Hiljan julkaistu suuri CDC:n tutkimus (1), joka tutki tuhkarokkorokotuksen epäonnistumisen juuri syitä vahvisti lopullisella tavalla sen, minkä tiesin todeksi jo vuonna 1995 sen jälkeen, kun professori Klaus Hedman sai valmiiksi immunologiset IgG aviditeettitulokset tutkimistani tuhkarokkorokotusepäonnistumisista, jotka yhdistin tuhkarokkorokotusepäonnistumisten kliiniseen kuvaan eli taudin vakavuuteen (2).

Muistan vielä, että käteni melkein tärisivät, kun aloin testata hypoteesia:

Tuhkarokkoviruksen tunnistaneet rokotusepäonnistumiset, joilla on korkea-avidinen IgG vasta-ainevaste, heillä pitäisi olla lievempi tauti ja usein paljon aikaa kulunut rokotuksesta.

Hedmanin testin nerous piili siinä, että aiemmin ei ollut menetelmää, jolla olisi pystytty erottelemaan luotettavasti rokotuksen alunperin tapahtuneet epäonnistumiset (primaari rokotusepäonnistuminen=matala IgG aviditeetti) ja immuniteetin heikkenemisen myötä tapahtuvat epäonnistumiset (sekundaarinen rokotusepäonnistuminen=korkea IgG aviditeetti).

Niinhän siinä sitten kävi, että hypoteesi tuli todistettua tutkimuksellamme (2).

”Onnistunut tuhkarokkorokotus antaa elinikäisen suojan

Meiltä meni monta vuotta ennen kuin lopulta saimme 1999 alkuperäishavainnon (2) julkaistua pienessä hieman vaatimattomassa tiedelehdessä. Vastarinta oli hurjaa (USA:n CDC, WHO, lääketeollisuus), koska silloin 1990-luvulla oli käyty jo 40 vuotta kiivasta tieteellistä väittelyä silloin vallinneen uskomuksen oikeellisuudesta, jonka mukaan ”onnistunut tuhkarokkorokotus antaa elinikäisen suojan” ilman keinoja todistaa uskomusta vastaan tai sen puolesta. Aiheeseen liittyi suuria instituutioiden arvovaltaan liittyviä kysymyksiä sekä suuria taloudellisia ja logistisia kysymyksiä ja näkökulmia. Ei tullut kyseeseenkään, että tutkimustamme olisi saatu julkaistua arvovaltaisimmissa julkaisuissa.

Uskomus onnistuneen tuhkarokkorokotuksen antamasta elinikäisestä suojasta perustui tanskalaisen lääkärin Peter Ludvig Panumin lääketieteelliseen klassikkoon, jossa hän kuvaili Fär-saarilla 1846 riehuneen tuhkarokkoepidemian (3). Epidemiassa käytännössä kaikki muut paitsi tuhkarokon 65 vuotta aiemmin sairastaneet sairastuivat laivateitse saarille tuotuun tautiin.

Koska tuhkarokkorokotteessa käytetään eläviä, joskin heikennettyjä viruksia, niiden ajateltiin toimivan luonnon infektion tapaan. Fär-saarten epidemiassa 175 menehtyi tuhkarokkoon. Alle yksi vuotiaista vauvoista 50 (30 %) kuoli tuhkarokkoon tuona vuonna (3;sivu 21), koska heiltä puuttuivat istukan kautta saatavat tuhkarokkovasta-aineet.

Tämä lääketieteen klassikko on edelleen pätevä tieteellinen referenssi, jos halutaan viitata tuhkarokon itämisaikaan. Kun Panum oli laskelmillaan saanut selville tarkasti tuhkarokon itämisajan, hän sai hurjan maineen tietäjänä saarella, koska hän pystyi tarkoin ennustamaan, milloin eri yksilöt sairastuisivat tautiin.

Ennen epidemian kuvaamista Panum tutki saaren hygieenisiä oloja ja käväsi mm. hautuumaalla. Tämä kohta on suosikkini (3; sivu 7):

”Erään läheisesti saaren olosuhteisiin perehtyneen virkamiehen mukaan onanointi ei luultavasti ole harvinaista Färsaarilla. Muiden esimerkkien joukossa voin mainita esimerkin äidistä, joka, kun hänen poikansa halusi mennä naimisiin, kielsi häntä tekemästä niin ja opetti häntä harjoittamaan onanointia sen sijaan. Onneton mies toteutti tätä tottumusta niin liialliseen, että hänen mielensä järkkyi ja selkeimmillä hetkillään hän kirosi äitiään hirvittävimmällä valalla, koska ”hän oli hukannut hänen elämänsä öljyn”.”

