Arvoisa Pinja Vuorinen,
Olen pidemmän aikaa aikonut kirjoittaa tämän, mutta aina on jokin ”kiireellisempi”. -Siispä vahinkoja on päässyt tapahtumaan. Olen siitä surullinen.
Kerroit pitäväsi itseäsi ’kommunistina’. En tässä yhteydessä ota puheeksi niitä vaaroja, joita kutsuu jos päästää poliittisen puolenvalinnan osaksi identiteettiään. -Sillä on aikansa, mutta ei nyt. Avaan sinulle vähän kommunismista ja marxilaisuudesta.
Tiedät muutenkin, etteivät Karl Marx ja Friedrich Engels koskaan nimittäneet itseään marxilaisiksi: Heillä oli terve aavistus siitä, mitä ’-ismi’ -sanapäätteen omaksuminen tekee teorialle tai poliittiselle ohjelmalle: Se lopettaa kehityksen, tiedon lisäämisen ja virheiden korjaamisen. Ns. marxismin ja kommunismin koko historiaa on leimannut juuri se, mitä ’oppi-isät’ ymmärsivät välttää.
”Marxin oppi on kaikkivoipa, sillä se on oikea”
Aloitan tarkastelun erään Vladimir Iljitsh Uljanovin (’Leninin’) teoksestä –Marxismin kolme lähdettä ja perusosaa’. siteeraankin:
Marxin oppi on kaikkivoipa, sillä se on oikea. Se on täydellinen ja johdonmukainen, se antaa ihmisille eheän maailmankatsomuksen, joka ei sopeudu yhteen minkään taikauskon, minkään taantumuksen, minkään porvarillisen sorron puolustelun kanssa. Se on kaiken sen parhaan laillinen perijä, minkä ihmiskunta loi 19. vuosisadalla (1) saksalaisen filosofian, (2) englantilaisen kansantaloustieteen ja (3) ranskalaisen sosialismin muodossa.
Uljanov käytti konspiratiivisena nimenään Siperian Lena-jokeen viittaavaa peitenimeä johtaakseen tsaarin Ohranaa harhaan -Uljanov-Lenin oli ollut karkotettuna muistaakseni Irtyshin varrella, ei Lenan. ”Lenin” kirjoitti paljon, kaikki on tallessa. Aikalaisten mukaan hän oli melkoinen tuuliviiri: Vaihtoi näkemyksiään aina taktisen tilanteen mukaan.
Mm. ’Valtio ja vallankumous’, jota jälkeenpäin pidettiin valtioteoreettisena ohjelmana, -ja korotettiin dogmiksi- oli poliittinen pamfletti, jolla anastettiin kilpailevan firman, anarkistien, teesit valtion pakkovalta-luonteesta, ja kuoleutumisesta pois vallankumouksen jälkeen. Samoin Lenin-Uljanovin kuuluisin slogan, ”maa sen kyntäjille, valta neuvostoille!”, oli samaa poliittisten kilpailjoiiden plagioimista. –Bolshevikit toteuttivat valtaan pääsyään noiden teesien vastakohtaa.
Mutta aluksi mainitsemani ’Marxismin kolme perusosaa’ oli vakavissaan esitettyä: Kiinnittämällä huomion puolueensa ns. ideologian juuriin, ja sitä edeltäneeseen taloustieteen saavutuksiin, Lenin-Uljanov poisti ’marxismilta’ sen mystifioinnin -johon jo syyllistyttiin- ja yritti estää (turhaan) sen taantumista (lähes) uskonnollisena dogmina omaksutuksi kuolleeksi kirjaimeksi.
