Kansallisteatterin Sarvivälke on näytelmä keskimäärin 2-3-kymppisten nuorten naisten potemasta ahdistuksesta.
(Kuva: Kansallisteatteri)
Oman varsin mittavan -ja ikähaitariltaankin laajan- tuttavapiirin perusteella voi sanoa, että Sarvivälkkeessä on vankka totuuspohja. Totta on, että tuhannet ja taas tuhannet nuoret -etenkin naispuoliset- suomalaiset harhailevat tällä hetkellä ankarassa ja hyhmäisissä ahdistuksessa.
tuntuu todella tietävän missä henkisessä maastossa hän pysyy odottavassa Kansallisteatterin Omapohjan näyttämöllä metron ehkäisyssä pääkaupunkiseudun Metroasemalla, voisi olla New Yorkissakin. Kaitalahti suorastaan puhkuu tarvetta kertoa tästä tarinasta.
Sarvivälkkeen monologinen esittäjä, vähän päälle parikymppinen Milla Kaitalahti, tuntuu todellakin tietävän missä henkisessä maastossa hän liikkuu odottaessaan Kansallisteatterin Omapohjan näyttämöllä metroa, ehkä jossain pääkaupunkiseudun metroasemalla, joka voisi varmaan olla New Yorkissakin. Kaitalahti suorastaan puhkuu tarvetta kertoa tämä tarina.
Kaitalahden tulkinta on vavahduttavan todentuntuinen. Myös omassa tuttavapiirissäni on niitä itseään surevia, samalla niin paljon elämältä toivovia.
Sitä jäin vaan miettimään, että miten tässä näin kävi. Miksi niin moni nuori nainen on ajatunut/ajettu ahtaalle. Minun muistini mukaan näitä ”tyttöjä” alkoi tulla esiin enemmälti 90-luvun aikaan, jo ennen suurta lamaa, ja se myötä henkinen köyhtyminen, valottomuus imi nuoria sisäänsä mustan aukon tavoin.
Mutta, vaikka lama meni ohi, ahdistus vain kasvoi. Viime vuosikymmeninä meillä on kasvanut -hälyyttävästi mutta loogisesti- mielenterveysongelmien vuoksi ennenaikaiselle eläkkeelle joutuneiden alle kolmekymppisten joukko.
Yhteen aikaan tuntui jopa sitä, -kun kuunteli nuoria naisia- että ikään kuin kuuluisi olla ahdistunut, ja ihan niin että se näkyy myös ulospäin.
Monologi on ohjauksellisesti puristettu fyysisesti pieneen tilaan, jossa päähenkilö suorastaan ryöppyää pahaa oloaan, mutta onneksi myös toivoa.
Lavastusta ei juuri oli minimalistisen paremmaksi voi saada: penkki keskellä näyttämöä ja kello jonka digitaaliset viisarit kertovat junan tuloaikaan olevan minuutit. Toki peilit lavan molemmissa päissä antavat tuntua ja hyvä niin: Muuten olisi ahdistuttu katsomossakin.
Kenen etu?
Mutta miten tässä näin kävi? kuka muu tästä kuittaa kuittaa hyödyn kuin tiedetysti lääketeollisuus?, ja suorastaan armeijaksi kasvanut terapeuttien joukko.
Sarvivälke
Mutta miten tässä kävi? Kuka muu tästä kuittaa kuittaa hyödyn, kuin tiedetysti lääketeollisuus?, ja suorastaan armeijaksi kasvanut terapeuttien joukko. Totta kai on hyvä, että on ”joku jolle puhua”. Mutta jos tällä tiellä meidän nuorten naisten elämien suunta kulkee, niin kohta meidän pienenevistä ikäluokista puolet kamppailee ahdistuksen kourissa.
Moni isommankin ahdistuksen kourissa.
Moni isomaan ahdistuksen kourissa.Moni isomaan ahdistuksen kourissa.Moni isomaan ahdistuksen kourissa.Moni isomaan ahdistuksen kourissa.Moni isomaan ahdistuksen kourissa.Moni isomaan ahdistuksen kourissa.Moni isomaan ahdistuksen kourisassa. noiden onnettomien mielestä heillä ei ole mitään.
admin