidosti halutaan parantaa, voisi olla tehokkaampaa korjata routavaurioita, kouluttaa kuljettajia ja pitää autoilijat hereillä moottoripyörien olemassaolosta — ennen kuin rakennetaan uusi maksuluukku, jossa tarkastetaan, että vilkku vilkkuu samalla kun kansalaisen usko järjestelmään sammuu.”
PS. Jos Suomi todella olisi itsenäinen valtio eikä pelkkä EU-direktiivien vastaanottokeskus, voisi tästä katsastushurmoksesta myös kieltäytyä. Samalla nähtäisiin rehellisesti, ketkä suomalaiset poliitikot ja puolueet ovat valmiita rakentamaan taas yhden uuden maksuluukun kansalaisille — turvallisuuden nimissä tietenkin.
Olisi kansalaisillekin virkistävää tietää, kuka oikeasti uskoo järkeen ja kuka taas siihen, että jokainen ongelma ratkeaa lomakkeella, leimalla ja palvelumaksulla.
Muistan keskustelleeni erään katsastustoimiston johtajan kanssa aikoinaan kun katsastus oli vielä valtion hallitsemaa. Keskusteluissa ilmeni selkeästi, että katsastus ei lisää turvallisuutta. Katsastaminen ei lisää henkilöauton teknistä turvallisuusta vaan tuottaa valtiolle tuloja.
Nyt sen näkee selvästi itsekin, vanha auto hylätään aivan tekosyistä, jotta asema saa riittävästi hylättyjä autoja. Itselläni katsastus tapahtui näin useita kertoja. Liitoskappale sanottin olevan Hondassa löysä, kuitenki irroittaminen vaati 4 tonnin voiman. Kerran pyysin nivelen, joka oli kuulemma loppuun kulunut, vaihdon jälkeen itselleni autokorjaamossa. Tutkiessani sitä se ei ollut yhtään pahempi kuin uusi. Vein sen katsastusasemalle uusinta katsastuksessa asemalle ja sain autoni uudelleen katsastettu ilman maksua. Johtaja, jonka vaadin paikalle, totesi vian olevan mitätön. En tiedä saiko katsastusta tehnyt nuhteita. Käytin Toyotaa (Avens) vielä 10 vuotta ja aina meni läpi. Vein yksi toimiva nivel piti silloin vaihtaa kymmenen vuotta vanhassa autossa.
Henkilöautojen katsastukset ovat nekin turhaa byrokratiaa, mutta työllistävät sentään osan suuresta työttömien joukosta.
Katsastuksen avulla saataisiin likenteestä pois slikseillä ajelevat, turbotetut ja purkkavirityksillä tehdyt ajoneuvot. Se yksistään lisäisi turvallisuutta.
Meidän pitisi ottaa esimerkki Saksasta jossa moottoripyörät katsastetaan joka toinen vuosi ja ne maksavat käyttömaksua niinkuin autotkin. Ja kaikki moottoripyörässä pitää olla alkuperäistä. Jos äänenvaimentimessa ei lue valmistajan nimeä, tai ketjuissa/rattaissa, niin kilvet lähtee ja pyörä jää siihen. Myös iskunvaimentimet ja jarrupalat pitää olla alkuperäisiä.
Viritellä saa kunhan maksaa tyyppikatsastuksen, ~25 000€. Mutta sen jälkeen kun on saanut hyväksynnän muutoksille, niitä voi tehä vaikka 100 vuotta samalla kustannuksella.
Moottoripyöräiijät ovat usein vanhoja ukkoja joiden reidet ei tahdo jaksaa potkiä mopoä taakseppäin. Maha sen sijaan on iso ja kun lähdetään niin moottoria pitää huudattaa niin että kaikki varmasti kuulee.
