Yrjö Rautio: Uutta vuotta!

Hyvän uuden vuoden toivotus ei ole ollut koskaan minun elinaikanani yhtä ontto kuin se on nyt. Likimain kaikki niin maailmalla kuin Suomessa viittaa siihen, että ensi vuodesta tulee vielä kurjempi kuin on ollut tämä kulunut vuosi. Ja se on paljon se.

Lohtua voi yrittää hakea vaikka vanhasta viisaudesta, että asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteivät ne voisi olla vieläkin huonommin.

Nimeän tämän loppuvan vuoden häpeän vuodeksi. Häpeän aiheita on yli tarpeen. Mitä olemme antaneet tapahtua Ukrainalle. Kuinka vähäistä on ollut Euroopan ja muun läntisen maailman tuki olemassaolostaan taistelevalle kansakunnalle.

’Mitä amerikkalaiset ovat antaneet tapahtua omalle maalleen’

Mitä amerikkalaiset ovat antaneet tapahtua omalle maalleen. Miten eurooppalaiset johtajat ovat häpäisseet itsensä matelemalla Yhdysvaltain sekopäisen ja vaarallisen presidentin edessä. Näin he ovat tehneet vaikka Trump yrittää tuhota kaikki arvot, joita pidetään sivistyneen ja demokraattisen Euroopan perusarvoina.

Nämä arvot eivät ole olleet koskaan toisen maailmansodan jälkeen niin uhattuina kuin ovat nyt.
Autokratia, yksinvaltius, vahvemman oikeus ja äärioikeiston ihmisvihaiset arvot ovat saavuttaneet suurimmat voittonsa sitten fasismin ja natsismin (edellisen) kukistumisen.

Ensi vuodelle voi ennustaa vain entistä synkempiä näkymiä. Putinin Venäjä saa voittonsa ja Ukraina tappionsa Trumpin Yhdysvaltojen tuella, ja Venäjä voi alkaa kerätä voimia uusiin valloitussotiin. Yhdysvallat saattaa aloittaa itsekin uusia sotia, esimerkiksi hyökkäämällä Venezuelaan. Näin voi tapahtua vaikka vain sen vuoksi, että Trumpin hallinnon suosio romahtaa ja sodasta toivotaan sen nostajaa. Pieni sievä sota kääntäisi myös huomion muualle kuin Epstein-kansioihin.

Kuuluuhan sitä paitsi Putinin ja Trumpin diiliin se, että kumpikin saa tehdä omassa etupiirissää ihan mitä tahansa.

Uudesta tilanteesta, jossa vahvemman oikeus on korvannut kaikki kansainvälisen politiikan lait ja sopimukset, halunnee hyötyä myös Kiina. Se saattaa ottaa lopulta Taiwanin haltuunsa.

’Heikko ja erimielinen Eurooppa’

Heikko ja erimielinen Eurooppa jää yksin pyristelemään arvojen rippeidensä kanssa ja kauhistelemaan sivusta, kun Suuret ja Mahtavat ottavat sen, mikä niiden mielestä niille kuuluu. Demokratia on yhä heikommilla myös monissa Euroopan maissa, kun äärioikeisto ja Venäjän myötäilijät kasvattavat kannatustaan.

Ilmaston ja luonnon tuhoutumisesta ei jaksa kantaa huolta juuri kukaan, kun kaikki valmistautuvat selviytymiseensä uhkaavista sotilaallisista konflikteista.

Tämä on niin synkkää puhetta, että täytyy keksiä vaikka väkisin edes joitakin valon pilkahduksia. Niistä ehkä tärkein on se, että Trumpin höperyys käy niin sietämättömäksi ja vaaralliseksi myös amerikkalaisille itselleen, että jopa suuri osa republikaaneista joutuu nousemaan messiastaan vastaan ja irtautumaan Maga-liikkeestä. ’

Tämän todennäköisyyttä kasvattaa se, että republikaaneja odottaa murskatappio vuoden kuluttua käytävissä välivaaleissa, ja moni edustaja pelkää paikkansa menetystä. On siten mahdollista, että Yhdysvaltojen suunta kääntyy jo ennen kuin Trumpin kausi loppuu kolmen vuoden kuluttua. Yhdysvallat voi silloin palata Venäjän liittolaisesta osaksi läntistä yhteisöä.

’Euroopalla ei ole johtajia…’

Onhan aina mahdollista sekin, että Eurooppa vihdon ryhdistäytyisi, ja että sen johtajat rupeaisivat johtamaan matelun ja teeskentelyn sijasta.

Tämän todennäköisyys näyttää kuitenkin valitettavasti kovin pieneltä. Euroopalla ei ole johtajia, jotka sen tekisivät.

Ehkä realistisin toivotus tässä tilanteessa on: pelätkäämme pahinta, mutta toivokaamme parasta. Jos hyvin käy, selviydymme tulevastakin vuodesta.

Yrjö Rautio