’Englantilainen kansantaloustiede’
Marxin, ja sponsorinsa ja kirjoittaja-kaverinsa Engelsin, työn oli tehnyt mahdolliseksi ”englantilainen taloustiede”, jolle Uljanov siis antoi täyden tunnustuksen: Hän nosti sen perusosaksi 2. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka moderniin elämään keskeisesti vaikuttavia seikkoja alettiin tutkia tieteen vakiintuneilla metodeilla niinkin myöhään. Vasta Adam Smithin koulukunta kiinnostui ottamaan selvää, miten markkinatalous toimii. Vasta Edvard Westermarck keksi -1910-luvulla- että ihmisten joukkokäyttäytyminenkin on tutkittavissa, ja tutkimisen arvoista: Saimme sosiologian.
Marx ja Engels siis rakensivat valmiin tieteellisen pohjatyön päälle, mitä tulee talouteen. -Heidän keksintönsä oli liittää kudokseensa idea toisenlaisesta (ihanne)yhteiskunnasta, jota filosofit (1,3.) olivat haaveilleet, —Platonista asti.
Utopisti sosialistit
Utopistisosialistit Pierre Fourier, Robert Owen ja Saint Simon eivät 1800-luvulla uskoneet raadollisen ihmiskunnan pystyvän elämään rationaalisesti ja säntillisesti ilman erityisiä ihanneyhteiskuntia, ja niiden sääntöjä, jotka joku teoreetikko valmiiksi laatisi. Nämä ihmeyhteisöt olisivat olleet über-hyvin organisoituneita, ja utopistisosialismi jätti merkittäviä vaikutuksia 1800-luvun kuluessa ilmaantuneeseen poliittiseen sosialismiin, marxismiin ja anarkismiin. Myös kristillisiä falansteriyhteisö-utopioita esiintyi.
Mainitut yläluokkaiset haaveilevat snobistit, -Fourier etc- eivät olleet aivan vailla esikuvia, sillä jo vuosisata ennen heitä heidän oman järkensä tuotteina esittelemät ideat olivat olleet käytössä syrjässä valistuneen Euroopan katseilta: Syvällä Etelä-Amerikan viidakoissa, paikoissa jotka tunnettiin nimellä Missoes Jesuiticas, -mutta ei niistä enempää.
Koko marxilaisuuden syndrooman (=oireyhtymän) avaa seuraava Lenin-sitaatti:
’Marxin oppi on kaikkivoipa, sillä se on oikea’
Niinpä niin. Osaatko, Pinja, suomentaa? Minäpä autan: ’Marxin oppi on kehäpäätelmä’, koska se peustuu omiin väittämiinsä, joita kierrätetään todistamassa… -mutkan kautta itseään.
Marxilaisiin t. pseudomarxilaisiin johtopäätöksiin ei voi päätyä muulla tavalla, kuin tukeutumalla ainoastaan (auktorisoituun) marxilaiseen aineistoon, ja marxilaisten keskuudessa jo hyväksyttyihin päätelmiin. -Ethän sorru tähän? (Se olisi hyvin surullista.)
Arvoisa Pinja Vuorinen,
Suomalaisen marxilaisuudesta inspiroituneen yhteiskunnallisen harrastuksen, -poliittisen liikkeen- historian tuntemuksen puute on ollut sukupolvesta toiseen jatkunut ongelma. Eräs puolueen veteraanijäsen avautui minulle -70v. sitten- SKP:n historian kirjoittamiseen liittyvästä anekdootista: Puolueen historian, jota juuri silloin luin, kirjoittaja on tehtävässään, koska hänellä on hyvät syyt kätkeä omat töppäyksensä.
Koko 1960-luvun lopulla poliittisesti heränneen sukupolven puolesta olen ollut vihainen meidän edeltäjillemme suomalaisessa vasemmistolaisessa kulttuuriväessä: He eivät siirtäneet kokemuksiaan meille, vaan historiankuvamme pääsivät muotoilemaan ne järjestöjyrät, appatarshnikit, ja dogmaattiset stalinistit, joiden takia SKP/SKDL oli menettänyt juuri 60-luvulle tultaessa (lähes) koko kulttuuriväkensä.
