Venezuela näkyy pysyvän ns. moninapaisen maailman leirissä, jossa ei ihmisoikeuksia -eikä mm. vaalituloksia- kunnioiteta. Venäläiset sotalaivatkin ovat juuri saapuneet Kuubaan, ilmaistakseen suosionsa epäillyllä vaalipetoksella valtaansa jatkavalle El-Presidentelle.
Portugalin ulkoministeri vaatii Venezuelan presidentinvaalien tuloksen puolueetonta tarkistamista, kun laitavasemmiston ehdokas, istuva presidentti Nicolas Maduro, voitti täpärästi opposition ehdokkaan.
Ulkoministeri Paolo Rangel ei ole maailmalla ainoa Venezuelan vaalien epäilijä, -kummastelua kuulee muiltakin. Jo ennen vaaleja opposition ehdokkaiden virallista hyväksymistä presidentinvaaleissa ehdolle asetetuiksi häirittiin monin tavoin.
Venezuelan kommunistihallinto torjuu opposition vaatimuksen vaalialue-kohtaisten äänestyslukujen julkistamisesta, -ja syyn näemme kuvissa: Vaaliuurnia viedään tuntemattomaan paikkaan, uudelleen-täytettäviksi, -arvaamme että Maduro-mielisillä äänestyslipuilla. Toki, tämän jälkeen tarkistuslaskennalle ei ole esteitä.
(Linkki avautuu uudelle välilehdelle)
Aseistetut kommunistiset Maduro-jengit ”Colectivos” hyökkäävät nyt äänestyspaikoille Punta Cardónissa Falcónin osavaltiossa Venezuelassa. He ovat siellä varastaakseen vaaliuurnat.
Punapaitaiset kommunistinuoret ovat olleet riesa venezuelalaisille koko Maduron valtakauden ajan. johtavan puolueen, PSUV:n, logoa ei tule sekottaa ’Vasemmistoliiton’ tunnukseen. yhtäläisyys on sattumaa, eikä kuvasta muuta kuin graafikkojen mielikuvituksettomuutta. (Pliis, vaihtakaa se!)
Venezuela on Maduron aikana tukeutunut Venäjään, kommunisti-Kiinaan, islamistiseen Iraniin ja Pohjois-Koteaan, joista on siis löytynyt aateveljiä. 
Videointi: UniVista-TV, Venezuela.
Luettavaa:
- RTP 29.07. 2024.
Maduron hallinto jatkaa Guyanaan kohdistuvaa anastus-suunnitelmaansa
Yhdysvaltojen uusi pakote rajoittaa Venezuelan öljyn tuloa maailmanmarkkinoille
Maailma on omituinen vallanhimoisten ja ahneitten maailma. Erityisesti sellainen on USA, joka levittää tukikohtiaan monelle alueelle ja vaatii oman rahakultturinsa ja oman pseudovaitsevaisuuden noudattamista ympäri maailmaa. Jos sitä ei haluta, on vihollinen ja lyötävä matalaksi.
Venerzuelan talous ei menesty vaikka luonnonvaroja on, kuten oli LIbysassa. Afrikan köyhimmästä ja takapajuisimmansa valtiosta tuli Afirkan rikkain ja lukutaitoisin sekä piti oman kulttuurinsa, jota halusi levittää muualle Afrikkaan. Tämä ei USAn eliitille sopinut, joten Libya asetettiin sisällisotaan, joka tuhosi valtion. Venezuelassa talous ei USA pakotteiden johdosta toimi, koska kauppa ei toimi. Osa kansalaisista haluaa alistua USAn valtaan ja rikastua, joten vaaleissa on kilpailua.
Suomessa on päinvastoin. USA saa miehittää maan, koska aivan ylivoimainen kansalaisten enemmistö sitä halusi. Mutta meillä onkin päin vastoin, tarvittaisiin hyvät taloudelliset suhteet Venäjään, jonne kulkuyhteydet ovat yksinkertaiset. Meillä miehityksestä on pelkkää haittaa, valtio voi joutua konkursiin sotavarustelun ja kalliitten kauppayhteyksien johdosta.
-Erityisesti sellainen on Venäjä, joka levittää tukikohtiaan monelle alueelle ja vaatii oman ”venäläisen maailmansa” omaksumista, köy parast’aikaa jotain hyökkäyssotaakin. Venezuelan talous ei menesty vaikka luonnonvaroja on, koska kommunistihallinto sörssii kaiken. -Avuksi on otettu diktatuurimaat, ns. ’moninapaansatuijottava maailmaä’, jossa ”tärkeintä on, kuka laskee äänet”, -kuten eräs Josef Vissarionovits Dzukasvili sanoi.
Suomessa on päinvastoin. USA saa tuoda ystävällismielisiä tukikohtia, koska aivan ylivoimainen kansalaisten enemmistö halusi, ettei Venäjä miehitä Suomea-.
Taas kerran venäjämielinen ”puolueeton” katsaus niin oman kuin muidenkin maiden asioihin.
Venezuelan talouden on tuhonnut kommunismi. Libyaa ei voitu asettaa sisällissotaan noin vain. Taidat uskoa, että esim. Libyan kansan saa tekemään mitä joku ulkopuolinen vaan sanoo ja päättää. Gaddafilla oli hirmuhallinto, jota ei oikeuttaa tuolla tavallisella diktaturioiden puolustajien liturgialla, jonka mukaan diktaturia ja vapaudenriisto on hyväksyttävää, kun tarjoaa koulutusta ja leipää. Maan sisällä oli vahvaa vastarintaa Gaddafin hirmuhallintoa vastaan, ei suinkaan alistuneisuutta ja kiitollisuutta.
Venezuelan talous kyykkäsi kun öljyvarat kansallistettiin ja ulkomaiset firmat ajettiin pois. Hetken aikaa meni hyvin, mutta sattuneesta syystä öljyntuotantosysteemiin ei enää saatu varaosia ja tuotanto hiipui.