Vihreiden puoluekokouksessa äänestetään sunnuntaina todennäköisesti siitä, pitäisikö vihreiden olla mukana velkajarrusopimuksessa. Eduskuntaan palannut vihreiden kansanedustaja Mari Holopainen (Vihreät) näkee tämän ennen kaikkea hallitusohjelmakysymyksenä.
(Arkistokuva, kuvalähde: Eduskunta.)
”Vihreiden neuvotteluasema ei vahvistu, jos lähtökohtana pidetään hallitukseen menoa”
”Vihreiden neuvotteluasema ei vahvistu, jos lähtökohtana pidetään hallitukseen menoa. Uskon, että velkakehityksen taittamisen puoluekokouskäsittely nostaa kynnystä sille, millä ehdoin hallitusvastuu on mahdollinen. Vihreiden tulee saada painavia sisällöllisiä tavoitteita läpi, jotta voimme olla mukana. Tämä on ennen kaikkea hallitusohjelmakysymys”, Mari Holopainen arvioi.
Holopainen palasi eduskuntaan maaliskuussa Pekka Haaviston siirryttyä YK-tehtävään, eikä ollut siten linjaamassa velkajarrupäätöksistä. Hän on perehtynyt valmistelumateriaaliin ja puolueen keskusteluun puolesta ja vastaan.
”Suomen velkaantuminen ja taloudellinen tilanne ovat haastavia riippumatta siitä, mitä velkajarrusta on päätetty. Tämä johtuu pitkälti siitä, että koulutukseen ja uudistuvaan elinkeinorakenteeseen pohjautuva tuottavuuskehitys on ollut Suomessa hidasta. Puoluekokous tekee viikonloppuna oikean päätöksen, mihin ratkaisuun se sitten päätyykään. Näin puoluedemokratia toimii”, Holopainen toteaa.
Holopaisen mielestä tärkeää sanoa selkeästi, ettei velkaantumisen taittaminen ole helppoa.
”Kokoomuksen johtama hallitus on jättämässä seuraavalle erittäin vaikean työttömyystilanteen ja taloudellisen lähtökohdan. Olen huolissani siitä, että kun liikkumavaraa on hyvin vähän, nykyisen hallituksen budjettipäätökset uhkaavat muodostua pohjaratkaisuksi. Samalla lähes kaikilla puolueilla on vaihtoehtobudjeteissaan lupauksia perua joitain hallituksen tekemiä ratkaisuja. Sen sijaan, että pohja otetaan annettuna, on välttämätöntä uskaltaa tarkastella myös sitä, mitä on tärkeintä muuttaa ja uudistaa”, Holopainen sanoo.
Luonto, koulutus ja tutkimus ovat vihreille tärkeitä painopisteitä.
”Myös vaikeassa taloustilanteessa voidaan tehdä leikkauksia ja veronkorotuksia siten, että suomalainen hyvinvointivaltio toimii tulevaisuudessakin eikä koulutusta, terveydenhuoltoa tai mahdollisuuksia innovaatioihin romuteta. Samalla on todettava, että poliittisesti tämä tulee olemaan vaikeaa. Viime aikojen keskusteluissa on valitettavasti käynyt ilmi, että edes koulutus ei ole kauniista puheista huolimatta kaikkien puolueiden erityissuojeluksessa”, Holopainen sanoo.
Vihreät ovat koulutuksen sijaan valmiita leikkaamaan reippaalla kädellä esimerkiksi ympäristölle haitallisista tuista, kuten puunpolton teollisen mittakaavan tuesta. Tuen suuruus on valtiovarainministeriön mukaan 440 miljoonaa euroa. ”Puunpolton tukemisen ja koulutuksen rahoituksen tason jatkaminen ovat niitä valintoja, jotka tuntuvat olevan yllättävän vaikeita monelle puolueelle, vaikka niiden pitäisi olla helpoimmasta päästä olevia kysymyksiä”, Holopainen sanoo.
”Talous pohjautuu myös luottamukselle. Siitä olen huolissani, että yksipuolinen velkakeskustelu ei edistä Suomen talouden piristymistä. Talouden ohjaus uhkaa jäädä valtiovarainministeriölle, vaikka se on budjettiministeriö, eikä sillä ole osaamista uuden luomisessa. Missä ovat työ- ja elinkeinoministeriön keinot tuottavuuden kasvattamiseen?” Holopainen ihmettelee.
”Suomi tarvitsee uusien teknologioiden merkityksen tunnistamista”
”Suomi tarvitsee uusien teknologioiden merkityksen tunnistamista ja poliittista johtajuutta. Tanska on onnistunut luomaan tutkimukseen pohjautuvasta lääketeollisuudesta kannattavaa. Tuottavuuden parantamiseen, työllisyyteen, elinkeinorakenteen monipuolistamiseen, esimerkiksi luoviin aloihin, startup-yrityksiin ja pienyrittäjyyden tukemiseen on panostettava kaikin toimivin keinoin”, Holopainen korostaa.
Vihreiden ja demareiden sisäinen keskustelu velkaantumisen taittamisesta kertoo siitä, että velkajarruvalmistelu ei ole ollut niille mieleistä. Vihreät ovat sanoneet tämän suoraan, mutta samalla korostaneet haluavansa vaikuttaa käytännössä sen sijaan, että jäätäisiin kritisoimaan sivusta.
”Kokoomus tykkää esiintyä talouden totuudentorvena”
”SDP:n puoluekokouksessa on käsittelyssä aloitteita samasta aiheesta. Aloitteet ovat tervetulleita, sillä tähän asti eri puolueissa on oltu vähän varovaisia velkajarrukeskustelun osalta ja mielestäni ihan turhaan. Talouspolitiikassa ei ole koskaan yhtä tietä, vaikka Suomessa usein antaudutaan yhteen taloustotuuteen. Etenkin Kokoomus tykkää esiintyä talouden totuudentorvena, vaikka sen talouspolitiikka on tullut Suomelle kalliiksi: velkasuhde ei ole taittunut ja työttömyys on EU-maiden korkeinta.”
”Nykyinen hallitus on tehnyt ratkaisuja, joihin Suomella ei ole varaa ja joiden hyödyistä on vähän näyttöä, kuten yhteisöveron alentaminen ja suurituloisimpien veroalennukset. Seuraava hallitus lähtee väistämättä näitä korjaamaan”, Holopainen uskoo.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Vihreille yleisesti tiedoksi
Suomi yrittää ratkaista 2020-luvun ongelmia mallilla, joka toimi ehkä joskus 1970–1980-luvuilla: jos rahaa ei ole, kiristetään veroja, lisätään maksuja ja siirretään lasku ihmisille, joilla vielä sattuu olemaan työpaikka, auto tai pieni säästö.
Mutta todellisuus alkaa tulla vastaan tavalla, jota poliittinen kieli ei enää peitä.
Suomea ei enää rasita yksittäinen kriisi vaan hidas köyhtyminen. Se näkyy kaikkialla: kauppakassissa, asuntolainan koroissa, sähkölaskussa, hiljentyvissä keskustoissa, nuorten uupumisessa ja siinä jatkuvassa tunteessa, että tavallinen elämä muuttuu vuosi vuodelta enemmän selviytymiseksi kuin rakentamiseksi.
Samaan aikaan poliittinen järjestelmä puhuu edelleen “sopeutuksista”, “kestävyysvajeesta” ja “veropohjan vahvistamisesta”, aivan kuin ihmiset olisivat loputon resurssi, josta voidaan aina puristaa vielä vähän lisää.
Mutta yhteiskunnilla on myös psykologinen verokatto.
On piste, jossa ihmiset eivät enää koe osallistuvansa yhteiseen projektiin vaan joutuvansa järjestelmän raaka-aineeksi. Työssäkäyvä ihminen alkaa kysyä, miksi kannattaa tehdä enemmän, jos lähes kaikki lisäenergia katoaa veroihin, maksuihin ja elinkustannuksiin. Nuori alkaa miettiä, miksi rakentaa tulevaisuutta maahan, jossa omistaminen, autoilu, asuminen ja jopa perheen perustaminen näyttävät muuttuvan vuosi vuodelta vaikeammiksi. Yrittäjä alkaa pohtia, miksi ottaa riskiä ympäristössä, jossa poliittinen keskustelu kohtelee yrityksiä ensisijaisesti verolähteenä.
Inhorealistinen ongelma on, ettei hyvinvointivaltion suurin uhka ehkä enää ole oikeisto, vasemmisto tai ilmastonmuutos — vaan ihmisten hiljainen vetäytyminen.
Ei kapina. Ei vallankumous.
Vaan hitaasti leviävä tunne siitä, ettei mikään enää palkitse tai kannata.
Silloin ihmiset alkavat tehdä vain välttämättömän:
– ei ylitöitä
– ei yritysriskiä
– ei lapsia
– ei investointeja
– ei sitoutumista
– ei uskoa tulevaisuuteen
Ja juuri siinä kohtaa korkean verotuksen malli alkaa syödä omaa perustustaan.
Koska valtio voi verottaa rahaa, omaisuutta ja työtä — mutta se ei voi pakottaa optimismia, kunnianhimoa tai luottamusta syntymään.
Niiden kadotessa yhteiskunta ei romahda yhdessä yössä. Se vain muuttuu vähitellen paikaksi, jossa kaikki toimii vielä teknisesti, mutta kukaan ei enää oikein usko huomiseen.
PS. Vihreät ja muu ”vasemmisto ” teemoista hyötymään pyrkijät ovat luoneet ainutlaatuisen prässi-masiinan suomalaisten kuristamiseksi, lue; Suomesta on rakennettu dystooppinen kaiken mahdollisen estämisen mallimaa.
Ja juuri siinä kohtaa korkean verotuksen malli alkaa syödä omaa perustustaan.
Verojen kiristäminen on vain osaongelma: Kaverikapitalismi, hallintohimmelit ja suisäpiirtien erdunvalvonta ja läänitykset tuhoavat suomalaisilta uskon tähän yhteiskuntajärjestelmään. Siit’ hyötyy vain Venäjä, -jolla on tarjolla vain samaa p:aa, -steroideilla!