Näin oli päässyt käymään, -juurikin läntistä maailmaa ravistaneen vasemmistolaistumis-aallon kynnyksellä. -Tätä asiaan nykyisin harvoin harvoin muistetaan.
Siellä, missä 1963 alkanut ja 1968 ’kukkaan puhjennut’ vasemmistoaalto, ’nuorisokapina’, -nimityksiä on ja selityksiä, onko ymmärrystä?- menestyi, missään siellä ei ollut vahvaa moskovalaismielistä kommunistista puoluetta. -Paras pelote on pelottava esimerkki.
Lukuisia ovat ne länsimaiset kulttuurikasvot, jotka 60-luvulla hurmaantuivat sosialismista, marxilaisuudesta, jopa äärivasemmistolaista (lahko)puolueista. -Ja heidän joukossaan oli parhaita.
Eräästä suuria rooleja tehneestä näyttelijättärestä kerrottiin, että eräs ’workers-party’ pyörii käytännössä hänen lahjoituksillaan. -Olet nähnyt hänet valkokankaalla, jos olet katsonut niiden vuosien leffoja.
”SKP, miksi et jo kuole?”
Samaan aikaan meillä Suomessa: Loistava kirjailija Timo K. Mukka kirjoitti: ”SKP, miksi et jo kuole?”
Arvoisa Pinja,
-Sinulle ei ole kerrottu ihan kaikkea suomalaisen kommunismin historiasta.
Minulla on noista kriittistä vuosista hyvä muisto: SKP:n vuoden 1966 puoluekokouksen -sen missä ’aaltoslaiset’ (stalinistit) syrjäytettiin- jälkeinen puolueohjelma, joka oli järkeenkäypää, vasemmistolaista, tekstiä, -ilman ideologista pakkopullaa, ilman lukijoita karkottavaa kohkaamista, sen jakaminen jossakin tilaisuudessa oli rakentava kokemus.
SKDL:n puheenjohtaja Ele Alenius oli (1960-luvun) nykyaikaa, ja puoluekin näytti päässeen irti 30- ja 40-lukujen konspiratiivisen ajan tylsistymisestään Kremlin postipäätteeksi. Meidän ikäluokkamme näki lännessä heräävät uudet ideat, -ja näimme suomalaisen vasemmiston kalibroivan itseään vastaanottaman ne. -Pahemmin emme olisi voineet toiveissamme pettyä.
Elokuu 1968 muutti kaiken
Vapauden tuulet puhalsivat myös Tsekkoslovakiassa, jossa puolueen stalinistinen johto sai kenkää, ja uudet ajatukset ilmaa hengittää: ”Ihmiskasvoinen sosialismi”, -nämä sanat sanottiin ääneen. Ne kuultiin valitettavasti myös Kremlissä.
Suomalaisen vasemmiston nuori polvi otti Prahan viestin vastaan miltei toiveidensa täyttymyksenä: SKP/SKDL on jo uudistusmielisillä, länsimaissa etenee vasemmistolainen herätys, ja nyt Itä-Eurooppa! Toisin kävi,
Illalla 20. elokuuta 1968 laskeutui Prahan kansainväliselle lentoasemalle KGB:n tai GRU;n ensimmäinen komennuskunta. Sen käyttämässä kuljetuskoneessa oli -kaiken varalta- kenttälennonjohto: Jos invaasion H-hetkellä venäläiset kommandot eivät onnistu valtaamaan lentoaseman tornia ehjänä, aamun tunteina tulevat miehitysjoukkojen kuljetuskoneet saadaan silti alas, alle kahden minuutin välein.
”Erikoisoperaatio”
Aamulla 21. elokuuta prahalaiset saivat huomata venäläisten, itäsaksalaisten ja mm. unkarilaisten sotilaiden hallitsevan heidän kaupunkiaan. Siviilivastarinta käynnistyi kenenkään käskemättä.