Sitten em. tahot yrittivät kaikkensa, että Expert Opinion in Pharmacotherapy lehden tilaamaa katsaustamme uudesta globaalista tuhkarokkorokotustrategiasta (4) ei koskaan julkaistaisi. Lopulta yksi todella myönteinen vertaisarvio Australiasta riitti myönteiseen julkaisupäätökseen. Australia oli muuten vielä pitkään 2010 luvulle asti yhden pistoksen kannalla.

Eri tahoilla oli omat syynsä yrittää sensuroida meidän tulokset.

Lääketeollisuus ei pitänyt siitä, että tuoteselosteeseen (engl. label) ei voinut enää painaa, että ”yksi onnistunut tuhkarokkorokotus antaa elinikäisen suojan tuhkarokkoa vastaan”.

USA:n CDC:llä oli arvovaltansa pelissä. CDC totesi viestinnässään vielä pitkin 2000-lukua, vaikka USA oli Suomen lailla ryhtyi antamaan kaksi MPR-rokotusta (Morbilli=tuhkarokko, Parotiitti=sikotauti, Rubella=vihurirokko), että viimeisin 1990-luvun alun iso tuhkarokkoepidemia johtui primaarisesti epäonnistuneista rokotuksista eli EI siitä, että rokotus menettäisi tehoa ajan myötä.

Maailman Terveysjärjestöllä WHO:lla oli logistinen ja finansseihin liittyvä kauhuskenaario edessä, kun kahden pistoksen ohjelman globaali toteuttaminen olisi edessä.

Viimein noin 2010 eteenpäin CDC:n vahvistettua pienemmillä tutkimuksilla alkuperäishavaintomme oikeaksi, noin 2016 tienoilla, WHO viitaten katsaukseemme (4) asettui kahden pistoksen ohjelman taakse. Kirjoitimme tästä tuolloin Duodecimiin pääkirjoituksen. (5)

CDC:n uusin valtava tutkimus (1) viittaa meidän katsaukseen, jossa kerromme uuden globaalin tuhkarokkorokotuksen strategisen perustan. Uusin tutkimus käsittää 2000-luvulla CDC:n tietoon tulleet 4056 vahvistettua tuhkarokkotapausta, joista 2799 (69 %) oli rokottamattomia, 475 (12 %) oli rokotettuja, joilla havaittiin läpimurtoinfektioita ja 782:lla (19 %) rokotustieto oli tuntematon.

Tämä uusi CDC:n tutkimus osoitti lopullisesti teesimme siitä, että rokotetuilla läpimurtoinfektion sairastaneilla on usein lievä tauti ja että 1990-luvun alun tähän asti merkittävin tuhkarokon paluu USA:ssa johtui immuniteetin heikkenemisestä ei siitä, että rokotus olisi alunperin epäonnistunut tuhkarokkoon sairastuneilla, eli toinen tuhkarokkorokotus on buusteri eikä usein ole sellainen, joka korjaa epäonnistuneen rokotuksen.

Mikko Paunio

Viitteet

1. Leung J, Munir NA, Mathis AD, Filardo TD, Rota PA, Sugerman DE, Sowers SB, Mercader S, Crooke SN, Gastañaduy PA. The Effects of Vaccination Status and Age on Clinical Characteristics and Severity of Measles Cases in the United States in the Post-Elimination Era, 2001-2022. Clin Infect Dis. 2024 Sep 13:ciae470. doi: 10.1093/cid/ciae470. Epub ahead of print. PMID: 39271123. The Effects of Vaccination Status and Age on Clinical Characteristics and Severity of Measles Cases in the United States in the Post-Elimination Era, 2001-2022 – PubMed

2. Paunio M, Hedman K, Davidkin I, Valle M, Heinonen OP, Leinikki P, Salmi A, Peltola H. Secondary measles vaccine failures identified by measurement of IgG avidity: high occurrence among teenagers vaccinated at a young age. Epidemiol Infect. 2000 Apr;124(2):263-71. doi: 10.1017/s0950268899003222. PMID: 10813152; https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10813152/

3. Panum, Peter Ludwig. (1846). Observations made during the epidemic of measles on the Faroe Islands in the year 1846. https://www.medicine.mcgill.ca/epidemiology/hanley/vaccinations/PanumMeasles.pdf

4. Paunio M, Hedman K, Davidkin I, Peltola H. IgG avidity to distinguish secondary from primary measles vaccination failures: prospects for a more effective global measles elimination strategy. Expert Opin Pharmacother. 2003 Aug;4(8):1215-25. doi: 10.1517/14656566.4.8.1215. PMID: 12877632. IgG avidity to distinguish secondary from primary measles vaccination failures: prospects for a more effective global measles elimination strategy – PubMed

5. Pääkirjoitus, Mikko Paunio, Klaus Hedman, Irja Davidkin ja Heikki Peltola. Suomalaismenetelmästä oiva apu tuhkarokon vastaisessa kamppailussa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2017;133(3):237-8 https://www.duodecimlehti.fi/duo13540

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *