Näin on pakko ajatella, kun katsoo – jälleen rohkeaa valintaa Helsingin kaupunginteatterilta, musikaalia Rakas Evan Hansen. Esitys kertoo ahdingosta/ahdingoista nuoren/nuorten ihmisten elämässä, itsensä ja muiden pettämisestä, koska on niin paha olla.
Ongelma, siis nuorten mielenterveyden järkkyminen on sitä luokkaa meillä Suomessakin, että se oikeasti on meidän vanhempien ja muiden aikuisten otettava tosi, tosi vakavasti: jo viime vuosikymmenellä niistä henkilöistä jotka joutuivat, ja heitä oli 30 000, ennenaikaiselle eläkkeelle alle 30 vuotiaina, suurin osa oli ja on mielenterveysongelmaisia.
Siksikin on tärkeää, että nämä asiat puhuttavat myös taiteessa ja ennen muuta teattereissa, koska tuo taidemuoto pääsee aina lähimmäksi katsojaansa, tästä nyt voi joku olla toistakin mieltä, mutta teatteri on se jossa me oikeasti olemme vuorovaikutuksessa.
Rakas Evan Hansen on musikaali joka ihme kyllä toimii musikaalina, vaikka onhan siitä tehty elokuvakin.
Helsingin kaupunginteatteri on luottanut nuoriin näyttelijänalkuihin jotka myös selviytyvät rooleistaan mainiosti. Ei ole kuitenkaan syytä avata noita rooleja, jottei tule juonipaljastuksia, mutta nuo mainiot vielä opiskelevat tähdet ovat Riikka Riikonen, Julius Suominen ja Petja Pulkkinen. Heidän lisäkseen on mainittava Niina Tapio – tämä Taikapeili duon toinen puolisko – laulaahan nainen osaa, mutta vielä näytelläkin? Hyvä!
Orkesteri soitti niin kuin osaajien kuuluukin, ohjaus ei herättänyt mitään kielteisiä tuntemuksia, mutta lavastukseen olisi voinut satsata enemmän, koska tuota vähemmällä olisi voitu esiintyä parkkihallissa -en tiedä kenen päätös: ohjaajan, lavastajan vai Helsingin kaupunginteatterin talouspäällikön.
Kaiken kaikkiaan Rakas Evan Hansen on hieno esitys, joka kannattaa mennä katsomaan, se laittaa miettimään enemmän kuin ”perjantai” sillä tuossa näytelmässä on kuitenkin asia keskiössä, eivät esiintyät.
Seppo Huhta
Seppo Huhta