Mitä tapahtui Helsingissä? Koko nuorvasemmisto oli kiukuissaan. Tehtaankadulle kokoontui väkeä, ja käytetyin slogan oli: ”Sosialismi kyllä, panssarit ei!”
Helsingissä, samaisella kadulla, jonka varrella Neuvostoliiton suurlähetystö, oli jo aiemmin tapahtunut episodi, joka jäi melkein huomaamatta: Eräät tietyt kaksi miekkosta -tunnettuja vaan eivät johtavia nuorvasemmiston kasvoja- kävelivät kadun yli, soittivat portin summeria, ja kävivät lähetystössä vakuuttamassa uskollisuuttaan Neuvostoliitolle, -ja miehityksen hyväksyntäänsä.
Toisen tunnemme, Jaakko Tapani Laakso, toisen nimen jätän vain toimituksen tietoon. Kaverukset olivat nyt ”temppelin harjalla”: Neukuilla ei ollut ketään muita uusvasemmistossa. -Niinpä valanvannoneiden ura ampaisi nousuun.
Niinpä alkoi vimmattu aherrus uusvasemmistolaisuuden kitkemiseksi, ja sen saman tunkkaisen -jo kerran menneisyyden jäänteeksi havaitun- institutionaalisen marxismin saattamiseksi hegemoniseen asemaan Suomessa.
Leegio tutkijoita ja kirjoittajia ihmettelee tänäkin päivänä, miksi kaikkialla läntisessä kulttuuripiirissä 60-luvun vasemmistobuumi tuotti -oikeita tai vääriä- ajatuksia, mutta ne olivat uusia ajatuksia. Suomessa -ainoana demokratiana- vallitsi menneisyydestä ja Neuvostoliitosta kaiveltu dogmaattinen ideologia, jota joku ymmärtää nimittää ”ratavarren jengin rupiseksi marxismileninismilsi”.
Radikaaleista ’apparatshnikeiksi”
Suomen poikkeuksellisuus ei johtunut yksinomaan KGB:n -nyttemmin nimellä FSB- vahvasta otteesta Suomen poliittisesta ja talouselämästä, eikä perinteisen kommunistipuolueen vahvasta roolista. -Olihan Ranskassa ja Italiassakin vanhat vaikutusvaltaiset puolueet, mutta ne valitsivat Kremlille vastenmielisen eurokommunismin, ja jopa turvallisuuspoliittisen realismin: Ollaan vaan NATO:ssa, -mikäkös siellä on ollessa.
Silloisten suomalaisten stalinistien kanssa keskusteltuani, jäi minulle käsitys, että he tiedostivat tulevaisuuden niin, että ’kun pysyn linjoilla, enkä sano kerettiläistä sanaa, niin minua odottavat suuret tehtävät, -kunhan valta vaihtuu!”
Ja siihen vallanvaihtoon he uskoivat, kuin hullu puuroon.
Arvoisa Pinja,
Olen kertonut Sinun nuorisoliittosi, ja poliittisen kotisi, menneistä vaiheista, jotka haluan Sinun tietävän. Olen pahoillani, jos aiheutan huonoa mieltä, mutta kuulun siihen sukupolveen, jolle opetettiin, ”ettei lääke ole tehokas, jos se ei maistu pahalta!”.
Olen tehnyt parhaani sen tehokkuuden eteen. -Kuten ’Oval Officessa’ kuullemma kysytään: ’Oletko kiitollinen?’
Hei, paras jäi vielä kertomatta:
Ratavarren rupisen marxismilenismin juntta oli osa ketjua, joka alkoi Moskovan Stara Plotsadilta (Vanhalta Torilta). Siellä oli Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (NKP:n) kansainvälisten asioiden osasto, jota johti eräs Boris Ponomarjov -jo Kominternistä tuttu vallankumousmies. Hän lähetytti Suomeen alaisensa, Aleksei Beljakovin. Aikeena oli toteuttaa ”Neuvosto-Suomi”, siis ”sosialistinen” vallankumous(kaappaus) keväällä 1971.
Sopivasti kesään 1970 mennessä em. rupinen marxsismileninismi oli saavuttanut dominoivan aseman suomalaisessa opiskelija- ja nuorisovasemmistossa, ja uusvasemmistolaisuus oli kitketty pois. -Tätä pidettiin ’vallankumouksen edellytyksenä’.
Taisto Jalo ja julma kosto
Siispä Vanhan Torin jengi pani toimeksi: Työmarkkinoiden jännitystä kerättiin ”kuuman lakkokevään” aikaansaamiseksi. Hallitus, –Karjalaisen II– oli hajotettavissa, jos SKDL/SKP:n jyrkkä siipi, jonka johtaja Taisto Jalo Sinisalo (puolueen varapuh.joht, entinen Kymenlaakson piirisihteeri) -kuului Vanhan Torin ketjuun- ja oli enemmän kuin innokas hyökkäämään SKDL:n ministerien ”luokkasopu-politiikkaa” vastaan.
Lakkokevät, hallituskriisi ja mitä vielä? –Opiskelijat kaduille mekkaloimaan! -Meidän omat kaaderithan niitä nyt johtaa!
Vanhalla Torilla ei ymmärretty ilmeisesti länsimaisten protestiliikkeiden dynamiikkaa, -kun neukkujen omalla reviirillä ei protestoitu? Ranskan toukokuun-68 toimijat olivat opiskelijavasemmistolaiset, mutta tapahtumien dynamiikka oli rajua, koska Ranska ei ollut hyvinvointivaltio. -Sikäläiset mellakoinnit ja barrikaaditaistelut poliiseja yms. vastaan eivät olisi toimineet toisessa ympäristössä.
No. presidentti Kekkonen hoiteli ”lakkokevään” linnasta määrätyllä kolmikantaratkaisulla, taistolaiset eivät saaneet hallituskriisiä aikaan, eivätkä opiskelijastalinistit löytäneet aihetta suurprotesteihin. -Jos niihin olisi kukaan lähtenytkään?
Jotain Suslovin-Ponomarjovin-Beljakovin-Sinisalon ja ratavarren jengin suunnitelmasta on vielä huomaamatta: Vallankumoussuunnitelma olisi vielä tarvinnut katalysaattorin t. liipasimen, prosessin käynnistämiseksi. Jokin shokeeraava tapahtuma? -No, sitä ei nähty, eikä koko kumousta.
Arvoisa, Pinja,
Edellä kerroin suomalaisen marxilaisen kommunismin perinteenkantajien historiasta. -Minä näin sen jengin 1960-70-80-90 -luvuilla. Heidän otsaluunasennostaan saattoi lukea, että ”kun me olemme vallassa, niin loppuu vittuilu!”
Eräskin -kuopiolainen- ns. matkasaarnaaja puhui minulle ”hallinnollisesta menetelmästä”, -voitko kuvitella? Eräs toinen hiippari muutti Beljakovin vallankumousta odotellessaan nimensäkin, porvareita enemmän pelottavaksi: Kun ’oikeus voittaa, ja kansa vallan saa’, niin porvarin ovella jyskyttää aamuyöllä -ei mikään Lehtonen tai Virtanen– vaan Kalmakurki. (Pelätkää!!)
Surullisenkuuluisalla 70-luvulla pidin keskusteluyhteyttä moniin hienoihin ihmisiin SKP/SKDL:n maltillisella siivellä. Eräs silloisista kontakteistani oli purkanut tuntemuksiaan puolueensa jyrkkää siipeä kohtaan hauskaan pilapiirrokseen: Edellä jo mainittu ’Taisto Jalo’ neuvottelutapaamisen kokouspöydän ääressä, -ilmeisesti piirtäjää vastapäätä- istua jököttämässä. ja ”linjastaan” (kohtuuttomista vaatimuksistaan) tiukkana. Piirroksessa T.Jalon solmio on naulattu pöytään kolmella naulalla.