Ei ne moottoripyörät tosiaan tarvitse katsastusta, vaan pikemminkin suurin osa motoristeista kaipaa psykologia. Liikenteessä kun eivät osaa sääntöjä sitten ei pätkääkään. eismerkiksi, ohitetaan autoletka ajamalla keskikaistaa, tai sitten suoraan oikeata kaistaa. Nuo on sellaisia tekoja että kortti ja moottoripyörä pitäisi ottaa ikuisesti tuollaiselta pois.
On täysin mahdollista, että teidän kahden ajattelumalli ei synny tyhjästä vaan vuosikymmeniä rakennetusta suomalaisesta (jästipää)kulttuurista, jossa lähes kaikkea katsotaan lomakkeen, luvan, tarkastuksen ja kiellon kautta. Kun ihminen kasvaa ympäristössä, jossa hyvä kansalainen tarkoittaa ennen kaikkea sääntöjen tiukkapipoista noudattajaa, eikä vastuullista itsenäistä toimijaa, alkaa helposti tuntua luonnolliselta, että jokaiseen ongelmaan pitää löytyä uusi valvontakerros.
Silloin moottoripyörä ei enää näyttäydy harrastuksena tai teknisenä kiinnostuksena, vaan riskinä, joka pitää standardoida. Jos joku rakentaa itse, se herättää epäluuloa. Jos joku pitää kovempaa ääntä, siihen halutaan kielto. Jos joku ajaa typerästi, rangaistus ei riitä, vaan pitäisi “ottaa ikuisesti pois”. Ajattelu siirtyy nopeasti pois yksilön vastuusta kohti järjestelmää, joka kontrolloi kaiken valmiiksi.
Ehkä juuri siksi suomalaisessa keskustelussa päädytään niin usein vaatimaan lisää sääntöjä silloinkin, kun ongelma koskee pientä vähemmistöä. Kulttuuri on opettanut, että turvallisuus syntyy paperista, leimasta ja valvonnasta — ei siitä, että ihmiset oppivat itse toimimaan paremmin.
Ja samalla käy vähän surullisesti: mitä enemmän yhteiskunta korostaa kontrollia, sitä enemmän ihmiset alkavat nähdä toisensa potentiaalisina rikkojina. Silloin keskustelu ei enää koske sitä, miten liikennekulttuuria voisi parantaa, vaan sitä, miten “vääränlaiset” ihmiset saataisiin kuriin. Siinä vaiheessa harrastamisesta katoaa ilo ja yhteiskunnasta luottamus.
Ja kiinnostavaa on myös se, että kumpikaan teistä ei puhu omasta ajamisen ilosta tai liikennekulttuurista rakentavasti — fokus on lähes täysin siinä, miten muita pitäisi rajoittaa.
PS. Toki samalla logiikalla voisi alkaa vaatia pakollista psykologia myös autoilijoille. Esimerkiksi niille, jotka ajavat marraskuun räntäsateessa takapuskurissa kiinni kuin hinauskoukku olisi magneetti. Tai niille, jotka eivät löydä vilkkua edes kolmannen liittymän jälkeen, mutta löytävät kyllä puhelimen ratin takana 0,3 sekunnissa. Tai klassikoille, jotka vetävät Citymarketin parkkipaikalla 50 km/h ja kokeilevat suojatiellä, ehtiikö jalankulkija väistää.
Mutta kummasti näistä ei yleensä synny vaatimuksia “elinikäisestä ajokiellosta”, vaan korkeintaan huokaus että “sellaista se liikenne joskus on”. Moottoripyöräilijän kohdalla taas jotkut haluaisivat perustaa heti erityistuomioistuimen ja kolme uutta valvontavirastoa,
Autoiljat kun ei niin yleisesti sikaile liikenteessä kun prätkällä liikkujat. Liikun itse myös autolla ja prätkällä. Näen liikenteessä ihan liikaa lakian rikkomista, eikä tosiaan ole mikään päähäni jämähtänyt vaan näen mainittuja asioita lähes joka ikinen viikko liikenteessä.