Voiko sen runollisemmin ilmaista, millaisen jengin kanssa kansandemokraattisen liikkeen enemmistöläiset joutuivat 70-80-luvuilla päivittäin tekemisiin?
Vasemmistoliiton -olin paikalla perustamiskokouksessa- puheenjohtajana Suvi-Anne Siimes kohtasi jotain, mitä hän ei ollut osannut odottaa: Liiton sääntöjen tuntemissa elimissä tehdyt päätökset jäivät toteuttamatta, kun jossakin verhon takan -näkymättömissä’- päätettiin toisin.
Minä luulen, että Suvi-Anne näki ne naulanjäljet pöydässä. -Ne eivät katoa, eikä varjopuoluekoneisto.
Sinullahan, Pinja, on tämä nuorisoliitto handussasi?
Voisit selvittää erään asian, jota turhaan kävin kysymässä liiton silloiselta puheenjohtajalta, kunnioittamaltani Claes Anderssonilta. Erään SAK-kontaktini avulla salakuljetin itseni -ja erään henkilöön- erääseen delegaatioon, joka tapasi Anderssonin ihan yleisistä asioista keskustellakseen.
Seuralaiseni oli SKDL:n vanhan veteraanin tytär, ja hänen huolensa liittyi äitinsä asuntoon. Kansandemokraattinen liike oli säilyttänyt pääomiaan mm. erään kerrostalon omistuksena Helsingin Kalliossa.
Minulle tuntemattomasta syystä kyseisen rakennuksen omistaja, silloinen SDNL -nyttemmin Vasemmistonuoriso- oli irtisanonut kaikki vuokralaiset mainitusta talosta. -Heillä kaikilla oli kuulemani mukaan pitkäaikainen tausta liikkeessä. Minulle on toisilta tahoilta annettu nimiä näistä uusista asukkaista. -Jos kertoisin, mitä SDNL:n erästä kokousta niihin aikoihin seuranneet toimittajat, jotka olivat paenneet tylsästä kokouksesta lähimpään anniskelupaikkaan, kertoivat minulle, -samat nimet saattaisivat olla esillä: Toimittajien mukaan osa kokousväkeä teki -äänestyksen jälkeen?- saman matkan samaan kohteeseen, vastavalitun puheenhohtajan tilatessa pöydän täyteen.
Tytär halusi Vasemmistoliiton puheenjohtajalta vastauksia kysymyksiin, -tiedät mihin.
Kun emme silloin saaneet niitä, kysymykset ovat yhä vastaamatta.
Uudenvuoden toivotuksin, ja onnea valitsemallasi tiellä, -ja onnea valintoihisi!
Pekka Kemppainen
Luettavaa:
- Marxilaisuuden kolme lähdettä ja kolme perusosaa,
-
Hyvinvointivaltio viidakossa 1600-1700-luvulla: Missões Jesuíticas,
Muuta luettavaa:
09.07. 2025:
Nuorisoradikalismin historia 60-luvulta 2000-luvulle
18.07. 2025:
Sopimus Paholaisen kanssa: Myy sielusi, sitten menestyt!
02.09. 2024:
Kekkosen syntymästä tasavuodet: Mies, elämäntyö ja saamatta jääneet kiitokset
21.09. 2025:
Unohtumaton vuosi 1948: ”Towerit, ottakaa kiväärit”
21.09. 2025:
Suvi-Anne Siimes kohtasi politiikassa jotain, mitä kaikki eivät koskaan huomaa, -vaikka osuisi kohdalle
23.04. 2018:
Vasemmistoliitto irtisanoutuu Jaakko Laaksosta
20.01. 2018:
Hyvinvointivaltio viidakossa 1600-1700-luvulla: Missões Jesuíticas